Biologinen äiti ei halua lasta takaisin

Ehkä epävarmuus,pysyykö elämä hallinnassa tai palaako entiseen.Riippuu huostaanoton syystä?Lapsella jää kaverit,jotka on vuosien mittaan tulleet kaveriksi ,jos muuttaa biologisilli vanhemmille takaisin.Taloudelliset asiat?

Tai sitten esim. äidin itsetunto on tapahtuneen jälkeen laskenut kovin matalalle ja hänestä voi tuntua että pysty samaan mihin sijaisperhe tms. Tähän tietysti voisi saada tukea, mutta kaikilla ei ole voimia tai tietoa hakea apua.
Sos.tt eivät ehkä kaiken kiireen keskellä ehdi oma-aloitteisesti vahvasti tukemaan äitiä....

Nämä vain ajatuksen virtaa, koska kokemuksia ei ole.

Minulla lapsi ollut sijoitettuna 5-vuotta, ja vanhempi ei halua häntä takaisin.
Ymmärän vanhempaa, koska yksinhuoltajan vastuu nuorelle ihmiselle on raskas kantaa. Oma kasvu aikuisuuteen on vielä kesken.

Lapsi on mitä ihanin, ja kotiutunut meille hyvin. Vanhempiaan tapaa säännöllisesti, mutta tämä on hänen koti ja tulee aina olemaan.

Näitä tapauksia on paljon. Biologisella vanhemmalla uusi puoliso ja uusia lapsiakin. Mutta sitä sijoitettua lasta ei haluta enää kuvioita sotkemaan.

Omat vanhemmat halusivat minut aina kotiin, mutta kulissit pettivät aina saman tien. Päädyin siis aina takaisin sijaisperheeseen. Joka kerta heräsi toivo, että kenties tällä kertaa minä olisin tärkeämpi kuin kossupullo, mutta ei. Hekään eivät juoneet kuin viikonloppuisin, kävivät molemmat töissä ja omien sanojensa mukaan vain "nollasivat", mutta minä unohduin kokonaan, en saanut ruokaa, en iltasatua, jäin yöksi yksin kotiin, ja lopulta yöksi yksin ulos. Viimeisen huostaanottoni jälkeen vanhempani erosivat. Äitini sai toisen lapsen, joka myös huostaanotettiin samasta syystä. Lopulta hän joi itsensä hengiltä. Isäni kolmas poliisin kirjoihin päätynyt rattijuoppous koitui hänen omaksi kuolemakseen vain paria vuotta myöhemmin.

Ystäväni tarina on toisenlainen. Hänet huostaanotettiin kouluikäisenä "käytöshäiriöisenä". Äitinsä oli lähtenyt ja isänsä luopui tyttärestään melko välinpitämättömästi, koska koki tytön olevan hankala. Ei siis myöntänyt eikä kieltänyt huostaanottoa. Oli vain. Ei kertaakaan yrittänyt purkaa huostaanottoa, vaikka siihen tarjottiin ystäväni mukaan mahdollisuutta ainakin kolmesti. Isän kasvatustaidoissahan ei sinänsä ollut vikaa, tytärhän oireili nimenomaan äitinsä lähtöä. Tyttären mielialojen tasoituttua ei ollut mitään syytä miksi hänen olisi pitänyt jäädä laitokseen. Isällä oli kuitenkin jo uusi perhe ja pari pientä lasta, tyttöä ei siis kukaan enää kaivannut. Hänet siirrettiin sijaisperheeseen. Tapasin hänet oikeustieteellisessä. Hän on yksi parhaista ystävistäni.

Tai ehkäpä häntä on nöyryytetty jo tarpeeksi.

Minä olisin halunnut lapseni takaisin .Ei riittäneet vain voimavarat tapella . Kun ilmoitin niin samantien oli kuin ois helvetti päässyt irti . Toinen lapsistani ei edes halunnut tulla koska oli juurtunut jo sinne sijaiskotiin . et ei se välttämättä ole kiinni siitä että ei vanhempi haluais .

Minä en ainakaan haluaisi lasta takaisin.Sossut nöyryyttävät äitejä ja vain isiä kunnioitetaan.Itse päihteetön,eikä ole myöskään mitään mielenterveyshistoriaa-Huostaoikeus edessä koska itse otin yhteyttä sossuin alunperin."Todisteina" kasa sossujen kehittämää paskaa,jos huosta menee läpi niin minä en ainakaan jää kyykytettäväksi.Parhaani olen lapsen kanssa (7v,) yrittänyt,mutta nyt alkaa oma elämä!
Haistakoon paska koko yhteiskunta!En ota edes lakimiestä,ei ne työttömiä auta kuitenkaan!Ottaa vaan päähän että joku sijaisperhe pistää rahoiksi MINUN LAPSENI.Sijaisperhevanhemmathan ovat työttömyysuhan alla olleita ääliöitä,jotka ottavat lapsia enemmän kuin pystyvät hoitamaan,tietäen että mihinkään vastuuseen eivät ikinä joudu.Käräjille pitäis monet laittaa laiminlyönneistä!