Minulla on pitkäaikainen ystävä, jonka olen tuntenut ylä-asteelta lähtien. Kaikenlaista on siis nähty jo yhdessä. Nyt on kuitenkin alkanut vaivata, että ystäväni ei ilmeisesti tahdo lapsia ollenkaan. Itse sain esikoiseni vuosi sitten. Jo sitä ennen saatoin heittää hänelle jotain siihen tyyliin, että sitten kun molemmilla on perheen lisäystä niin tehdään sellasta ja tällasta. Hän vaan hymähti jotain eikä oikein innostunut. Vähän aikaa sitten kysyin ihan suoraan, että aiotko tehdä lapsia ollenkaan, ja hän sanoi, että ei usko. Hedelmättömyydestä ei ole kyse, sillä käyttävät miehensä kanssa kuitenkin ehkäisyä.
Asia vaivaa. En tiedä, miten suhtautua. Olen oikeastaan vähän järkyttynyt. Puhun tietysti aika paljon lapsesta, mutta hän ei vaikuta kauhean kiinnostuneelta. Olemme viime aikoina nähneet aiempaa harvemmin. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Asia vaivaa. En tiedä, miten suhtautua. Olen oikeastaan vähän järkyttynyt. Puhun tietysti aika paljon lapsesta, mutta hän ei vaikuta kauhean kiinnostuneelta. Olemme viime aikoina nähneet aiempaa harvemmin. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Miksi toisen päätös noin henkilökohtaisessa asiassa vaivaa sinua?
Mikäli ystäväsi ei ole kiinnostunut lapsista, ei hän myöskään ole kiinnostunut lapsijutuista, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Ei se silti tee hänestä yhtään huonompaa ystävää.
Itse asiassa hänhän kuitenkin yrittää säilyttää ystävyyden, vaikka ei ilmeisesti tunne oloaan mukavaksi. Koita nyt hyvänen aika keksiä jotain muutakin jutunjuurta, mene vastaan? Harvemmin sitä jaksaa osallistua aktiivisesti keskusteluun, joka ei kiinnosta.
Joskus elämäntilanteiden erilaisuus vie ihmiset erilleen, ystäviä jää myös matkan varrelle, tai niitä tulee lisää.
Minulla on vela-ystävä, eivätkä lapseni ole vaikuttaneet ystävyyteemme millään lailla. Itse asiassa koin pikkulapsiaikana henkireikänä sen, että löytyy joku, jonka kanssa ei ainakaan tarvitse puhua lapsista. Tietoisesti yritin olla puuduttamatta häntä lapsijorinalla. Illmeisesti onnistuin, sillä olemme edelleen ystäviä. Tosin lapsenikin ovat jo isoja, joten muut keskustelunaiheet ovat palanneet ihan luonnostaan :)
Taidat olla pumpulissa kasvanut ja hel vetin yksinkertanen, pinnallinen ämmä korvesta.
En nyt ihan ymmärrä tätä. Miten pumpulissa kasvaminen tai maalla asuminen liittyy asiaan?
Minä ainakin jättäisin tuollaisen "ystävän"! Mitä tekee elämässään ihmisellä joka on niin kylmä ettei halua kuunnella vauvajuttuja. Lapset on ihania ja elämän suola!! Kukaan lapseton ei elä oikeaa elämää!! He ovat itsekeskeisiä narsisteja joiden kanssa ei kannata olla missään tekemisissä!!!
Minä olen ainakin niin kylmä ja narsistinen, että en todellakaan jaksa kuunnella kenenkään vauvajuttuja. Aikanaan kun olin itse lapsentekoiässä, sain työpaikallani ja monessa muussa ympäristössä kuunnella päivittäin kakka-pissa-kuolaus-konttaus- ym juttuja, ja kyselyjä, koskas meillä, ja ihmettelyä, kun ei tullut vauvoja. Jos jotain omaa asiaa yritti sysätä sekaan, niin katsottiin koleasti. En halunnut lapsia mitenkään aktiivisesti, eikä niitä minulle myöskään suotu, mistä en ole ollenkaan pahoillani.
Nyt olen eläkeiässä, mutta samat vauvajorinat kaikuvat ystäväpiirissä, muutos vain siinä, että ne jorisijat ovat mummoja. Ihan kuin maailmaan ei mahtuisi mitään muuta asiaa, jos vain lähisuvussa on vauva.
Haloo! Sen lapsettoman tai lapsenlapsettoman kanssa voi joskus puhua jostain muustakin. Ainakaan minua EI KIINNOSTA kenekään vauvat!
Jos ei kiinnosta niin miksi kummassa roikut äitipalstalla?
Obvious troll is obvious.
" En halunnut lapsia mitenkään aktiivisesti, eikä niitä minulle myöskään suotu, mistä en ole ollenkaan pahoillani."
Öö? Siis toisin sanoen olet jossain vaiheessa jättänyt ehkäisyn ihan tietoisesti pois, vaikka et halunnut lapsia? Siis kun kerran "ei suotu" niin jonkinlaista yritystä on ollut? Miksi ihmeessä? Tuo kuulostaa samalla tavalla pähkähullulta kuin se pariltakin ihmiseltä kuulemani kommentti, että "en yhtään pitänyt lapsista, ennen kuin sain omani". Minkälainen seinähullu ryhtyy tekemään lapsia, jos ei pidä niistä?
Kumpihan meistä kylmä on? Sinäkö joka murhaat lapsia, vai minä joka välitän heistä niin että jätän heidät tekemättä vaikka itse haluaisinkin? Viestissäsikin ylistät vain sitä hyödyn määrää mitä sinä saat lapsistasi, ja juuri tuollaisia kaikki lasten tekijät nähdäkseni ovat.
Kenelle tää kommentti on osoitettu? Kuka on murhannut?
100 % Äiti:lle. Jokainen äiti ja isä on 100 % murhaaja. Emmehän joutuisi murhattaviksi tai muulla tavalla kuolemaan tai pedofiilin uhreiksi tai orjiksi jne. ellei meitä olisi olemassa, siis kaikki tämä on synnyttämisen seurausta eli synnyttäjä on murhaaja. Oikea rakastava äiti tai isä kärsii mieluummin itse lapsettomuutta kuin lähettää lapsensa kuolemaan jotta voisi itse leikkiä kotia jonkun aikaa.
Ai roikkuuko tuo täällä? Nämä jutut kun tulee tuonne ns. seinälle eli viimeisimmät jutut tjtn. ei tarvitse kato roikkua täällä. Voi ohimennen sanoa selvät sävelet.
Kyllähän äidit on itsekeskeisiä ja suppeakatseista paskoja.
Kyseinen kirjoittaja on mummo... Olettaisin ettei ehkäisy ollut ihan niin yleistä tai edes kovin luotettavaa hänen ollessaan lapsentekoiässä. Aiemmin varmaan monikin nainen on tullut raskaaksi haluamattaan avioliitossakin, mutta siitä vain ei ole puhuttu, koska se ei ollut soveliasta. Kyllähän sitä nyt ihmeteltäisiin, jos joku äiti sanoisi että "en mä oikeastaan noita mukuloita halunnut, mutta kun ne tuli vaan..." Luulen että aika moni on kuitenkin noin kokenut, jos rehellisiä ollaan.
Ja mummolla siis tarkoitan mummoikäistä, tämä selvennykseksi :D sanoohan hän olevansa eläkeiässä.
Lapsettomuus voi olla oma valinta tai sitten ei! Miten näin ilkeästi toisista ihmisistä ajattelevia ihmisiä voi olla olemassa???
Sinä 100%Äiti taisit vain haluta tahallasi ärsyttää tässä kaikkia. Ei Sinua kukaan tosissaan ota, jos ajattelet niin kapeasti, että ihmisen kylmyyden mittari on se, ettei innostu vauvajuttujen kuunetelemisesta. Ja sitte tuo ajattelematon huitaisu, että "Kukaan lapseton ei elä oikeaa elämää." Mikä on se "oikea elämä"? Eiköhän se oli kokijan asia.
Aivan alkeellisia kuittauksia.
Mulle se on se ja sama haluaako joku lapsia vai ei. Jokainen tehköön omat ratkaisunsa, ei se siihen minun omaan elämään vaikuta. On rikkaus, että ollaan erilaisia ja halutaan eri asioita... Mutta, sinulle vain sen verran. Et vaikuta kovin terveeltä; suosittelisin sinulle hoitoon hakeutumista :)
Narsistisesta olet kaukana verrattuna näihin omaan lapsiinsa tai lapsenlapsiinsa hurahtaneista joilla ei ole muuta keskusteltavaa kun se yksi aihe vain.
Olen ihan samassa tilanteessa ja pahimpia ovat omat vanhempani joillekka on nyt siunaantunut lapsenlapsia niin mistään muusta aiheesta ei voida keskustella kun näistä. Vaikka kuinka yrittää kääntää puheenaihetta niin aina samaan vaan se menee ja kuvia tyrkytetään. He tietävät harvinaisen hyvin ettei minua kiinnosta pätkääkään ja se tuntuu jo kiusaamiselta. Nää on niin ihania...(kato ny mistä sä jäät paitsi, piilovittuilua).
Itsensä kehittäminen eikä mikään opiskelu ei näitä kiinnosta vaan se saatanmoinen hehkutus näistä kakaroista. Uutisia ei lueta eikä mikään muu maailmanmeno kiinnosta kuin jonkun käärön kakaa- pissa ym. jutut juuri niin kuin kerroit. Mistään muusta ei tiedetä yhtään mitään kuin Miina-Petteri oli tehnyt tai sanonut sitä sun tätä. Ihan sama kun alkaisin hokemaan jollekkin jostain harrastuksestani, näyttelemään kuvia ja huokailemaan kuinka ihanaa ja toisella ei ole siitä hajuakaan mitä se on eikä varmasti edes kiinnosta. Toivoisinko vastapuolen ihailevan harrastustani et ompa ihana ja kumpa saisin samanlaisen harrastuksen. Tällainenhan on juuri narsistista ja tuntisin itseni ihan ääliöksi mutta nää vauva hurahtaneet pitää normaalina et kaikkien on pakko olla kiinnostuneita.
Minulla on useita lapsettomia ystäviä, heidän kanssaan jutellaan kaikesta mahdollisesta! On minusta elämässä muutakin puheenaiheita kuin lapset vaikka omassa ystäväpiirissä noita lapsettomia kiinnostaa enempi muksuni touhut entä niiden lapsia omaavia.
Minusta on itsekästä olettaa että kaikki haluaisi lapsia! On paljon ihmisiä joiden arvoissa lapset ei ole ensimmäisenä ja suotakoon ihmisille mahdollisuus olla erilaisia!
Itsellä on 5 hyvää ystävää yläasteelta lähtien ja minä olen ainoa kenellä on lapsi.
Muiden "lapsettomuus" ei häiritse itseäni kyllä tippaakaan. Sehän on jokaisen oma asia mitä elämältä haluaa, minä halusin lapsen, ystäväni eivät.
Olen myös vielä läheisissä väleissä ystävieni kanssa. Aina kysyvät mitä lapselleni kuuluu ja kerron, mutta sitten siirrytään muihin aiheisiin.
En oleta että lapsettomia ystäviäni kiinnostaa kuulla kaikkea lapsestani.
Minulla on erikseen myös näitä "mammakaveteita" kenen kanssa voi sitten keskustella niistä lapsista!:)
Mistä sitten keskustelette lapsettomien kanssa?
No mistä millonki ja sen mukaa mikä yhdistää..
yhden kanssa muodista ja vaatteista, toisen kanssa kirjoista ja teatterista, eräiden kanssa muistellaan menneitä ja jutellaan töistä ja harrastuksista.
Mistä on juteltu ennen lapsen tuloakin :)
Olispa mullakin enemmän tollasia äitiystäviä. Suurin osa ei todellakaan kykene keskustelemaan kirjoista ja teatterista, eikä oikein mistään muustakaan sellaisesta, mikä ei liity siihen omaan Jadele Ameliyah Lumikello Orvokkiin.
Mistä itse keskustelit lapsettomana? Vai eikö oikein keskusteluaiheita löytynyt ilman lapsia?
Keskustelua voi syntyä ihan mistä vaan, siihen ei tarvita lapsia. Jos ei keskusteluaiheet ole muuta kuin lapsista niin sanoisin että aika köyhä keskustelija.
Mitä HELWETTIÄ sinulle kuuluu kenenkään valinnat? Enemmänkin haittaa on näistä kusipäisyys jotka jakautuu liikaa mulkkupaskaansa. Moni niin vitun ruma ja tyhmä/ tökerö, silti ekana lisääntymässä ja liikaa, ja se on väärin!
Jakautuu mulkkupaskaansa? Mitä toi tarkoittaa? :D
Jotenkin ihan kauheen vihamielisiä nää vastaukset. Onko teillä kaikilla joku synnytyksen jälkeinen masennus kun olette noin happamia? Ihan sääliksi käy. Lapsikin aistii tuollaisen negatiivisuuden äidistä, että sitäkin voisitte vähän miettiä.
Sinullahan se negatiivinen suhtautuminen on toisten elämänhallintaan. Kunnioittaisitte hei järkevää päätöstä. Toinen on vastuullinen ja jättää maailmaa kuormittamatta, niin sinä syyllistät ja kerrot tuputtavasti jotain säälittäviä, huomionhakuisia paskavaippajuttuja rumasta pennustasi, joka ei kiinnosta ketään.
Oikeesti HÄPEÄ!
kunnioitan ystävääsi - hänellä on selkärankaa olla erilainen!
No milläs perusteeella olet siiten sen oman susiruman paskavaippapentusi hankkinut? Ei sekään pershedelmä ketään kiinnosta.
Kokemusta on ja suositteln että vedät pakasta uudet kortit ja jätät vanhat.Se nytvaan on facta että sun jorinoita ei jaksa kuitenkaan lapsettomat kuunnella.
Moni lehmä nostaa itseään jalustalle rumien ja rasittavien pentujensa avulla.
Ai niinkuin sun persläpi akkas nostaa itsensä jalustalle susirumien ja älyllisesti heikkotasoisten pentujensa avulla. Ei ihme ettet tahdo jaksaa.
On ja montakin, eikä asia minua vaivaa.On myös niitä ystäviä joilla on lapsia.Tietenkin puheenaiheet ovat erilaiset lapsettomien kanssa mutta eipä se haittaa minua.Erilaisuus on rikkaus ja jokainen elää elämäänsä niin kuin itse haluaa.
Ei se ole rikkaus. Kaikkien pitää ahtautua samaan muottiin, halusi tai ei. Lapset nuorena ja yksinhuoltajuus on se tavoite.
Olen pahoillani, että sulle kävi noin.
Kiitos. Ja tervetuloa kerhoon.
Mun ukko ei lähde ikinä. Joten joudut määkimään yksin.
Kyllä se lähtee.
Miten niin lähtee. Kaikille ei käy niin kuin sulle.
Joten määi sinä ukko yksinäs.
melkoista kielenkyttöä äitien palstalla... ei, en tarkoita että äidin pitäisi aina puhua sivityneesti jne mutta mutta.... en yhtään ihmettele mistä nykynuoriso oppii kaiken,, kun äidit on tätä tasoa..
Äidit on todella aika heikkotasoisia nykyisin.
Olin eilen bussissa ja sisään tuli n. 35-vuotias isä suunnilleen 10-vuotiaan tytön kanssa. Tungoksessa joku keski-ikäinen nainen vähän tönäisi häntä ilmeisesti vahingossa, minkä seurauksena isukki haukkui naista mm. "v*tun lehmäksi". Eipä tarvitse kauheasti spekuloida, minkälaista tyttären kielenkäyttö ja asenne ovat viimeistään yläasteelle mentäessä. Todella surullista, että tuollaisillakin ihmisillä on lapsia.
Joo siinä on liian nuorena lapset hankittu. Joku stressaantunut viikonloppuisä varmaan?
Onko tämä aloittaja minkä ikäinen? Täys lapsi vai nainen joka sai lapsen niin myöhään ettei osaa enää ajatella mitään muuta?
Luulisi että aikuinen normaali ihminen osaisi jutella ihmisten kanssa joilla on erilainen elämäntyyli kuin itsellään on. Ja ymmärtää että erilaiset ystävät ovat rikkaus, ei haitta..
Eikai kukaan aikuinen ihminen oleta että jokainen nainen ja mies haluaa elämässää tismalleen samoja asioita?
Yllättävän moni äitiyteensä kadonnut hurmosmamma kokee muiden vapaaehtoisen lapsettomuuden uhkaksi itselleen. Kaikkien muidenkin pitäisi tahtoa lapsia ja puhua vain lapsista, muuten ei voi tulla toimeen. Eikä se katso ikää, tiedän tällaisia naisia, jotka ovat saaneet muksunsa kolmikymppisenä ja menneet lopullisesti ihan sekaisin.
Luojankiitos omaan kaveripiiriin ei kuulu tuommoisia "hurmosmammoja"! Olis kamalaa jos ei pystys puhuu muusta ko lapsista!
Onneks olkoon siitä.
Mutta tottapuhuen;kyllähän äitien yksinäisyys johtuu tästä ko. ilmiöstä. Siksihän moni nuori vinopää tuputtaa pentuja muillekkin, niin ei tule hyljetyksi ainakaan ihan täysin.
"Luojankiitos omaan kaveripiiriin ei kuulu tuommoisia "hurmosmammoja"! Olis kamalaa jos ei pystys puhuu muusta ko lapsista!"
Ja jos kuuluisi, niin usko pois, ei kuuluisi kauaa. Näiden mammojen kanssa on mahdoton pitää yhteyttä. Lapsista puhuminen tarkoittaa oikeastaan vain hänen lapsestaan ja perheestään puhumista, tai muuten hurmosmammaa kiinnostavista asioista. Jos uskallat puhut joskus omista asioistasi, ystävä ärtyy, tämähän on pois hänen lapsensa kanssa vietetystä ajasta tai lapselleen suuntaamasta huomiosta. Ystävyyden tulee tapahtua hänen äitiytensä ja mielihalujensa ehdoilla. Hurmosmamma vaatii paljon toisilta ihmisiltä. Tuntemattomilla on kiinnostus- ja kuunteluvelvoite hänen asioilleen. Vaatimukset kasvavat tuttuusasteen mukaan. Hyvä ystävä (yleensä perua ajalta ennen lasta) on jo hovineidon/palvelijan/terapeutin roolissa.
Olen samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Uskon ison osan äitien yksinäisyydestä johtuvan hurmosmammaudesta, joka on saanut kaverit kaikkoamaan.
Itse hankin lapsen miehen painostuksesta vaikka tiesin etten lasta halua. Minulla oli vaikea lapsuus ja kaikki välit vanhempiin katkesi kun muutin kotoani pois. En saanut lapsena hellyyttä ja rakkautta lainkaan. En osaa olla ihmissuhteissa, olen kyllä kovasti yrittänyt, mutta lapsuuden kokemukset jotenkin estää sen. En osaa suhtautua lapseeni. Nykyään olenkin yh-äiti koska mies ei suostunut ottamaan lasta eron yhteydessä.
Pointtini oli, että kaverillasi voi olla hyvä syy olla hankkimatta lasta. Viisas päätös jos tietää itse ettei ole äidiksi.
Olen sitä mieltä että jokainen tehköön omat valintansa lasten hankinnan ja elämänsä suhteen ja arvostakoon muiden tekemiä valintoja ja ratkaisuja. Oli lapsia sitten vaikka 10, ei yhtään tai jotain siltä väliltä.
Sama juttu mielestäni koskien naimisiin menoa ja ikisinkkuutta. Näitä isoja valintojahan on vaikka kuinka: heterous/homous, omistusasunnon hankkiminen/vuokralla asuminen, maalle/kaupunkiin muutto, kirkkoon kuuluminen/kuulumattomuus, parisuhteessa eläminen/yksinhuoltajuus, lemmikkieläinten hankkiminen/se ettei pidä lemmikeistä, maallisen mammonan/pehmeämpien arvojen arvostaminen, luonnonsuojelu&kierrätys/kerskakulutus.
Oli asioista mitä mieltä tahansa, toisille ei voi mennä sanelemaan miten heidän pitäisi valita. Toisia ihmisiä, erilaisuutta ja erilaisia valintoja olisi sen sijaan hyvä kunnioittaa. Annetaan muille tilaa elää. Ihmistä on mahdollista arvostaa vaikka hän olisi erilainen kuin itse, tekisi eri valintoja kuin itse ja arvostaisi eri asioita elämässä ja maailmassa kuin itse.
Kaverit saavat olla erilaisia keskenään. Silti voi olla ystävä. :)
Lisätään nyt vielä että itsellä välit ovat etääntyneet lapsettomiin kavereihin ja sinkkukavereihin, johtuen kyllä siitä että elämämme on nykyään niin erilaista ja yhteiset puheenaiheet ja jaettavat asiat vähemmässä kuin ennen. Joskus tunsin surua tästä, mutta toisaalta, kun päivät menevät lasten kanssa ja suurimmat pulmat ovat niitä arjen pyörittämiseen liittyviä, niin puheenaiheet ja ajatuksetkin kummasti ovat sitä samaa. Ehkä lapsetonta ei myöskään kovin paljon jaksa kiinnostaa tällaiset, miksi kiinnostaisi?
Ehkä lasten kasvaessa välit lapsettomiin tai sinkkuihin ystäviin taas lähenevät kun päivään alkaa mahtua taas enemmän muitakin asioita lasten hoidon, vaipanvaihdon, kodin ylläpidon ja arjen pyörityksen lisäksi. Shoppailu, muodin ja trendien seuraaminen, ravintoloissa juokseminen, julkkisjuorut, maailman ja ihmisten pöllöyden päivittelyt, ym. eivät sytytä enää kovin suuresti. Ehkä olen kasvanut siitä ohi. Itseasiassa osa noista ei ole koskaan kovin suuresti kiinnostanut, menivät siinä sivussa kun juoksin kavereiden kanssa baareissa ja muissa hauskoissa riennoissa.
Ravintolat jäivät kun tapasin mieheni, mieluummin sitä istuu iltaa kavereilla tai kotona, ja viinan läträysvaiheesta olen todellakin kasvanut ohi, sehän kuuluu teinivuosiin. Tosin en viinan läträäjiäkään katso karsaasti, jokainen tavallaan, kunhan ei lasten kanssa ollessa läträä, mielestäni lapsilla ei ole mitään velvollisuutta sietää kännisiä aikuisia.
Mutta sopii muistaa että lapsettomilla tällaisia rajoituksia ei ole, eikä ehkä ole tullut mieleen että muutakin voisi elämässä alkaa tehdä, varsinkin jos baarijuoksut ja kulttuuririennot tuntuvat edelleen kivoilta. Lapsen buklulta ja kuolalta haiseva, pienemmissä ympyröissä pyörivä, hitaammalla käyvä, ehkä hieman väsyneen oloinen ja vähän virttyneempi versio vanhasta ystävästä ei kiinnosta enää samassa määrin kuin ennen.
Itse en voi mitään sille että oma päivä, viikot, kuukaudet ja vuodet ovat menneet tässä rumban pyörityksessä viimeiset pari vuotta. Itse olen valintani tehnyt ja olen siihen tyytyväinen. Ja myönnän etten oikein rättiväsyneenä ole kovin innostunut kuuntelemaan marinaa siitä kuinka rankkaa on yhden hengen, tai kahden aikuisen, talouden pyörittäminen. Voi se olla rankkaa, kyllä itse muistan että joskus silloinkin oli rättiväsynyt. Mutta nyt lasten myötä suhtautumistapa on toinen ja sitä kaipaa enemmänkin vertaistukea. Älä syyllistä ystävääsi, puhu hänen kanssaan tai koittakaa keksiä jotain joka kiinnostaa teitä molempia. Tai hyväksy se että ihmiset muuttuvat ja joskus ystävät vaihtuvat elämän varrella kun elämä kuljettaa eri suuntiin. Niin se vain menee.
Tajusin vanhempana kuinka kamala teeskentelijä äitini oli. Meille opetettiin kuinka ihan tuntemattomienkin lapsia piti kehua...kuinka kaunis...vaikka näytti sitten kuinka apinalta. Piti esittää olevansa kauhen kiinnostunut ja kehua maasta taivaaseen.
Itseäni ensin ihmetytti ja sen jälkeen alkoi ällöttää se imelyys ja kehuskeleminen. Huomasin jo varhain ettei lapset kiinnostaneet pätkääkään. Alkoi hävettämään kun äitini kysymys tuntemattomillekkin lapsentekoikäisille ensimmäinen kysymys oli että ollaakos jo kihloissa ja onko tulossa perheenlisäystä. Kun ihmettelin että kuinka sellaisia alat heti kyselemään niin sain vastaukseksi että niinhän se kuuluu kysyä. Olin järkyttynyt niin että oletetaanko kaikkien ihmisten vaan haluavan sitä yhtä ja samaa kaavaa noudattaen menevän elämässä eteenpäin. Uskoisin saman olevan kysymyksessä kun sinä olet olettanut vasten parempaa tietoa siis vaan olettanut kaikkien luonnollisesti haluavan samoja asioita.
Itseäni ei kiinnosta sellaisten seura jotka paljon puhuvat lapsista tai lapsenlapsista ei nyt eikä koskaan, eikä sitä pysty kauaa edes teeskentelemään kiinnostunutta vaikka kuinka yrittäisi ystävyyssuhteen pysymiseksikään. Ensimmäinen merkki on välien hiipuminen ja sitten ne loppuu kokonaan. Jotkut tekevät lapsia tahtomattaan jonkun tahon painostuksesta. Heitä ei kiinnosta kauheasti jauhaa lapsestaan kun se nyt on vaan putkahtanut ja sillä selvä. Joistain olen yllättynyt kun vasta aikojen kuluttua ilmeneekin olevansa lapsellinen mutta ei ole korostanut sitä millään lailla. Kaikkein pahimmat tapaukset mitä välttelen kuin ruttoa, tuo heti esille kuvien kera suunnilleen koko sukuhistoriansa ja facebookkihan on mitä mainioin väline juuri heidänlaisilleen. Saa sielunsa kyllyydestä hehkuttaa omaa erinomaisuuttaan.