Kaikki alkoi siitä kun menetin kaverini ja hyvät välini sukulaisiini sekä työni loppuivat. Aloin vain ryyppäämään, ensin kerran sitten kaksi ja lopulta jokapäivä/toinen kerta viikossa. Kouluasiat karkasivat käsistä, koulussa olo alkoi ahdistamaan hirveästi ja lopulta neljäs vuosi meneillään... Kännissä sähläsin ihmisuhteeni vielä pahempaan suuntaan. Ryyppäämiseni vain jatkui ja jatkui ja hirveä oloni vain paheni, kunnes lopulta päätin jo että haluan tappaa itseni, koska en tästä kierteestä pois pääse, saati en halua edes yrittää. Lähdin kännissä ajamaan autoani ja etsin itselleni hyvän paikan missä päästä itsestäni lopullisesti eroon. Onnekseni vastaan tuli poliisi joka lähti perääni, kun ihmettelivät miksi olin keskelle tietä pysähtynyt. Lähdin vain ajamaan kovaa vauhtia eteenpäin ja ajattelin, että mitä sitten vaikka seuraavat, koska lopun ajattelin itsestäni kuitenkin tehdä. Pitkän matkan jälkeen jotenkin vain pysähdyin, enkä tiedä miksi (viimeiset järjen hivenet?) Ja poliisit ottivat kyytiin. Seuraavaksi oli osastoreissu tiedossa ja olin siellä vain viikon, koska ajattelin, että nyt on hyvä alkaa taas korjaamaan asioita kuntoon kun mieliala selvinnyt sinä aikana. No kuitenkin vajaa viikko sen jälkeen olen tätä samaa touhua jatkanut ja asiat vieläkin huonommin ja kaduttaa se, että jollekkin olisi sinä iltana voinut sattua jotakin minun takiani. En tiedä mikä helvetti päätäni vaivaa, kun en ole koskaan mitään tehnyt saati ajatellut mitään niin kamalaa kuin itsemurha. Vaikea kertoa kaikkea, koska niin paljon muutakin on sattunut. Olen aivan sekaisin, enkä tiedä mitä tehdä ja mistä lähteä taas elämääni rakentamaan, kun ei minulla enää mihinkään ole voimia. En oikeastaan tiedä miksi tänne edes kirjoittelen, vaikka olisi kiva tietää onko kellään muulla sisäisesti romuttunut olo.
M20
M20
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet vielä nuori, ja puoli vuotta on lyhyt aika, eli jos asiat ovat puolessa vuodessa menneet huonompaan suuntaan, niin yhtähyvin ne nopeasti korjaantuvat.
Kyllä aina saat uusia kavereita, ja voihan nämä entiset kaverisuhteetkin palautua.
Et ole tehnyt mitään peruuttamatonta, eli sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä taas jaloillesi.
Suosittelisin liittymistä johonkin tukiryhmiin, eli keskusteluryhmiin, niitä on alkoholi ja mielenterveysongelmista kärsiville, siellä tapaisit muita ihmisiä, jotka ovat kenties samalla aaltopituudella kanssasi.
Tässä yksi linkki, mistä näät, että et ole ongelmiesi kanssa yksin.
"Ryhmässä keskustellaan aikuisen arkea koskettavista kysymyksistä mm. työelämän paineista, yksinäisyydestä, syrjäytymisen uhasta ja taloudellisista ongelmista."
https://www.tukinet.net/keskustelu/otsikot.tmpl?grp=183
Varmasti paikkakunnallasi on myös livenä jotain vertaistukiryhmiä, eli siellä saisi ainakin puhua, ja samalla näkisi ihmisiä, ei tarvi olla yksin.
Kiitos paljon tuesta! En oikein ole koskaan pystynyt kasvotusten avautumaan kenellekkään asioistani ja pelkkä ajatus ryhmätilanteesta ahdistaa minua paljon... En ymmärrä miksi en saa mistään asioista enää irti niin kuin ennen sain.. kaikki pienetkin teot vaativat ponnistusta melkein kuin sisälläni olisi kaksi eri ajatusmaailmaa, hyvä ja paha. Oudoksuttaa, että miten tähän kaikkeen on tultu. Sitä myös olen paljon ajatellut pienessä mielessäni, että onneksi ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta! Kiitos linkistä ja ylipäätään vastaamisesta. käyn katsomassa sen heti. Täytyisi vain taas saada koneet käymään entiseen malliin.
Sinulle on ollut kova järkytys aikoinaan ystävän menetys. Et mitenkään tahdo kuolla vaan kaikki on ollut vain pakoa kaaoksen keskellä. Sinun kannattaa vain nyt avautua ja jutella asioistasi. Kyllä elämä vielä voittaa.
Uskon Korkeimman voimaan ja muistan sinua. Kyllähän ihminen on hyvän ja pahan voimien kentässä. Rukoilaan että hyvä pääsee lopullakin sinussa voitolle.
En varmasti haluaisikaan, mutta tämä jatkuva mieliala on ollut yhtä painajaista pitkän aikaa. Kiitos paljon sinulle, kerroit minulle asiat juuri niin kuin ne ajattelisin, mutta niiden käsittely on ollut viimeaikoina minulle mahdotonta. Pakko niitä voimia on minun jotenkin saatava, että pääsen taas olemaan niin kuin ennen, iloinen ja elämänhaluinen ihminen. Muuta en toivo
Itsesäätely heikkenee ihmisillä, jotka tuntevat jäävänsä yksin, tulleensa hylätyksi tai torjutuiksi. Tämä johtuu tietääkseni osin siitä, että ikävien kokemusten takia ihmiset yleensä pyrkivät laskemaan itsetietoisuutta, joka on itsesääntelyn edellytys. Itsetietoisuus aktivoi heillä kivusta singaloivat aivoalueet. Siksi kun tulee vastoinkäymisiä ihmissuhteissa, niin helposti alkaa juopotella ja käyttäytyä impulsiivisesti. Se on ihan luonnollista, koska ihminen on laumaeläin ja kehittynyt reagoimaan näin vuosituhansien kuluessa. Se ettei täytä sosiaalisia normeja mielestään voi myös laukaista paniikkireaktioita, syyllisyyttä ja ahdistusta, koska siihen voi liittyä yksin jäämisen riski. Kannattaa pitää mielessä, että elämä on täynnä vastoinkäymisiä. Et sinä omaa elämääsi pilaa puolessa vuodessa millään, olet vielä nuori ja kaikki on vasta edessä. Voit omilla tulkinnoillasi tosin vaikuttaa siihen, miten käsittelet ikäviä tunteita ja kokemuksia -jos tulkitset niiden johtuvan väliaikaisista tilannetekijöistä ja mielialasta, niin se helpottaa vaikeuksien voittamista, koska koet voivasi vaikuttaa asioihin. Jos tulkitsee kaikkien vastoinkäymisten johtuvan omista luonteenpiirteistään ja kyvyttömyydestä, niin silloin varmasti masentuu ja alkaa vältellä kaikkea, menettää elämänhalunsa.