Jos pystyt ja viitsit, voit pohtia sitä. Minäkin olen miettinyt sinun kannaltasi asiaa. Ehkei mene oikein, mutta on se tuonut lisää näkökulmia. Muuttaako se mitään? En tiedä.
Mitä tekisit minun asemassani?
Opettavaistakuitenkin.
60967
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
NIINHÄN SINÄKIN TEET.
Olen kyllä pohtinut enkä tiedä mitä tekisin sinun asemassasi,enkä tiedä mitä teen omassanikaan.. eihän tässä järkeä olekkaan! Mutta silti.. enköhän joudu tyytymään vain katseisiin :)
Kaikella kunnioituksella, sinua kohtaan. minä ymmärrän sinua. en ole muuta kuin kiitollinen, että elämäni jatkuu parempana kuin koskaan aikaisemmin. asiat ajattelen paljon selkeämmin. kaikki ei ole niin musta valkoista, kuin luulisi. minä saatoin käsittää väärin. olen kiitollinen sinulle asioista joita opin, oli todella herättäväistä. kiitoksia nyt voin mennä hyvillä mielin lepäämään. olen kirjoittanut tämän ihan tuntemuksistani, ja ajatellen sinua. mikä on minulle kanssa outoa? = en yleensä rakastu tuntemattomaan. mutta ikävä kyllä niin siinä kävi. nyt tukahduttamaan tunteita, olen tutkinut itseäni. tyttäreni tulee olemaan minulle kaikki kaikessa. ja on sitä nykyään ollutkin. erillaisuuteni on lahjani. jokainen ei ole niin samanlainen kuin sinä. ja se on minua jäänytkin ihmetyttää mikä siinä on. mutta tunne yksipuolista. menen nukkumaan oppineena :) hyvät yöt sinulle myös. ja kauniita unia :) tulet olemaan mielessäni. hyvä ja kiltti ihminen. niin tulen olemaan minäkin. aina kiltti kaikille kiitos sinulle. olen saanut mieleni puhtaaksi, ja jaksan taas vaikka tuli sinulta kielteisyys, en tiedä olen hajalla. hain elämääni parempaa, ja sen myös teen ikävä kyllä yksin. tuskin enää rakastun, ainakaan helpolla :( oli jo iso harppaus olla sinuun yhteydessä kirjoittaen. vaikka ei noitakaan viestiä montaa kirjoittanut. kiitos.
Tähän vastaan.. ajatuksella nopealla. Aika ja kaikki tää. Sää ja mää, eikä kuitenkaan niin. Sä et voi ja mä en voi. Ja kuitenkin kaikkia vaan jää roikkumaan, vaan ollaanko nyt käännekohdassa, päättyy tää ja ikävä jää. Mikä voisi muuttua, tutkimatta se, kuka toivoo muutosta, ei kumpikaan ja sittenkin jotakin kuitenkin. Sun kannalta, et voi, et halua, mutta kuitenkin jotakin sinäkin, Se mikä vielä askarruttaa, kun ei pääse irti, vai pääsitkö, olitko koskaan vaiheessa, vai johtuiko se elämäntilanteesta, jolloin vahingossa törmäsimme, kuitenkaan törmäämättä. Oon miettinyt paljonkin ja pääni puhki.
Meen nyt, uteliaisuuttani tuun myöhemmin katsomaan, mitä sinä tuntematon minulle vastasit, kun tää kysymys ei ollut mulle. Kenelle oli, kerro se.
Syöt kiltisti sanasi ja pyydät nöyrimmästi anteeksi. Routaa on jo ;)
Pyydän ainakin anteeksi. Nöyrästi :)
Hienosti sanottu.
hienoo on pyytää anteeksi tekosiaan vieraalta ihmisetä ???
perämerkki perään, sillähän toi mies hoitelee naisjuttunsa.
Asemassasi...kuuntelisin sydämen ja järjen yhteisen riemuvoiton ääntä.
Ei se voi olla väärin jos toinenkin haluaa samaa.
Yhdessä voi päästä onneliseen ja tasapainoiseen elämään.
Tunne on kuitenkin niin merkittävä.
Hmm riippuu asemasta.. jos se kumpi on vahvempi ja rohkeampi veisi? Joskus elämäntilanne ja sisin on liian hauras. Sellainen hetki estää ryhtymästä aikomuksiin joissa piilee pettymyksen mahdollisuus. Aina asiat ei ole tahdosta kiinni... eli vahvempi vie.
Teki niin kuin teki. En taida pystyä pohtimaan.
Eihän ketään voi vaatia tuntemaan mitään sellaista mitä ei tunne. Kyllä se vaan oli epäystävällistä ajoittain. Se jäi vähän painamaan.
pelottaa, minäkö se loukkasin sinua jotenkin? en muista erohetkestä oikeastaan mitään..paniikki ym tunnekuohut vei hetkeksi järjen, vasta myöhemmin tuli muistikuvia ja niiden myötä pelko väärinymmärryksestä..tai sitten vaan oma mielikuvitus laukkaa ilman esteitä.
liian ihmeelliseks... mitä on nämä merkilliset puhelut!!
Tiedän mitä tarkoitat. Pyrin yleensä tuossa tilanteessa tekemään siten kuin itselle toivottaisiin tehtävän. Kun antaa hyvää, saa sitä ja päinvastoin.
Menisin kauneusleikkaukseen ja rasvaimuun ja hommaisin kuntosalikortin.
No niivarmaa ku oot itekki kuminaama..
Vanhana ja viisaana on tähän kaikkea helppo heitellä, mutta sitten kun itse on vastaavassa tilanteessa niin se ei olekkaan enää helppoa.
Kannattaa miettiä aina mitä ei kannata tehdä jos toisesta välittää
-Älä loukkaa häntä
-Älä ole huomioimatta/huomaamatta lainkaan
-Älä vähättele häntä
-Älä unohda että hänelläkin on tunteet
-Älä kuvittele etteikö hänellä olisi muutakin elämää kuin sinut (et ole maailman keskipiste jota kaikki kiertää)
-Älä kaada vastuuta vain hänen niskaansa
-Älä syytä häntä edes hiljaa teidän vaikeuksista
-Älä uppoa ajatuksiin että hänessä olisi jotakin pahaa tai ilkeää jos hän todella ei ole tehnyt
-Älä ajattele että hän osaa tulkita jokaisen eleesi, vastata aina oikealla sekunnilla katseeseesi tai juuri silloin kun haluat hymyysi
-Älä kohtele häntä kuin hän olisi kuka vaan (ellei hän ole antanut syytä siihen)
Tärkein ohje:
Älä kävele hänen ohi. (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti)
Tiedosta hänet samanlaisena ihmisenä kuin itsekin olet etkä jonkinlaisena oopperan kummituksena, tanssiaisten kuningattarena tai terminaattorimaisena koneena.
Etsi hänen silmänsä, hymyile, yritä saada kontakti, kohtaa hänet siinä hetkessä.
Jos hän ei osaa vastata noihin niin ongelma on hänen tai sitten olosuhteet juuri silloin ovat sellaiset joka saa hänet toimimaan niin.
Anna toiselle mahdollisuus.
Aistin että aloituksessa on kyse vaikeasta tilanteesta johtuen siitä että toinen on varattu tai molemmat ovat tai ehkä jonkinlaisesta olosuhteiden ongelmasta (työpaikka jne.)
Yleensä voi olla hirvittävän vaikeaa puhua toiselle, mutta kannattaa miettiä sitä että onko toinen osoittanut oikeita kiinnostuksen merkkejä sekä yrittänyt tehdä aloitetta?
On kamala tekosyy vedota siihen että "vahvempi" vetää tilannetta (tai esimerkiksi aina mies). Jokaisen voimavarat ja mahdollisuudet ovat rajalliset suhteessa siihen miltää tilanne toiselle näyttää.
Vahingoista viisastuneena olen joskus tehnyt asioille liikaakin, mutta yleensä olen päätynyt viemään asiat niin pitkälle kuin mahdollista tekemättä itsestäni täyttä narria. Tuo tunne kun ei ole kovin miellyttävä sen lisäksi että on saanut mm. naiselta jo pakit tai nainen on jakanut asiat ystävälleen aivan kuin kiusaksi.
Jossain vaiheessa on pystyttävä sanomaan se mitä sydämellä on tai vaiettava iäksi. Kauheaa on se että vaikenee itsensä kannalta jos selvitettäviä asioita tuntuu olevan. Koska lopulta voi huomata sen että vaikka se keskustelu ei tuonutkaan sitä lopputulosta ja täyttymystä niin molemmat pääsivät jatkamaan elämäänsä hyvillä mielin.
En ole aina tehnyt mitä tässä saarnaan ja joskus olen huomannut että käteni ovat sen asian osalta jo niin sidotto että toisen osapuolen olisi hieman pakko saada ainakin toinen käsi vapaaksi. Joillekin esimerkiksi naisille tuokin voi olla liikaa koska pelätään jotain.
Minua ainakin eniten maailmassa pelottaa kuitenkin hukkaanheitetyt mahdollisuudet ja menetetyt yhteiset muistot.
Mutta esimerkiksi jos toisesta ei katsetta ja hymyä enempää irtoa niin ei siinä mikään miehen itsevarmuus tai itselle vakuuttelu riitä että "tässä olisi taas aloite paikallaan".
Olen kerran joutunut suhteessa ollessani tunnustamaan toiselle naiselle että minulla on tunteita häntä kohtaan ja aion lopettaa nykyisen suhteeni. Tämä toinen nainen ei jakanut tunteitani eikä meidän välillä tapahtunut mitään, mutta tuo keskustelu oli käänteentekevä siinä mielessä että ymmärsin miten tärkeää joskus on todellakin vain päästä yli asioista. Lopetin tuolloin suhteen kun tajusin etten rakasta naista jonka kanssa suhteessa olin.
Kosketelkaa siis toisianne (kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti) ;D
Tämä on hyvä vastaus. Vaikka se päättyy hymiöön. Juuri noin minäkin olisin toivonut asioiden tulleen käsitellyksi. Kertohan vielä, kun päätit suhteen; kerrotko sille kumppanillesi, miksi sen päätit. Kerroitko, että olit rakastunut toiseen? Tämä on tärkeää, koska se on se, mitä olisin toivonut. E se syy, vaan se toimintatapa. Kultainen sääntö pätee.
Hymiöhän liittyy tuohon Frank Pappan lausahdukseen.
En kertonut olevani rakastunut toiseen koska en sitä ollut. Minulla oli tunteita toista naista kohtaan ja tuolloin ymmärsin että se jonka kanssa suhteessa olin oli vain siinä koska se tuntui ns. perushyvältä. Emme me oikeasti jakaneet elämää keskenämme, olimme vain, esittäen miestä ja naista.
Kerroin hänelle kyllä että minulla oli ollut tunteita muita naisia kohtaan ja tahdoin jotain enemmän mitä meidän välillä mielestäni ei ollut eikä tulisi olemaan. Hän oli ollut mustasukkainen minulle jostain naisista (ei tuosta, kun ei häntä kunnolla tuntenut tai nähnyt hänen kanssaan) joka oli varmaan johtunut siitä että hän näki minun ja noiden naisten välillä sen mikä meidän väliltä puuttui eli henkinen yhteys.
Mielestäni syy on aivan yhtä tärkeä kuin toimintatapa jotta toinen saa kokonaiskäsityksen suhteen kulusta. Valitettavan monissa suhteissa on jo päädytty eroamiseen tai sen uhkaan ennen kuin keskustellaan ja paljon asioita on jommalta kummalta tai molemmilta mennyt jo ohi mikä suhteessa mättää. Niitä painolasteja turhaa siirrellään ja turhaan mietitään sekä kannetaan seuraavaan suhteeseen.
Kiitos vastauksesta. Teit varmasti oikein molempia kohtaan. Ja tuskin on tarvinnut katua. Juuri näinhän se menee. Mustasukkaisuus syntyy siitä ajatuksesta, että kumppanilla on jotain jonkun toisen kanssa, joka suhteesta puuttuu. Ja asioiden selvittäminen on varmasti tärkeintä silloin, kun on vielä tehtävissä jotain. Jälkikäteen on hyvä selvittää, mutta aina se ei ole mahdollista. Olen huomannut, että uudessa suhteessa saa asioihin uutta näkökulmaa. Valitettavasti joskus samat ongelmat toistuvat. Mutta niihin voi löytää uusia vastauksia. Tämä oli hyvä keskustelu, kiitos.
Niin ja tuo nainen jonka jätin on nykyään siis naimisissa parine lapsineen ja minä olen sinkku.
Joten mistä minä tiedän mitään. ;D
"Olen huomannut, että uudessa suhteessa saa asioihin uutta näkökulmaa. Valitettavasti joskus samat ongelmat toistuvat. "
Tuosta tiedän. Meillä ihmisillä on tapana toistaa samoja tapoja mm. ihmissuhteissamme. Esimerkiksi jos ihminen ei hoksaa että joku voisi hänestä välittää niin hän saattanut omaksua toimintatapoja joilla pitää ihmiset loitolla itsestään joka johtaa tietysti tuohon että alkaa vaikuttaa siltä ettei kukaan voisi hänestä välittää.
Usein kyse on noidankehien rikkomisesta ja siitä että mennään suoraan läpi siitä mikä vaikuttaa aluksi niin vaikealta.
Ajan kanssa selvittämättömät asiat yleensä monimutkaistuvat loputtomasti.
Jälkimmäinen kappale täyttä asiaa. Miksei alkukin. Meillä kaikilla on omat arpemme. Harva selviää tähän ikään ilman niitä. Enkä minä niistä luopuisikaan. Kun vain oppisin kauniisti niitä kantamaan.
Onhan niitä kaikilla.
Eikä ne mene aina niinkuin tässä selitin että niitä haavoja hoidetaan ja desinfioidaan vaan usein ne joutuu polttamaan kiinni. Mutta kaiken pohjalla on se ettei ne haavat alkaisi kuitenkaan märkimään ja avautuisi uudelleen.
En osaa antaa täydellisiä neuvoja jokaiseen tilanteeseen, mutta uskoisin osaavani kertoa sen mitä niitä kannattaisi käsitellä ja toista kohdella että arpien kanssa oppii elämään.
Lämmittää mieltä vieläkin..kohtaaminen hänen kanssa viikonloppuna.
Minulle tuttu tunne. Kokemusten (ei enää teini) myötä, nykyään jo pienestäkin "merkistä" iskee epävarmuus, luovutan vaikka toinen tuntuisi kuinka sopivalta ja mukavalta, mutta kun tunne "ei se minusta kuitenkaan oikeasti välitä" puskee päälle niin siinä ei auta mikään, toinen saattaa jäädä ihmeissään pähkäilemään -mikä sille tuli.. Vai johtuuko tämä vain siitä ettei sellainen OIKEA ihminen ole sattunut kohille?(jaksan yhä toivoa :-)
elämässä kaikki koetut pettymykset ja menetykset ovat tehneet (liiankin) varovaiseksi..
Kiitos kaikista vastauksista. Hienoja kaikki.
Varmuuden vuoksi pyydän kaikilta anteeksi. Jos sanani syön, mörökölli minut vieköön, erästä lainatakseni.
Rajan toiselta puolelta. Sanoissasi on paljon viisautta, myös sellaista joka ei kosketa mua, mutta hyvin olet elämää oivaltanut. Paljolti ajattelen samoin kuin sinä. Moni asia kuitenkin monimutkainen, niinkuin jokainen yksilö, ihmisenä. Olemme erilaisia, ja kuitenkin ihmisiä omineen tunteinemme ja ristiriitaisuuksien kanssa. Kaikki ymmärrämme ettei mitään voi päättää tai olla päättämättä, jos ei tunne toista ihmistä.
Joku asia voi olla lähtökohdiltaankin sellainen, ettei siihen ole kyllä ja ei vastauksia. Mutta jääköön sitten tämäkin asia tähän, täällä Se ei ratkea, eikä nin ole tarkoituskaan. Pohdintaa kuitenkin.
Viestini lyhykäisyydessään oli: Jos teillä on tunne että teillä on keskenjääneitä selvittämättömiä asioita joista ei pääse vähällä yli niin puhukaa ja löytää keino sen toisen kohtaamiseen.
Joskus se voi olla tosi yksinkertainenkin juttu jolloin asiat loksahtaa molemmilta osapuolilta sille vaihteelle joka vie ajoneuvoa eteenpäin.
"Moni asia kuitenkin monimutkainen, niinkuin jokainen yksilö, ihmisenä. Olemme erilaisia, ja kuitenkin ihmisiä omineen tunteinemme ja ristiriitaisuuksien kanssa. Kaikki ymmärrämme ettei mitään voi päättää tai olla päättämättä, jos ei tunne toista ihmistä.
Joku asia voi olla lähtökohdiltaankin sellainen, ettei siihen ole kyllä ja ei vastauksia. Mutta jääköön sitten tämäkin asia tähän, täällä Se ei ratkea, eikä nin ole tarkoituskaan. Pohdintaa kuitenkin. "
Kaikkiin kysymyksiin on olemassa kyllä ja ei vastaus. Ainakin reaalimaailmassa. Joko sinusta ja siitä toisesta tulee jotain tai sitten ei tule. Joko jätät toisen tai et. Joko petät tai sitten et.
Nissä asioissa ei ole olemassa jotain harmaata ehkä-aluetta jossa uimalla voi selvitä vastuuttomasti olelleen.
Vastauksia kysymyksiin löytyy sitä mukaa kun ihmisen omaa historiaa kirjoitetaan. Muistetaan että huomenna on kirjoittamaton sivu meidän omassa kirjassamme ja se on meistä kiinni mitä sinne kirjoitetaan. Voit valita toimivasi toisin jota yritin tuossa painottaa ja pelkkä itsensä kanssa jutustelu päässä tai anonyymien kanssa palstalla mitään tuskin ratkaisee.
Sen toisen ihmisen kanssa kylläkin jos se on mahdollista tai sitten on vain päästettävä siitä toisesta irti. Kyllä tai ei.
Unohdit yhden asian. Jos se toinen ei tunne samoin. Ei sanonut tai vastannut mitään, kun toinen yritti jotakin. Sekin on hyväksyttävä ja silloin ratkaisu tehdään omassa päässä.
Näinhän se on.
Vastaus oli sitten ei ja vielä harvinaisen selvästi.
Juuri näin. Harvinaisen selvästi.
Nyt on pakko vielä tuota kommentoida.
Mulle itselleni kävi siis juuri niin, etten saanut sanaa suustani silloin kun piti.
Jotain ihmeellistä siinä miehessä ja hänen katseessaan oli ja se koko homma sai mut vaan niin kipsiin ettei mitään rajaa. Täysin uusi kokemus mulle.
Älkää tehkö hätäisiä johtopäätöksiä, perustuen pelkästään toisen käytökseen tai eleisiin. Meistä kukaan ei ole niin hyvä ihmistuntija että tietäisi mitä toisen päässä liikkuu ja miksi tekee niin kuin tekee.
ole noin, vastamattomuus ei ole selkeää, avaa ainoastan tuhat uutta kysymystä.
Enpäs osaa sanoa.
Ehkä riittäisi kun vaan nyt edes törmättäis uudestaan jossain. Kyllähän sitä asiat sitten aukenis, kun on ollut aikaa miettiäkin asioita. Viimeksi kun ei oikein edes päästy alkuun mun karkaamisen takia.
No joo, ei tää mulle ollut. Kunhan lämpimikseni kirjoittelen...
Tylsää. Liian tylsää. Pitää olla jännitystä ja kupruja. En halua tappavan tasaista elämää. Ihastun aina vääränlaisiin miehiin.
Elämä ei todellakaan ole tylsää tai epäjännittäävää vaikka parisuhde olisikin tasainen ja tasapainoinen.
Ajatuksesi ovat varsin sekaisin jos laitat miehet kahteen kastiin ja he määrittelevät parisuhteen kautta millaiseksi elämäsi muodostuu noiden kahden ominaisuuden ollessa ääripäitä tylsyys - jännittävyys
Sinä vaikutat kaipaavan kupruja ja draamaa lähinnä parisuhteessa.
Leikittelet ajatuksella että ihastut vääränlaisiin miehiin vaikak voisit siihen ihan itse vaikuttaa.
Itse tahdon fyysisesti ja psyykkisesti sinut itsensä kanssa olevan naisen jonka kanssa on tasapainoinen suhde. Yhdessä voimme olla sitten niin jännittäviä kuin haluamme.
Älä etsi jännitystä miehistä omaan tylsään elämääsi. Et löydä pelastusta toisista ihmisistä tai ihmissuhteiden kiemuroista. Vaihtoehtoja on muitakin kuin "tappavan tasainen elämä".
Tiedän, näinhän se yleensä on. Minussa vain on kaksi puolta: Toinen puoli on äärimmäisen järkevä, seesteinen sekä tunne-elämää kontrolloiva ja toinen puoli on hajanainen, irti tästä todellisuudesta ja haaveellinen. Tosiasiassa en pysty tasapainoiseen suhteeseen. Olen siten vaurioitunut. Olet aivan oikeassa siinä, mitä sanot. Olen vain oman itseni vankilassa. Onneton olisi se ihminen, joka minuun ihastuisi. Onneksi minulla on niin ymmärtäväinen ihminen rinnalla.
Mä en ainakaan etsinyt, Se on saletti, hän vaan astui tielleni. Nyt oon työstänyt jo kauan ja toivon, että elämä palaa raiteilleen tavalla tai toisella. Älä vaan ajattele että se olisi jotain hakemista, ei mun puolelta, puskista tuli ja järkytti mielen pitkäksi aikaa,
En hae pelastusta, vaan mielenrauhaa. Ja kuinka kauan olen taistellut itseni kanssa, kertoo jotakin, vuosia!
Jos lähestyisin sinua, miten haluaisit että sen tekisin?
Jos minulta kysyt: sellaisena kuin olet. Rehellisesti ja avoimesti. Ihmisenä ihmiselle.
Niinhän se on. Omassa tapauksessani mahdolliset tilanteet kasvotusten puhumiseen vaan on vähissä, mutta ehkä saan vielä mahdollisuuden. Riittääkö rohkeus minulla, saati hänellä, en tiedä..
Bravo
Jaa. Minä tulisin toimistooni ja sanoisin, "Olisi vähän asiaa. Oisko aikaa?" Ja kun minä vastaisin "Juu, istu vaan hetkeksi." Sinä istuisit ja sanoisit mitä ajattelet.."Olen tässä miettinyt, että..." - Tästä eteenpäin minä en tiedäkään:)
Juttelisin mun kanssa facessa. En tarkota työasioita, vaan kaikkea kivaa. Ja muista;
en kerro muille mitään. Kaipaan sua.
Olen huomannut. Meissä on se vika, että kumpikin ajattelee asiaa koko ajan toisen kannalta.
Sanoisin että olen kaivannut ystävää..
Ymmärrän että et ehkä voi tehdä mitään. Haluaisin jutella kanssasi enemmän. Mitä haluaisit minun tekevän? Eri asia on, riittääkö rohkeuteni.
Vastaa pyyntöön.
Ahdista nurkkaan tai tilanteeseen josta en voi livahtaa. Sitten on kaikkien pakko alkaa keskustelemaan:)Itsellä myös tuo rohkeus pulma se on tosi ärsyttävää. Tulee niin V-mäinen fiilis ko ei saa mitää tehtyä/sanottua.
Elkää ihmiset syyttäkö kumppanianne omista ongelmista, ei ne teidän omat ongelmanne kumppania vaihtamalla häviä, myöskään elämänne tylsyys tai tyhjyys ei ole kumppaninne korjattavissa. Jokaisella on oma elämä, joka on kiva jakaa sopivan kumppanin kanssa. Onni löytyy rohkeasti peiliin katsomalla.
Sinä oikeassa. En ole kyllä koskaan syyttänyt, en häntä, enkä häntä, omat on tunteeni, itse kannan taakkani
Ei taida kukaan tietää kenenkään kohdalla mikä se ongelman ydin mahtaa olla
...Traumaattinen trapetsi roihuavalla sillalla, ahdistus tukahduttaa tunteen, ennustuksen toteutus, humalainen hairahdus, sekopäinen säätäminen, pirullinen provokaatio, mestarillinen manipulaatio, tiedostamaton ulkoistus, patsas kaatuu jalustaltaan, ritari valkoisine ratsuineen käpertyy mustaksi katkeraksi kerjäläiseksi...
...vihdoinkin väliaikainen helpotus, hiljaisuuden haikeus, illuusio alkaa rakoilla, se hälvenee hälvemistään, kunnes se välähdyksen lailla katoaa, tyttö istuu sängyllä, valuttaa kaipuun kyyneleen, katsoo outoa miestä nukkuvaa, kysyen hiljaa mielessään, missä hän on, entä missä on hän, vieläkö on rakkautta...
ässänhuorienjätöksetparaslahjaonrakaskanssaanasianipuinuton
täytyy kuulla