Tässä koko kaiken kattava, rankahko elämän tarinani...

lara84 kirjoitti:

Voisin aloittaa vaikka siitä että olen nyt alle 30 vuotias 2 lapsen yh- äiti ja elämäntilanteet alkaen jo lapsuudessani jolloin jouduin 6 vuotiaana Auroran lasten psykiatrselle osastolle vain ja ainaostaan sen takia kun mummuni ja äitini riitelivät, minä siinä sitten aloin oireilla neuroottisuuksillani. Äitilläni on tuolloin myös itsellään niin huonot hermot ja mielenterveysongelmia että huusi siihen asti ennen kuin täytin kolme vuotta, vasta sitten haki apua itselleen. Sitten tuli hyvä, tasanen vaihe elämääni.Muutimme kaupungista maalle, sain kavereita, harrastuksia, elämäni oli ihanaa.13 vuotiaaseen asti jolloin äitini löysi narsistisen isäpuolen mulle joka oli entinen narkomaani/alkoholisti/ Nykyään uskovainen mutta kun seurakunnasta tultiin- saattoi kissa lentää seinään ja Koskenkorvapullo avautua. Muutimme maalta pikkukylään/ kaupunkiin, kaikki tuli mulle shokkina...Kaikki se rakas maalle jäi, aloin yläasteella saada paniikkikohtauksia ja niin söin 6 vuotta 13v asti Seronil 20mg:sta. Välillä oli myös taukoa mutta kuitenkin. Nuoruudessani minulla on epämääräsiä poikaystäviä- Olen ollut alkoholisti/ narkomaani magneetti enemmän tai vähemmän. Sitten tapasin eräänä syksyisenä iltana miehen asumasta teltasta ja kuinka ollakkaan lumouduin täysin tästä minua 11 vuotta vanhemmasta amfetamiinin käyttäjästä- Aikaa kului, mies pääsi suonen sisäisestä eroon mutta alko tuli korvikkeeksi.Olimme yhdessä 12 vuotta, meillä on 9 ja 3 vuotiaat tyttäret. Vuonna 09 höynähdin hänen kanssaan naimisiin koska tämä oli tullut uskoon, muutimme yhteen...kuin varkain pelon sekaiset ajatukset hiipivät mieleeni ja mies joi taas...Huorasi liittonsa kun odtin kuopustamme, kehtasi kävellä kylänaisensa kanssa tunteettomana ohi kun minä pelkäsin sekoavani tai synnyttäväni lapsen siihen.Raivo oli kamala. Sitten mummuni joka oli ollut minulle kuin äiti syntymästäni asti ( itse on isätön,en ole biologista koskaan nähnytkään) niin sairastui akuuttiin myeloomiseen leukemiaan...omaishoidin häntä siinä samalla kun mies joi, onneksi sain asumuseron ja avioeron tapahtumien myötä, myös raamatun valossa mut vapautettiin ns."puhtain paperein" tuosta saastasta. 2010 mummuni kuoli ja 2 viikkoa myöhemmin kuopukseni syntyi, mies ei ollut synnytyksessä mukana vaan paras ystäväni lähti, aivan ihana ihminen. Sain toisen kauniin, terveen tytön. No sitten valvoin korvatulehduskierteen myötä 8kk:tta 14 tulehduksen myötä ennenkuin sain ja menin ja todella ärjähdin lähetteen korvapolille johon sitten pienin pääsi putkituksiin ja kitarisaleikkaukseen. Jouduin käyttämään Tenoxeja että saan edes sen hetken nukkua kun yöt potilaan kanssa olivat rankkoja ja kahvia tuli juotua. kaikki nämä vuodet ovat olleet kuin olisi "sumussa" kävelty läpi...Nyt minulle todettiin reumatekijä selässä 2011 ja pääsen kolmannen kerran tammikuun lopussa reumotologille mutta kun tänä keväänä aloitin Seronil 10 mg ahdistukseeni niin sinnittelin sen lääkken kanssa niin että jouduin syömään rinnalla oxamin 15 mg ja imovanea 7,5mg iltaisin. Stoppi tuli,(lopetin lääkkeet kuin seinään) ripuloin, ylävatsa kramppas ja olo oli levoton...Sitten meni ja rakastuin, juoksin, olin kuin teini, puhuin paljon, kävelin paljon, nauroin, hyppelehdin, olin kuin 16 vuotias jälleen.olin löytänyt sen elämäni miehen jonka kanssa itse asiassa seurustelin 2 viikkoa joskus15 vuotiaana, tunteeni olivat voimakkaat, silmien takan oli samaan aikaan särkyä, valon arkuutta ja ylävatsa kipua...sitten en enää syönyt, juonut...laihduin ja menin vaan, kroppa oli uupunut mutta olin lennokas.Jouduinko tuolloin siis maniaan, soittelin ystävälleni 2 tunnin maraton puhelin soittoja ja sain ajatus katkoksia. Sitten yhtäkkiä mut valtasin lepo, nälkä tuli ja aivan kamala sellanen, ystäväni ja tämä alkoholisti ex-mieheni olivat meillä ja minä makasin sohvalla.Olin lopun kesän tasanen ja rauhallinen, ehkä liiankin. Alku syksy lähestyi, minulla ei ollut opiskelupaikkaa eikä töitä selkäsairauteni myötä aloitin työkokeilun raskaassa työssä, hevosten parissa. Juoksin ja olin onnellinen, hypomaaninen, aurinko kun paistoi tunsin kipa silmien takana ja alaselässä viiltävää joka tuntui jaloissa, puutuilua ja pistelyä. Tuli isompi flunssa perheen kesken ja yhtäkkiä vaan romahdin- en jaksanut, nyt lääkäri on Tk:ssa diagnosoinut keskivaikean masennustilan ja parin päivän päästä pääsen psykopolille...Olenko siis bibo 1 vai 2...vai viittaako tämä että vain loppun paloin? Ms-tautiinkin liittyy oireita saman kaltaisia...Maksa arvoissa ja b-leukosyyteissä ollut koko ajan jotain vikaa vaikka en juo ja tupakan polton lopetin huhtikuun alussa 2013. Nyt selkäni on täynnä isoja finni pahkuroita, kipeitä ja niitä on tullut myös leukapieliin...hiukset ovat ohentuneet ja olen päivisin uupunut, jalat menevät illalla jääkylmiksi...aivan kuin jokin termostaatti menisi pois päältä.Stressiäkö vain vaiko onko se puhkassut jonkun muut aineen vaihdunta sairauden? Kysymyksiä kysmyskiä ja kiitos teille jotka jaksoitte tämän lukea loppu metreille asti :`)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä