kuinka Aspergrin oireyhtymän kriteeristön täyttävä henkilö voi saada luvan toimia psykologina/psykiatrina? Ei pysty esim. katsomaan yli 3 sek. ajan silmiin, mikä kuuluu uusimman DSM V:n mukaan yhteen autismin kriteereistä häiriötilan vaikeusastetta kartoitettaessa.
Voisiko joku kertoa terkemmin,
tutkija AS.
394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensinnakin; autismikin on spektrumi ja hyvin yksilollinen.
Toiseksi; vaikka lahtokohta on mika on, ei se tarkoita etteiko koskaan voisi kehittya osa-alueilla joilla kokee olevan puutteita.
Itse olen diagnosoitu asperger, kykenen kylla katsomaan yli 3 sekunttia ihmisen silmiin, vaikken siita pidakaan. Ihmisten ilmeitakin voi opiskella samoin kuin psykologiaa. Asperger-ihmisilla on luontaisesti kyky tarkkailla asioita loogisesta nakokulmasta ja aarimmainen tarkkuus yksityiskohtiin, molemmat auttavat tutkijan kaltaisessa ammatissa, samoin kuin erityismielenkiinnon kohteet.
Täyttyvätkö diagnoosikriteerit siten enää henkilöllä, joka on poisopetellut tietoisesti jostain sosiaalisesti-ei-hyväksytystä tavasta? Kuinkas jos henkilöllä on todettu primaari Asperger ja hän ei ole tahtonut nenttiyttää itseään vaan jatkaa omista lähtökohdistaan käsin omana itsenään elämäänsä? Kuinka yhteiskunta silloin häneen suhtautuu? Onko ainut tapa saada hyväksyntää esim. assina, opetella käyttäytymään nenttien lailla? Kehittää itseään toki aina voi ja pitääkiin, muttei väkisin missään nimessä varsinkaan siihen suuntaan mikä ei tunnu itsestä hyvältä. Aito assi ei tahdo muuttaa itseään joksikin sellaiseksi mitä ei alunperin ole, mikäli ei tahdo feikata, mikä puolestaan ei kuulu ollenkaan asperger-henkilön perusominaisuuksiin.
Entä mitä järkeä on jenkeissä jatkuvasti kehitellä uusia mm. aikuisassiutta mittaavia seulontatutkimuksia, jos ne eivät käytännöntasolla pidä paikkaansa?
Mistä asiantuntija voi varmistaa, mistä diagnoosista/sairaudesta/vammasta/oireyhtymästä milloinkin on kyse takuuvarmasti? Ainakin Suomessa diagnooseja heitellään joka puolella nykyisinkin vielä mutulla, liekö tapa opittu jenkeistä; täysin paikkansapitämätöntä skeidaa kaikki rekisterit täynnä. Vai kuuluuko kaikki ihmisen oirehdinta mahdollisesti vain normaaliin elämänkulkuun? Kuinka joku voi ja mihin tutkimuksiin perustuen väittää, että jollain on jokin tietty "vamma", mitä pitäisi jollain ennaltamääritellyllä tietyllä tavalla pyrkiä "hoitamaan" tai se poistamaan? Eivätkö ihmiset saa olla yksilöitä, jos heillä muuten on kaikki ihan hyvin?
t.Aspergerinfo
Lähetitkö tuon Tanille joka vastaa assien neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta jatkossa?