Sisällissota 1918
Punakaartilaiset kaappasivat suomalaisten valitsemalta porvarilliselta eduskunnalta vallan Etelä-Suomessa 28. tammikuuta 1918. Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskuntaan, kuului sosiaalidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Muodollisesti puolueorganisaatio ei tehnyt päätöstä vallankumoukseen ryhtymisestä vaan aloite liukui radikaaleille vallankumousmielisille alaorganisaatioille. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä.
Sisällissodan jälkeen
Punaisten hävittyä sodan monet sosiaalidemokraattien johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle, jossa bolsevikit olivat ottaneet vallan. Puolueen aiempi puheenjohtaja Otto Wille Kuusinen nousi ajan mittaan Josif Stalinin hallinnossa Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin sosiaalidemokraattisen puolueen toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Seuraavissa vaaleissa 1919 kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi.
Kommunistit erkanevat omaksi puolueeksi
Uudistusmielisen Mihail Gorbatšovin nousu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1985 muutti pian myös Suomen poliittista ympäristöä. SDP:n ja kokoomuksen hallitusyhteistyö tuli mahdolliseksi. Sosiaalidemokraatit alkoivat kannattaa Euroopan unionin jäsenyyttä vuonna 1991 ja on ollut EU-myönteinen puolue siitä asti.
Paavo Lipposen kausi
Puolue koki kriisin, kun sen puheenjohtaja Ulf Sundqvist sai syytteet miljoonien markkojen taloudellisesta huolimattomuudesta ns. Sundqvist-jupakassa. Ulf Sunqvist erosi ja hänen tilalleen valittiin 1993 Paavo Lipponen. Puolue kieltäytyi kolmen puolueen yhteishallituksesta.
Lipposesta tuli sosiaalidemokraattien murskavoiton myötä sinipunahallituksen pääministeri ja keulahahmo. Lipposen pääministerikausilla Suomi liikkui lähemmäs Euroopan unionin ydintä.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ssa toiminut Eero Heinäluoma valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Jyväskylän puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2005 kolmivuotiselle kaudelle. Puolue sai eduskuntavaaleissa 2007 historiansa toiseksi alhaisimman vaalituloksen ja jäi oppositioon, kun perustettiin Vanhasen II hallitus.
10. helmikuuta 2008 Heinäluoma ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta kesäkuun 2008 puoluekokouksessa. Heinäluoman seuraajaksi valittiin puoluekokouksessa kesäkuussa 2008 Jutta Urpilainen.
Urpilaisen puheenjohtajakausi
Jutta Urpilaisen ensimmäisissä vaaleissa, kunnallisvaaleissa 2008, puolueen kannatus laski alimmalle tasolle vuosikymmeniin.
Vuonna 2010 puoluesihteeriksi nousi Mikael Jungner.
Vuoden 2011 vaaleissa SDP:n kannatus jatkoi laskua alimmalle tasolle Suomen historiassa. Koska keskustan kannatus laski alemmaksi, SDP:stä tuli toiseksi suurin puolue. SDP liityi Kataisen sateenkaarihallitukseen. SDP:llä on kuusi ministeriä hallituksessa.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa SDP:n ehdokas Paavo Lipponen jäi viidenneksi 6,7 prosentin kannatuksella. Presidentinvaalien tulos oli SDP:n neljäs vaalitappio peräkkäin. Tulosiltana puoluesihteeri Mikael Jungner kertoi ilmoittavansa lähipäivinä tulevaisuudestaan puolueessa, ja 25.1. hän ilmoitti ettei jatka enää puoluekokouksen jälkeen tehtävissään. SDP:n puoluekokouksessa 25.5.2012 Jungnerin seuraajaksi valittiin SAK:n viestintäpäällikkö Reijo Paananen.[
Vuoden 2012 kuntavaaleissa SDP:n kannatus laski kaikkien aikojen alimmalle tasolle ollen 19,6%. Ääniä SDP menetti 54 198 kappaletta. Kyseessä oli SDP:n viides vaalitappio peräjälkeen ja myös viides vaalitappio Jutta Urpilaisen ollessa puolueen puheenjohtajana.
Nyt gallupeissa SDP kannatus n 15 %
Punakaartilaiset kaappasivat suomalaisten valitsemalta porvarilliselta eduskunnalta vallan Etelä-Suomessa 28. tammikuuta 1918. Suomen sisällissodassa punaisen puolen hallitukseen, Kansanvaltuuskuntaan, kuului sosiaalidemokraattien jäseniä ja suuri osa puolueen jäsenistä toimi punaisten puolella. Muodollisesti puolueorganisaatio ei tehnyt päätöstä vallankumoukseen ryhtymisestä vaan aloite liukui radikaaleille vallankumousmielisille alaorganisaatioille. Tuhansia puolueen jäseniä ja kannattajia kuoli taisteluissa, teloituksissa ja vankileireillä.
Sisällissodan jälkeen
Punaisten hävittyä sodan monet sosiaalidemokraattien johtajista ja aktiiveista pakenivat Venäjälle, jossa bolsevikit olivat ottaneet vallan. Puolueen aiempi puheenjohtaja Otto Wille Kuusinen nousi ajan mittaan Josif Stalinin hallinnossa Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon. Syksyllä 1918 punaisten toiminnasta sivussa olleet puoluejohdon jäsenet käynnistivät kuitenkin sosiaalidemokraattisen puolueen toiminnan uudelleen Väinö Tannerin johdolla. Seuraavissa vaaleissa 1919 kannatus osoittautui suunnilleen aiemman kaltaiseksi.
Kommunistit erkanevat omaksi puolueeksi
Uudistusmielisen Mihail Gorbatšovin nousu Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1985 muutti pian myös Suomen poliittista ympäristöä. SDP:n ja kokoomuksen hallitusyhteistyö tuli mahdolliseksi. Sosiaalidemokraatit alkoivat kannattaa Euroopan unionin jäsenyyttä vuonna 1991 ja on ollut EU-myönteinen puolue siitä asti.
Paavo Lipposen kausi
Puolue koki kriisin, kun sen puheenjohtaja Ulf Sundqvist sai syytteet miljoonien markkojen taloudellisesta huolimattomuudesta ns. Sundqvist-jupakassa. Ulf Sunqvist erosi ja hänen tilalleen valittiin 1993 Paavo Lipponen. Puolue kieltäytyi kolmen puolueen yhteishallituksesta.
Lipposesta tuli sosiaalidemokraattien murskavoiton myötä sinipunahallituksen pääministeri ja keulahahmo. Lipposen pääministerikausilla Suomi liikkui lähemmäs Euroopan unionin ydintä.
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:ssa toiminut Eero Heinäluoma valittiin SDP:n puheenjohtajaksi Jyväskylän puoluekokouksessa 10. kesäkuuta 2005 kolmivuotiselle kaudelle. Puolue sai eduskuntavaaleissa 2007 historiansa toiseksi alhaisimman vaalituloksen ja jäi oppositioon, kun perustettiin Vanhasen II hallitus.
10. helmikuuta 2008 Heinäluoma ilmoitti luopuvansa puolueen puheenjohtajuudesta kesäkuun 2008 puoluekokouksessa. Heinäluoman seuraajaksi valittiin puoluekokouksessa kesäkuussa 2008 Jutta Urpilainen.
Urpilaisen puheenjohtajakausi
Jutta Urpilaisen ensimmäisissä vaaleissa, kunnallisvaaleissa 2008, puolueen kannatus laski alimmalle tasolle vuosikymmeniin.
Vuonna 2010 puoluesihteeriksi nousi Mikael Jungner.
Vuoden 2011 vaaleissa SDP:n kannatus jatkoi laskua alimmalle tasolle Suomen historiassa. Koska keskustan kannatus laski alemmaksi, SDP:stä tuli toiseksi suurin puolue. SDP liityi Kataisen sateenkaarihallitukseen. SDP:llä on kuusi ministeriä hallituksessa.
Vuoden 2012 presidentinvaaleissa SDP:n ehdokas Paavo Lipponen jäi viidenneksi 6,7 prosentin kannatuksella. Presidentinvaalien tulos oli SDP:n neljäs vaalitappio peräkkäin. Tulosiltana puoluesihteeri Mikael Jungner kertoi ilmoittavansa lähipäivinä tulevaisuudestaan puolueessa, ja 25.1. hän ilmoitti ettei jatka enää puoluekokouksen jälkeen tehtävissään. SDP:n puoluekokouksessa 25.5.2012 Jungnerin seuraajaksi valittiin SAK:n viestintäpäällikkö Reijo Paananen.[
Vuoden 2012 kuntavaaleissa SDP:n kannatus laski kaikkien aikojen alimmalle tasolle ollen 19,6%. Ääniä SDP menetti 54 198 kappaletta. Kyseessä oli SDP:n viides vaalitappio peräjälkeen ja myös viides vaalitappio Jutta Urpilaisen ollessa puolueen puheenjohtajana.
Nyt gallupeissa SDP kannatus n 15 %
Vastaukset 4
Vanhimmat
niin
piilossa !
Jutalla kilin tunteet jo..otaksun !
sanoa, että eroan