Se hiipi hiljaa oveni taa,
koputti ja huikkasi postiluukusta:” Tuutko avamaan?”
Kuka kumma siellä tähän aikaan aamuyöstä,
enhän ole kenellekään kertonut osoitettanikaan.
Kiroilen mielessäni
miksi en hommanut sitä ovisilmää,
ei ole helppoa elää kun liikaa pelkää.
Jähmetyn eteiseen ja valon sammutan,
hädin tuskin uskallan hengittää.
Taas kolme koputusta ja sama pyyntö,
vapisen niinkuin ala-asteella
pitäessäni luokan edessä esitelmää.
Pölyiseen nurkkaan käperryn yhteen myttyyn,
silmäluomet kiinni painautuu.
On aika katsella
filminpätkiä menneisyydestä.
Valkokankaalla ei näy nauravia kasvoja
eikä onnenkyyneleitä,
vain ne hetket kun tulin hylätyksi.
Askelia ovelta poispäin.
ihan hiiren hiljaista,
pöllökin taisi menettää äänensä.
Olisi kannattanut avata,
ei siellä olisi ollut jehovan todistaja.
Ei enää koskaan kuulunut koputuksia,
perille ei löytänyt postiljoonikaan.
Olin luovuttanut……..
Rakentanut pikku mökkini huitsin nevadaan ja
sinne tulisin yksin kuolemaan.
Roima annos itseluottamusta
päätti jatkaa matkaansa.
Yliviivasi nimeni listalta,
pyöritteli päätään ja tuumasi,
että siellähän asui oikea idiootti.
Menetti mahdollisuuden rakkauteen.
Tältä tuntuu, kun tajuaa, ettei ehkä koskaan uskalla päästää ketään oikeasti lähelleen, katsoa voisiko joku aidosti välittää. Satelee varmasti haukkuja niskaan, mutta en vain pysty.... Rohkeutta muille.....
koputti ja huikkasi postiluukusta:” Tuutko avamaan?”
Kuka kumma siellä tähän aikaan aamuyöstä,
enhän ole kenellekään kertonut osoitettanikaan.
Kiroilen mielessäni
miksi en hommanut sitä ovisilmää,
ei ole helppoa elää kun liikaa pelkää.
Jähmetyn eteiseen ja valon sammutan,
hädin tuskin uskallan hengittää.
Taas kolme koputusta ja sama pyyntö,
vapisen niinkuin ala-asteella
pitäessäni luokan edessä esitelmää.
Pölyiseen nurkkaan käperryn yhteen myttyyn,
silmäluomet kiinni painautuu.
On aika katsella
filminpätkiä menneisyydestä.
Valkokankaalla ei näy nauravia kasvoja
eikä onnenkyyneleitä,
vain ne hetket kun tulin hylätyksi.
Askelia ovelta poispäin.
ihan hiiren hiljaista,
pöllökin taisi menettää äänensä.
Olisi kannattanut avata,
ei siellä olisi ollut jehovan todistaja.
Ei enää koskaan kuulunut koputuksia,
perille ei löytänyt postiljoonikaan.
Olin luovuttanut……..
Rakentanut pikku mökkini huitsin nevadaan ja
sinne tulisin yksin kuolemaan.
Roima annos itseluottamusta
päätti jatkaa matkaansa.
Yliviivasi nimeni listalta,
pyöritteli päätään ja tuumasi,
että siellähän asui oikea idiootti.
Menetti mahdollisuuden rakkauteen.
Tältä tuntuu, kun tajuaa, ettei ehkä koskaan uskalla päästää ketään oikeasti lähelleen, katsoa voisiko joku aidosti välittää. Satelee varmasti haukkuja niskaan, mutta en vain pysty.... Rohkeutta muille.....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei ei kukaa rakkauden osoittaja tule aamuyöstä oven taa ei ihme, jos kukaan ei mene avaamaan. En avaisi myöskään. Jos aikoisi tulla sisälle saisi tulla ovenläpi.
voi valopilkun jälkeen tullakkii
Ei se ollu rakkaudenosoittaja vaan itseluottamus......... Sitä tarvitsee, että uskaltaisi edes tutustua.....
Niin, ovet saisivat olla vähän heppoisempaa materiaalia....
No soita poliisit sitte saavat tulla ovenläpi. En ketään kännikaloja tänne päästä. Jos naisen ääni olisi ehkä harkitsisin.
ai ne henkiset ovet?
nepä ne
Minulla sama vaiva en uskalla päästää niin lähelle, kuin että joku rakastaa, humalassa uskallan olla lähempänä, mutta selvinpäin kartan sitä ja eihän siitä silloin mitää tulisi. minusta saa vielä helposti väärän kuvan. olen itsekäs kai omat jutut. Muista tuntuu, että välinpitämätön. En tule koskaa saamaan ketään lähelle.
Niin, toiset voivat ymmärtää helposti väärin. Alkoholista moni varmasti sitä rohkaisua hakee, mutta eihän sitä aina voi olla kännissä eikä silloin muutenkaa kai ole aina ihan parhaimmillaan....
Ei ainakaa alapää. :D
niiii, jotain rajaa niiden rohkasuryyppyjen suhteen...mut eiks se kuiteskin olisi jo jonkinlainen edistysaskel jos toinen edes ois siinä iholla, ihan sama miten sekaisin ja epätoimivat siinä mitkäki päät ois......
Vai lähtisikö sitä sitten aamulla karkuun, kun ujous iskisi humalan haihduttua....
se voi olla. Sitä pitää vaan siinä antaa ajan kulua ja vaikka ei puhetta tulisikaa koittaa, että se siitä lähtisi sujumaan.
Itsellä ei niinkään puhumisen suhteen kauheaa ongelmaa jos naamatusten, mutta kun ujostuttaa niin ne jutut vaan saattaa olla vähä typeriä, ajatukset menee sekaisin.....
Ei aina tarvitse puhua, hiljaisuus oikeassa seurassa ei ole vaivaannuttavaa, se kertoo omaa tarinaa, eleet ja ilmeet.
tai siis voi se hiljaisuus silloin tuntua vaikealta jos itsellä paha olo menneisyyden mörköjen vuoksi.
Aloittajalle ideana, että mitäpä jos laittaisit sille miehelle joululahjaksi runoja mitä olet kirjoittanut häntä ajatellen. Epäilen että mies olisi varmasti ilahtunut niistä (itse ainakin olisin).
Tietenkin jos olette oikein huonoissa väleissä tai jos hän ei tahdo sinusta kuulla enää mitään niin en suosittele.
Mukavaa keskiviikkoa runoilija naiselle :)
Eipä ole sellaista miestä, joka olisi...... oikeasti kiinnostunut…. Eipä kenellekään kelle on vain jotain hupia runoja lähetellä. Kunhan haaveilen ja kirjoittelen, että joskus joku tahtoisi oikeasti olla vierellä ja jaksaisi odottaa, että saa kerättyä lattailta ne pois murenneet itsevarmuuden rippeet. Sellaiselle voisin rakkauteni pukeakin runoiksi ja ne ojentaa lahjaksi pienessä vihkosessa.
Kiitos, oikein hyvää joulukuista keskiviikkopäivää sinullekin. :)