Tähän mennessä kaikki minuun ihastuksensa tunnustaneet ovat olleet ujoja, epäsosiaalisia, sisäänpäin kääntyneitä "yes-miehiä" eli ovimattoja ja liian kilttejä. Itse tuppaan ihastumaan ihmisiin joilla on enemmän itsevarmuutta ja ovat sentään tasapainoisia ja seesteisiä. Toisinkuin nämä hermorauniot marsut, jotka näyttävät olevan ainoita jotka ihastuvat minuun.
Kuulunko johonkin lokeroon tai kategoriaan. Saan valita miehen vain siitä kategoriasta eikä siitä voi poiketa. Jossain vaihetta elämääni taivun naimaan itseänikin naisellisemman selkärangattoman miehen, ja sitten keski-iässä huomaan kuinka onneton olen. Tai sitten kuolen yksin.
Tuntuu että kukaan tästä "itsevarmat" -kategoriasta eivät edes huomaa minua. Onko tämä joku ennalta määrätty kohtalo, johon sitten epätoivoissani käännyn suosiolla.
Kuulunko johonkin lokeroon tai kategoriaan. Saan valita miehen vain siitä kategoriasta eikä siitä voi poiketa. Jossain vaihetta elämääni taivun naimaan itseänikin naisellisemman selkärangattoman miehen, ja sitten keski-iässä huomaan kuinka onneton olen. Tai sitten kuolen yksin.
Tuntuu että kukaan tästä "itsevarmat" -kategoriasta eivät edes huomaa minua. Onko tämä joku ennalta määrätty kohtalo, johon sitten epätoivoissani käännyn suosiolla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nämä ujot epäsosiaaliset Yes-miehet voivat olla suhteessa ihan jotain muutakin kuin miltä ensivaikutelma näyttää...
Olin tuntenut kyseessä olevat miehet toisen reilu 5 vuotta, ja toisen 3 vuotta. Eli nyt ei ole ensivaikutelmasta kyse.
Toivottavasti olet sentään kertonyt niille marsuille rehellisesti mitä mieltä heistä olet, niin loppuu ainakin heidän osaltaan turhat harhakuvitelmat...
Ujoja, sisäänpäinkääntyneitä, epäsosiaalisia... mutta ovat tunnustaneet ihastuksensa? Jotenkin ristiriitaista.
Mä olen ujo, kiltti, ehkä vähän epäsosiaalinenkin ja sisäänpäinkääntynyt, mutta jos ihastun, niin kyllä mulla on ollut rohkeutta kertoa niistä tunteista, ja on yhä edelleenkin vaikka olen niiiiin monta kertaa kuullut olevani vain kaveri. En ehkä ihan heti kerro tunteistani, vähän aikaa tarkkailen ja yritän löytää niitä pieniä vinkkejä siitä ettei ihasumiseni ole yksipuolista, mutta ihastuneena sitä on jotenkin sokea ja näkee liian ruusunpunaisten lasien läpi ja kuvittelee kaikenlaisen ystävällisyyden ihastumisen merkiksi.
ks. ^ " Olin tuntenut kyseessä olevat miehet toisen reilu 5 vuotta, ja toisen 3 vuotta. Eli nyt ei ole ensivaikutelmasta kyse. "
Ja lisäksi, en minä voi tietää mitä niiden päässä liikkuu, mutta sen tiedän, minkälaisia he ovat ulkoapäin tarkkailtuna.
Joillakin miehillä on sen takia huono itsetunto, että he kuvittelevat etteivät ole "tarpeeksi hyviä" kun heillä ei ole naista. Siksi käyttäytyvät pöljästi, koska eivät ole tyytyväisiä itseensä. Se ei tietenkään ole naisista puoleensavetävää, vaikka jos suhteen aloittaisi, tulisi esiin sellaisiakin piirteitä, jotka ovat aidosti puoleensavetäviä.
En minä ala säälistä seurustelemaan kenenkään kanssa ja varsinkaan semmoisen jota kohtaan en tunne LAINKAAN vetoa.
Voisko olla niin, että et vaan luota itseesi tarpeeksi. Et pysty kuvittelemaan, että joku mielestäsi sinun tasoisesi, voisi kelpuuttaa sinut. Tietoisesti sitten ajattelet, että et kelpaa heille, etkä muuteen varmaan kelpaakkaan, ennen kuin uskot kelpaavasi.