Välillä (m)inusta tuntuu, kuin olisit vain haavekuva tai kauneinta unta. Mitä jos oletkin jatkanut eteenpäin ja odotan turhaan? Epätietoituus on raastavaa, jotenkin kuitenkin tiedän; se olet sittenkin sinä.
Rakastan sinua.
Rakastan sinua.
Eye of the
sunroseonyourlips
24345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Täällä mä oon ja ootan.. ehkä turhaan ehkä en. Turhautunu olen kyllä odottamaan ja kaipaamaan.. sun viestejä ja jopa soittoa. No, ehkä aika näyttää, mitä tästä tulee vai tuleeko mittää.
Kaunis kirjoitus. Pitkästä aikaa alkoi hymyilyttämään :)
Epätietoisuus on raastavaa, trust me i know!
Jos sun tilanteessas on mahdollista jotenkin livenä tiedustella tilannetta, tee se ihmeessä.
Mulla sellainen ei ole edes mahdollista kun molemmat jäätiin tuntemattomaksi toisillemme, mun moka, mitäs menin kipsiin.
Haavekuvaksi se on nyt muuttunut ja kaipa se pitää pikkuhiljaa alkaa miettiä jo muita juttuja, rajansa tällä etsimiselläkin on. Menee elämä muuten hukkaan :)
Vielä en ole kyllä ajatellut jatkaa elämässä eteenpäin jonkun muun rinnalla, mutta taitaa olla aika alkaa jo katsella vähän.
Vielä te törmäätte, sattumalta, jos niin on tarkoitettu.
Koita ajatella niin.
En vaan jaksais enää odottaa.
Haluaisin selvittää, mikä ihme siinä oli että menin niin pois tolaltani.
Ikinä aikaisemmin ei ole käynyt niin.
Alkaa tuntua siltä, että kuvittelin kaiken.
ääntäsi ja sinusta. en jätä asioita kesken en ole mennyt mihinkään.
on odottamisella ja sillä, että toinen soutaa ja huopaa, ja pyörii kuin tuuliviiri tuulessa... mitä turhaa tuollaista odottaa, kun ei edes tiedä, mitä elämältä haluaa. Olisin kyllä ollut valmis laittamaan paljon peliin..
Rakkauteni sinuun on totta. En halua olla pelkkä haavekuva vaan tahdon olla sinulle totta. Sinä olet unelmani.
mutta että olisit Hän, ei ole todennäköisesti totta.. totuus on todennäköisesti se, että joku muu on Hänelle nyt Totta :'(
en jatkanut vaan odotan sinua ... vielä.
niin ottaisit yhteyttä. E(n) mä pure. Ja sä tiedät sen.
yhteyttä senkin uhalla että vastaus olisi kielteinen, sillä epätietoisuus satuttaa vähintään yhtä paljon kuin ei ja sitäpaitsi sekottaa pään pahanpäiväisesti. kärsimystä molemmat vaihtoehdot, mutta mitääntekemättä on vaikea jatkaa matkaa. rakkaus on onneksi aika sitkeän sorttista jos siitä on kyse, joten lykkyä pyttyyn vaan!
mutta pelkään niin paljon, jos nolaan itseni ja kuulen sen pahimman, eli torjunnan..koska rakastan Häntä niin paljon.
Miksi ottaisi yhteyttä ? Kyllä lähtijä itse sanoo jos jäi jotain selvittämättä. En tekstaa, en soita, en laita s-postia , en kirjeitä, en kysele sinusta keneltäkään, ja teen kaikkeni etten joudu sinua näkemään. Näin suojelen meidän hyvin vointia ja tunteiden vaikenemista odottelen. Joskus yritin puhua kaikkien vuoksi. Nyt vastaat itse omista tarpeistasi ja minä omistani.
Järkevä päätös- hän ei teitä ansaitse. ;))
pienin askelin hitaasti lähentyen ja fiilareita kuulostellen, toisen pakahduttavaan läsnäoloon totutellen - tunteita voi ilmaista monin tavoin eikä sitä R-korttia tarvii heti lyödä pöytään
R-korttia, en ole koskaan tainnut sitä edes ääneen sanoa. Olen odottanut ja odottanut, ja antanut tilaa ja aikaa ja kaikkea, mitä hän on halunnut, että hänen on ollut hyvä olla minun kanssani.. mutta minullakin on tunteeni ja tarpeeni, eikä kukaan muu voi olla niiden kohteena, kuin vain Hän.
kait uskallettava jos tunteet on niin ehdottomat - onko vaihtoehtoja? luovuttaminen? hylkääminen? jääminen epätietoisuuteen? toinen osapuoli ei välttämättä osaa tulkita tai ei uskalla uskoa tunteiden molemminpuolisuuteen.
Se on jännä tunne se, kun vain tietää. Se oli sittenkin hä(n).
Mistä sä sen tiedät? Täällä kun on niin paljon samanlaisia viestejä, että itsekin erehtyisi luulemaan niitä omikseen...
En toki väitä tietäväni, kuka on aloittaja :D Väitän vain tietäväni, miltä tuntuu kun tajuaa (liian myöhään?) jonkun olleen sittenkin Se oikea. Ja se on jännä tunne se... Ymmärtää menettäneensä jotain todella tärkeää ja silti tietää olevansa äärimmäisen onnekas kun sai edes hetken tuntea sen mitä tunsi, kokea sen mitä koki. Ja kun sen ymmärtää, tajuaa samalla, että se toinen tulee aina olemaan osa elämääsi. Ikuisesti muistoissa. Lähellä ja läsnä, vaikkei enää koskaan niinkuin joskus, ei niinkuin haluaisi, mutta kuitenkin siinä.
en usko sua, ei haittaa. Hyvää yötä.
Ei ummarra, muttei haittaa. Kiitos, kuin myös.
No minusta juuri se on kamalaa, että hän tuntui oikealta. :(
luoja. :I