Ihan uteliaisuuttani katsoin perjantai iltana suomalaisen Edvin Laineen rikosdraaman kultainen kynttilänjalka.Katsoikohan kukaan muu?Elokuva oli sen ajan tuote.
Mutta siitä huolimatta ihmetyttää ja huvittaa tämä sen aikainen elokuvien tyyli, se kaikki teatraalisuus ja snobbailu.Se on ollut ihan uskomattoman kornia.Monet vielä elossa olevat näyttelijät ovat itsekin hävenneet kauhistellen näitä roolejaan jälkeenpäin.Huvittaakohan tulevia sukupolvia ja nykyajan näyttelijöitä samalla tavalla nykyinen elokuvatuotanto, joskus sadan vuoden päästä.
Kuten nyt huvitti tämä kultainen kynttilänjalka.
Vakavavasti otettavaksi oli tietysti aikoinaan tarkoitettu, tämänkin elokuvan kohtaukset.Mutta siitä huolimatta nykyajan ihminen sai niitä katsottuaan lähinnä naurukohtauksia.Elokuva tuntui, säälittävän koomiselta.Esimerkkinä, ne näyttelijöiden uskomattomat ilmeet.Elokuvan alussa, nuori nainen kuunteli pianoa soittavan ja laulavan vanhemman naisen esitystä, sellaisin ilmein.Jotka voisi melkein nykyään tulkita, älyltään vajavaisen ilmeiksi.Vaikka ilme oli tarkoitettu, lähinnä autuaan unelmoivaksi katseeksi.
Onko tosiaan mahdollista, että näyttelijät on aikoinaan ohjattu ilmehtimään näin typerästi?Voi taivas niitä, muka flirttailevia ilmeitäkin.Edwin Laineen vaimo Mirjam Novero oli todella kaunis nainen.Mutta tämän elokuvan teatraaliset ilmeet ja eleet ja rooli rouva Hormina eivät hänelle sopineet yhtään.
Itse pääosan esittäjän Hormin(Edwin Laine) mielipuoliset eleet ja ilmeetkin ampuivat rajusti yli.Nuoren Laurin, säveltäjäpianistin ressukkamaiset, lapselliset ilmeet ja eleet.Nekään ei sopineet yhtään, hänen roolissaan olleelle, miellyttävän näköiselle Esko Sahalle.
Jotenkin kamalaa, joskus huvittavaakin katseltavaa nykyaikana, jotkut ikivanhat suomifilmit.Aavistikohan sen ajan elokuvien tekijät, että heidän tuotannostaan tulisi ajansaatossa, lähinnä komiikkaa.Nykyihmisiä naurattaa nämä, suomifilmeissä esiintyvät teatraaliset hahmot.Järkyttävällä äänellä kiljuvat ja muka pianoa raivokkaasti pimputtavat dramaattiset diivat, tai rempseät poikamiestytöt ja kohtalokkaat syntiset naiset ja lapsekkaasti, tai rempseästi remuavat, tai uhoavat miespuoliset sankarit ja hienostelevat kaakattavat vanhat tantat pitsikauluksineen ja rintaneuloineen ja turkiksineen.Sekä, se kaikki korostunut titteleillä hienostelu ja sen aikakauden ökyrikkauden ja köyhyyden korostaminen.
Mutta siitä huolimatta ihmetyttää ja huvittaa tämä sen aikainen elokuvien tyyli, se kaikki teatraalisuus ja snobbailu.Se on ollut ihan uskomattoman kornia.Monet vielä elossa olevat näyttelijät ovat itsekin hävenneet kauhistellen näitä roolejaan jälkeenpäin.Huvittaakohan tulevia sukupolvia ja nykyajan näyttelijöitä samalla tavalla nykyinen elokuvatuotanto, joskus sadan vuoden päästä.
Kuten nyt huvitti tämä kultainen kynttilänjalka.
Vakavavasti otettavaksi oli tietysti aikoinaan tarkoitettu, tämänkin elokuvan kohtaukset.Mutta siitä huolimatta nykyajan ihminen sai niitä katsottuaan lähinnä naurukohtauksia.Elokuva tuntui, säälittävän koomiselta.Esimerkkinä, ne näyttelijöiden uskomattomat ilmeet.Elokuvan alussa, nuori nainen kuunteli pianoa soittavan ja laulavan vanhemman naisen esitystä, sellaisin ilmein.Jotka voisi melkein nykyään tulkita, älyltään vajavaisen ilmeiksi.Vaikka ilme oli tarkoitettu, lähinnä autuaan unelmoivaksi katseeksi.
Onko tosiaan mahdollista, että näyttelijät on aikoinaan ohjattu ilmehtimään näin typerästi?Voi taivas niitä, muka flirttailevia ilmeitäkin.Edwin Laineen vaimo Mirjam Novero oli todella kaunis nainen.Mutta tämän elokuvan teatraaliset ilmeet ja eleet ja rooli rouva Hormina eivät hänelle sopineet yhtään.
Itse pääosan esittäjän Hormin(Edwin Laine) mielipuoliset eleet ja ilmeetkin ampuivat rajusti yli.Nuoren Laurin, säveltäjäpianistin ressukkamaiset, lapselliset ilmeet ja eleet.Nekään ei sopineet yhtään, hänen roolissaan olleelle, miellyttävän näköiselle Esko Sahalle.
Jotenkin kamalaa, joskus huvittavaakin katseltavaa nykyaikana, jotkut ikivanhat suomifilmit.Aavistikohan sen ajan elokuvien tekijät, että heidän tuotannostaan tulisi ajansaatossa, lähinnä komiikkaa.Nykyihmisiä naurattaa nämä, suomifilmeissä esiintyvät teatraaliset hahmot.Järkyttävällä äänellä kiljuvat ja muka pianoa raivokkaasti pimputtavat dramaattiset diivat, tai rempseät poikamiestytöt ja kohtalokkaat syntiset naiset ja lapsekkaasti, tai rempseästi remuavat, tai uhoavat miespuoliset sankarit ja hienostelevat kaakattavat vanhat tantat pitsikauluksineen ja rintaneuloineen ja turkiksineen.Sekä, se kaikki korostunut titteleillä hienostelu ja sen aikakauden ökyrikkauden ja köyhyyden korostaminen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tämä kuuluisi elokuvakeskusteluun, koska filmillä sinänsä ei ole mitään tekemistä Ylen kanssa. Tuon ajan teatteri oli ehkä kuvatun kaltaista. Meillä ei vielä osattu hienovaraisempaa elokuvanäyttelemistä.
Myös elämä myös oli aikanaan erilaista. Aikanaan aivan normaalit kohteliaisuudet ja käytöstavat vaikuttavat nykynäkökulmasta huvittavilta. Ei Edvin Laineen tunnetuin teos Tuntematon sotilas ole näyttelijäohjaukseltaan sen kummempi, mutta koskettava aihe tekee tästä elokuvasta katsottavan nykyäänkin.
Tärkeintä tässä olikin se, että tämä elokuva ylipäänsä tuli tv:stä. Edellisestä esityksestä oli nimittäin kulunut jo 35 vuotta. Eikä täältä pohjoisempaa niin vaan lähdetä Helsinkiin katselemaan Kavan valkokangasta.
Kyllä elokuva tuli tv 1 kanavalta.Tuntematon sotilas ja täällä pohjantähden alla on tosiaankin ihan eri kastia, kuin muut Edwin Laineen suomifilmit.
Aika mielenkiintoista, että koet vanhat suomifilmit noin. Katsoin juuri äsken ko. elokuvan päiväesityksenä Ylen 1:tä ja pidin siitä. Se on toki aikansa tuote ja valtaosa näyttelijöistä on teatterinäyttelijöitä, joten sen aikainen teatraalisuus ikään kuin kuuluu kuvaan.
Itse nautin näissä juuri tuosta aidosta ajankuvasta, ihmisistä ja katunäkymistä. Ihmiset olivat aidosti komeita ja kauniita, hyvät käytöstavat olivat kunniassa, lapset kunnioittivat vanhempiaan (vaikka kolttosia tekivätkin) , seinissä ei näkynyt spraymaalauksia, kiroilua oli vain perustelluissa kohtauksissa, ei tarvinnut kuunnella jatkuvaa vi***a eikä kukaan näplää älykännykkää.
Lisäksi esim. tämä "Kultainen kynttilänjalka" oli juoneltaan oikeasti jännittävä loppuun asti. Neuvon nimim. "Vanhat suomifilmit" katsomaan näitä elokuvia ajankuvina ja nimen omaan SUOMALAISINA elokuvina, sillä sitä ne olivat vielä tuohon aikaan..