Jo liian pitkään olen sua katsellut kaukaa... Katsonut, kuinka keskittyneenä sä kuuntelet tunnilla, kuinka sun sormet hakkaa pöytää, levoton kun olet. Katsonut, kun kerrot hyvää juttua ruokasalissa frendeillesi, ja naurat muiden mukana. Katsonut, kun käytävillä toisemme ohitetaan. Mutta aina, kun sun silmät kohtaan, pään käännän ihan liian äkkiä, ja tunnen itseni ihan uunoksi. Ethän sinä minusta voisi pitää, hiljainen, ujo, rauhallinen tyttönenhän minä vain olen.
Me kaksi olemme niin erilaisia, sinä olet villi ja levoton, minä rauhallinen ja ajatuksiin katoava. Tiedän, että suhde meidän välillä ei voisi koskaan toimia, mutta kuitenkin... Kuitenkin sinä pyörit mielessäni joka toinen minuutti. Järki sanoo ei, mutta sydän sykkii...
Olen tunteiden vuoristoradalla, joskus uskon meihin, mutta kovin pian masennus iskee ja tunnen itseni niin riittämättömäksi silmissäsi.
Tiedätköhän sinä mitä saat mut tuntemaan? Voisitko tajuta kuinka sekaisin olen sinun sinisistä silmistä? Sekaisin sinun äänestä, tuoksusta, olemuksesta...
Muutaman kerran olen sinut yllättänyt katsomasta minua, mutta en voi antaa itseni uskoa, että sinun kaltaisesi voisi minusta kiinnostua. Mutta nautin täysin sydämin huomiostasi... Saat minut hymyilemään, sydämeni hakkaamaan ja pääni pyörälle...
Jos edes kerran voisimme tavata toisemme jossain muualla kuin koulussa. Mutta sinä asut siellä, minä täällä. Näyttäisin sinulle, että olen kimaltava jalokivi, täynnä rakkautta, kaikki annettavana. Vain sinulle.
Jospa siis maanantaina rohkeana tallustelisin kouluun ja katsoisin sinua silmiin pitkään. Ihan niin kuin silloin keväällä... Toki tällä kertaa muistaisin hymyillä... Onnistuisikohan?
Me kaksi olemme niin erilaisia, sinä olet villi ja levoton, minä rauhallinen ja ajatuksiin katoava. Tiedän, että suhde meidän välillä ei voisi koskaan toimia, mutta kuitenkin... Kuitenkin sinä pyörit mielessäni joka toinen minuutti. Järki sanoo ei, mutta sydän sykkii...
Olen tunteiden vuoristoradalla, joskus uskon meihin, mutta kovin pian masennus iskee ja tunnen itseni niin riittämättömäksi silmissäsi.
Tiedätköhän sinä mitä saat mut tuntemaan? Voisitko tajuta kuinka sekaisin olen sinun sinisistä silmistä? Sekaisin sinun äänestä, tuoksusta, olemuksesta...
Muutaman kerran olen sinut yllättänyt katsomasta minua, mutta en voi antaa itseni uskoa, että sinun kaltaisesi voisi minusta kiinnostua. Mutta nautin täysin sydämin huomiostasi... Saat minut hymyilemään, sydämeni hakkaamaan ja pääni pyörälle...
Jos edes kerran voisimme tavata toisemme jossain muualla kuin koulussa. Mutta sinä asut siellä, minä täällä. Näyttäisin sinulle, että olen kimaltava jalokivi, täynnä rakkautta, kaikki annettavana. Vain sinulle.
Jospa siis maanantaina rohkeana tallustelisin kouluun ja katsoisin sinua silmiin pitkään. Ihan niin kuin silloin keväällä... Toki tällä kertaa muistaisin hymyillä... Onnistuisikohan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Maanantaina voitais tavata koulun ruokasalissa.
Katsoisin sinua silmiin pitkään ja sinä minua...
ihan niinkuin silloin keväällä. olen niin monesti etsinyt katseellani sinua kaivaten. Tämä on tunteiden vuoristorataa myös minulle ja ymmärrät ettei tällainen kundi voi koulussa näyttää kiinnostustaan niin avoimesti. Vaikka sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja pulssista en edes puhu.
Ujokin olen, vaikka näytän villiltä ja levottomalta. Sinä saat minut pysähtymään. Haluamaan sitä. Tulemaan lähellesi ja koskettamaan, edes hipaisemaan aluksi. Sinun kaunis hymysi ja iloiset silmäsi, joita rakastan.
Olen sinusta kiinnostunut, etkä edes ymmärrä kuinka paljon. Luulisi sen jo näkyvän kilometrien päähän. Mutta harmistun ja vihastun, kun en malta odottaa, että voisimme olla yhdessä vihdoin. Aina kaverisi ehtivät ennen minua, enkä pääse lähellesi juttelemaan. Tiedän, että olen hyvännäköinen ja että mimmit pyörivät ympärilläni, mutta kaipaan jo jotain muutakin elämääni. Ja sisimmässäni tiedän, että se olet sinä, joka voi minun tarpeeni ja toiveeni tyydyttää kaikin tavoin antamalla minulle iloa ja rakkautta elämääni. Vaikka sinua erilaisuus mietityttää, minä en sitä pelkää ja haluaisin ottaa haasteen vastaan. Entä sinä? Onnistuisiko se?
Miten on, lähtisitkö leffaan huomenna ennen maanantaita. Silloin olisimme jossain muualla kuin koulussa.
Tuli kyllä mukava olo kun viestiäsi luin, mutta pelkään pahoin, että et ole hän... Hän kun ei ole tavanomaisessa mielessä komea, hän on persoonallinen, erilainen...
Mutta toimi sinä ihastuksesi suhteen niin minäkin toimin omani :)
Ylihuomenna...
Minä katson häntä syvälle silmiin, enkä käännä katsettani. En, en käännä, se on lupaus.