Vanhoillislestadiolaisen kristillisyyden julistuksessa evankeliumi on kiteytynyt selkeäksi, kirkkaaksi ja kaikille ymmärrettäväksi julistukseksi syntien anteeksiantamuksesta. Siinä ei evankeliumin ymmärtämiseen sekoiteta minkäänlaista ihmisen valmistautumista vastaanottamaan hyvä sanoma. Evankeliumiin ei myöskään tule minkäänlaista Jumalan ihmiselle antaman tehtävän asteittaisen edistymisen tai odottamisen aspektia silloin kun evankeliumi ymmärretään tässä ja nyt vastaanotettavaksi kaikkien syntien absoluutioksi. Synninpäästön sanassa evankeliumi on toimiva ja ihmisen todellisuuteen murtautuva voima.--
Evankeliumin armoluonnetta ilmentää juuri evankeliumin toimivuus: Kun Jumala kohtaa ihmisen absoluution sanassa, hän myös toteuttaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen juuri sillä hetkellä. Ihmisen hyväksi luetaan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, missä absoluution sana julistetaan. Evankeliumi ei ole ’esitelmää Jeesuksesta ja Jumalan armosta, vaan se antaa sen armon, tekee ihmisen osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta’. Lestadiolaisen saarnan voima on siinä, että jokaisen saarnan keskeinen skopus ja huipennus on syntien anteeksiantamuksen julistuksen nykyistyminen kuulijoiden eteen.
Evankeliumin armoluonnetta kuvastaa myös se perusajatus, että päästönsanaa julistetaan ihmisen ulkopuolelta, ’Jumalan valtakunnasta’. ’Jumalan valtakunnalla’ on Jumalan läsnäolon inkarnoitumana ja täysivaltaisena edustajana maan päällä valtuutus käyttää ’Pyhän Hengen virkaa’ ihmisten vapauttamiseksi syntien alta.
Evankeliumin armoluonnetta ilmentää juuri evankeliumin toimivuus: Kun Jumala kohtaa ihmisen absoluution sanassa, hän myös toteuttaa kaikkien syntien anteeksiantamuksen juuri sillä hetkellä. Ihmisen hyväksi luetaan Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri juuri sillä hetkellä ja siinä paikassa, missä absoluution sana julistetaan. Evankeliumi ei ole ’esitelmää Jeesuksesta ja Jumalan armosta, vaan se antaa sen armon, tekee ihmisen osalliseksi syntien anteeksiantamuksesta’. Lestadiolaisen saarnan voima on siinä, että jokaisen saarnan keskeinen skopus ja huipennus on syntien anteeksiantamuksen julistuksen nykyistyminen kuulijoiden eteen.
Evankeliumin armoluonnetta kuvastaa myös se perusajatus, että päästönsanaa julistetaan ihmisen ulkopuolelta, ’Jumalan valtakunnasta’. ’Jumalan valtakunnalla’ on Jumalan läsnäolon inkarnoitumana ja täysivaltaisena edustajana maan päällä valtuutus käyttää ’Pyhän Hengen virkaa’ ihmisten vapauttamiseksi syntien alta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Saat sen kuulostamaan automaatilta tai automaatiolta. Kirjoitat: "Siinä ei evankeliumin ymmärtämiseen sekoiteta minkäänlaista ihmisen valmistautumista vastaanottamaan hyvä sanoma." Eikö ole ihmisellä synnintuntoa, katumusta ja missä on sitten usko? Riittääkö julistajan oma usko siihen vai vaaditaanko julistettavaltakin uskoa? Jääkö synninpäästön kuulijalle yksin vakuutus, että hän sai synnit anteeksi YKSIN Jeesukselta Kristukselta, YKSIn armosta, YKSIN uskosta ja YKSIN Kristuksen tähden, kun hän saattaa kuulla nimen Jeesus Kristus vain mantrassa "Jeesuksen nimessä ja veressä"? Tulee joskus mieleen tässä yhteydessä Kari Suomalaisen piirros joulusta, jossa näyteikkunat on täynnä loistoa ja lahjoja ja itse joulun Herra Jeesus Kristus on hämyisessä nurkassa ihmisiltä huomaamattomissa.
Ei avaus ole asiaton, mutta huono puoli siinä on se, että se huomioi vain toisen osapuolen ja liiaksi korostaa sen merkitystä. Jos Jeesus Kristus yksin riittäisi, niin ei itse julistajan roolilla olisi niin suurta merkitystä (vrt. piispan antamaan ehtoolliseen suviseuroissa).
Jeesuksen pyhässä nimessä ja kalliissa, maahan vuotaneessa sovintoveressä kaikki synnit pahoiteltu.
Korteniemen plogista kotimaa24.fi