Silti. Me molemmat tiedetään että tämä oli vain yksi luku tarinassamme.
En tunne sinua enää
lähelläni.
60509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Ei kai sentään viimeinen luku vielä?
http://www.youtube.com/watch?v=tMLfOQ4_g5g&feature=player_detailpage
http://youtu.be/gVppceNO7uE
Kaukana olenkin, irl.
Mieluiten olisin sen kullan vierrssä nyt, oikeesti.
Parempi olisi todeksi muuttua..
Niin on jotenkin heikentynyt..varmaan auttaisi maadoittuminen tai lähikontakti.
mitä aistimuksia sinulla on ollu?
Kulta! Rakas! Kunpa saisinkin sinut lämpimään, hellään ja rakastavaan kainalooni. Se olisi elämäni ja rakkauteni täyttymys. Hyviä öitä. Helliä Pusuja ja Kiihkeitä Haleja. Näen ihania unia susta.Hih!
Missä sinun kultasesi asuu?
tää teksti täällä ja sama oli rr palstalla, sä oot kyltymätön palstojen naisten suhteen.
pelkkää veetuilua jollekin, halua näyttää että näin minä .
mikä on rr palsta?
Häntä, on loitonnut kauas pois.
pitää tehdä työtä, ei se itsestään säily.
tätä.
kaiken eteen elämässä pitää tehä töitä, kaikkein eniten sen ihmisen ja yhteyden eteen
mistä tykkää ja minkä toivois säilyvän. ei voi vaan mennä porskuttaa ja kuvitella että kaikki säilyy kyllä ennallaan koska sitten tulee hetki kun huomaa että kaikki onkin mennyt
eikä mitään yhteyttä tai läheisyyttä ole olemassa enään. ja sen läheisyyden eteen voi tehdä työtä vain meistä joka ainoa itse omalla kohdallaan, sitä ei voi ulkoistaa.
mitään enkä ottais pois mitään. siinä on kaikki tarpeellinen. kiitos .
Mä tunnen hänet ajoittain, pyrkimys on poispäin. Häntä ikävöin, mutta olen varma ettei hän ollut mua varten, meidän maailma niin erilainen. Miksi piti käydä näin ja miksi on niin vaikeaa joskus, haikeana tippa silmässä luovun. Hän on kai vielä jonkun aikaa mun fantasiani. En halua edes ajatella, että en toivu tästä täysin.
Hänelle toivon hellyyttä, rakkautta ja ymmärrystä myös toisia ihmisiä kohtaan, sillä sellaisia saattaa vielä kävellä vastaan.
Jos olisit hän , mietin mikä tekee meidän maailmoistamme niin erilaisen?
ollu.
heti?
läheisyys toiseen ei säily noin. se säilyy vain kommunikoinnilla oikean ihmisen kanssa.
On vaikea pukea sanoiksi, ollaan vähän niinkuin synnytty toiseen aikakauteen, Se ei este juuri nyt, itse en näe kovin merkityksellisenä sitäkään, vaikka onhan....suurin este, ettei hän tunne samoin, suurin este on ristiriitaiset tuntemukset, kun ei mihinkään voi tarttua on vaan oma mielikuvitus, ja onhan niitä muitakin esteitä. Olisi oikein esterata...
Onko hän antanut ymmärtää, että ette sovi yhteen vai onko kyse sinun omista päätelmistäsi. Jos jälkimmäinen, niin kuulostaa tekosyyltä. Tunteet voivat kyllä olla toisille pelottavia, ymmärrän sen.
Eikä voi tulla jos näkee kaikki asiat vaan esteinä...
Kyllä toista pitäisi ainakin puolitiehen tulla vastaan..
hokea täällä tuntemattomille, parempi on itse mennä sitä omaa ihmistä puolitiehen vastaan ja jättää nää viisastelut vähemmälle.
Oletko sinä mennyt vastaan puolitiehen ihmistäsi? Vai kuulutko niihin jotka eivät itse tee mitään mutta hyviä neuvoja on muille tarjolla mielin määrin?
paras puhumaan vastaan menosta ..
Kyläpä on kulunutta shaissea ja viisastelua.
Täällä siellä ja tuolla.
Hölmöä syyttää harhassa ja palstaelämästä. Terve ihminen tajuaa kyllä ilman tuota viisastelua.
Olen ainakin ollut irl:ssa yhteydessä häneen.
Kyllä on tapana toimia ihan itsekkin eikä vaan jaella neuvoja.
vaan monikaan tajuavan.
Osuu hyvin meihin tämä erilaiset maailmat. Meillä meillä ne tosiaan on. Tunsin ajoittain hänet voimakkaasti kehossani lämpiminä aaltoina ja hyvän olon tunteena. Luulen, että tuolloin hän ajatteli minua jotenkin erityisesti. Nyt tunnen vähän heikommin, kun en näe häntä...Kyllä se tunne sydämessä silti on. Kaipaan häntä kaikesta sotkusta huolimatta.
Kyllä on. Hän ei vastannut edes irl. Se oikeasti sattui silloin, nyt ymmärrän häntä, hän ehkä ajatteli, että jos vastaa, niin siitä ei loppua tule. Vain siten ymmärrän hänen pelkonsa.
Olit kuka hyvänsä. Tämä tunteen jaamme! :)
Minä taas en ajatellut noin. Olisin halunnut sen jatkuvan loputtomiin. Tietyistä syistä tulin vain hyvin epävarmaksi, enkä ottanut yhteyttä. Näin siis minun tapauksessani.
minä taas en saanut irl mitään mihin vastata :-(
Onhan se ikävää jos olet kiinnostuksesi viestissä hänelle osoittanut, niin eihän siinä pitäisi mitään epävarmaa toisella olla.
Ja sinä paraskin puhumaan mitään vieraille hokemisesta tai siitä että kuuluuko niihin jotka ei itse tee mitään mutta neuvoja jakelee.
Mä olisin tyytynyt ihmiseltä ihmiselle, tyylin ok, ei mitään. Ja kyllä se siitä. Kun sitä ei tullut häpesin suunnattomasti, ajattelin, että kerroit kavereille, että tuokin. Toisinaan olin ihan sairas, kun koin, ettei edes ihmisenä voi, niin sekava oli se mun viesti, jossa yritin olla reipas. Ja olenhan mä.
Oikeasti en ikinä syytä häntä mistään, itse sekoilin viimeisen päälle ..
ottaa yhteyttä "häneltä". Voi olla että juuri sinuakin kaivataan, vieläkin.
Erilaisiin maailmoihin voi tutustua..
Kun ei pidetä huolta siitä tunteesta.
Näin on. Meillä. Yksi luku. Ei the end.
Niinhän se menee.
Tunteet laimenee, jos ei olla yhteydessä millään tasolla toiseen.
Kurja homma jos et saanut vastakaikua tunteillesi :(
Älä kuitenkaan luota pelkkiin päätelmiin. Asioista on hyvä edes yrittää puhua, jos on vähänkään epäselvää.
En olekaan viime aikoina isommin kirjoitellut enää. Kiinnostus ei ole kadonnut mihinkään, olen ehkä vaan rauhoittunut. Kaikki sanoo, että jos meidät on tarkoitettu toisillemme, tapaamme uudelleen. En itse oikein usko noihin hömpötyksiin, mutta ei nyt ole muutakaan vaihtoehtoa kun odotella josko se mies vielä jostain eteeni kurvaisi.
Aika kuluu... toivottavasti se ei lopu kesken.
Mutta toisaalta; mihinkäs tässä olisi kiire, valmiissa maailmassa :D
Ja jos niin käy, niin en kyllä takuulla lähde enää karkuun. Täytyy pistää jäitä hattuun niin pysyy ihan coolina sitten.
Niinhän siinä käy, että yhteys toiseen ihmiseen katkeaa, jos sitä ei vaali. Minun tapauksessani ajattelen, että se on tarkoituksella. Lähtee siitä, että antaa toisen ottaa yhteyttä niin monta kertaa kun yksipuolisesti haluaa ja lopulta se ymmärtää lopettaa. Mitään varsinaista välirikkoa ei tapahdu, mutta homma vaipuu unholaan. Kaikista tähänastisista kerroista, uskon että tämä tapa on paras ja tehokkain. Lopulta mä ymmärrän kyllä jättää rauhaan. Hänellä on syynsä ja ne kuuluvat vain hänelle. Eivät koske minua. Se mitä asioista on voitu selvittää, on selvitetty. Tää on ihan hyvä näin.
Toki näin voi tehdä. Jos joku minuun yksipuolisesti ihastuisi, haluaisin kuitenkin olla hänelle kuin ihminen ihmiselle. Olisin aina otettu, jos joku minuun uhraa edes ajatuksen, jos en tunne samoin, kyllä ilmaisen hänelle arvostavani hänen tunnetta mua kohtaan, ja sanoisin etten tunne samoin ja tilanteeseen jotakin lohduttavaa, voisin keskustella ja järkeistää hänelle sen niin, että hänkin alkaisi ajattelemaan ettei kannata.
Tämä nyt oli vaan sen erään
juuri noin , omallakin kohdalla.
Voimakkaita tunteita tuntiessa just lähtee karkuun.Olen huomannut että pystyn kommunikoimaan muitten kanssa tosi hyvin mutta se yksi saa pois tolaltaan.Kemia on niin voimakasta laatua että vot.Aikakaan ei auta ehkä vähän.Toinen osapuoli luulee varmaan etten tykkää hänestä kun kaikki niin vaikea selkosta.En ole koskaan tuntenut mitään vastaavaa.
luulla jos sinä menet karkuun, sehän on selvä viesti toiselle ettei kiinnosta.
Mä ymmärrän, yritän olla normaali kun tuut vastaan ja töks' siinä meni se mahdollisuus.
Näin mä jännitän sua, häntä siis. Oon sentään aikuinen, vaan ei auta.
Aina voi olla ihminen ihmiselle ja mielestäni pitää olla. Tilanteet vaihtelee, tunteet vaihtelee mutta aina voi olla toiselle kunnioittava.
Niimpä.Mistä johtuu tuo mahdoton kemia tai tunnetila joka saa käyttäytymään ihan hullulla tavalla.Olen muuten sosiaalinen.Tämä yksi ihminen saa kaiken aikaan minussa.
Ja sanon: nyt et karkaa, ole ihan rauhassa.
Voi, kun hän ottaisi
ehkä se ei ollutkaan niin tarkoitettu. Mulla kohtalo ja tarkoitus nivoutui yhteen. Hiljaa luovun sinusta, pian en muista sinua. Teenhuolellista työtä sinunkin suhteen. Tosin pelkään sitä, että tulet jälkijunassa...se on sinullekin ikävää. Minä jatkan elämääni. Toteutan itseäni ja menestyn.. sinä..en tiedä mitä teet.
toivon sinulle onnea ja rakkautta vaikken itse sitä koskaan saisi
Luuletkohan itsestäsi nyt liikoja. Uusi miekkonen jo kiikarissa filosofian maisteri on, mielenkiintoinen ja se puhetyyli ;) tykkään :) Ihastun helposti, näin menöö.
Se toinen ei saanut mitään sellaista mitä olisin itse halunnut. Siitä vaan ja pahoittelut hänelle :D Luulet liikoja itsestäsi, mun sydämessä on ollut toinen koko ajan..et sinä!
Menesty sinä, kyllä mä täällä pärjään, palstapieruna jos en muuten. No oikeasti pärjään, joskus tuulee hän mieleen, mutta osaan jo laskea leikkiä omista tunteistani, siis vain omista.
Niinkuin tuolla jo moni kirjoittikin, niin sen läheisyyden säilyttääkseen on tehtävä jotain itsekin. Jos luikkii pakoon hiljaisuuteen ja vain odottelee, että sitä toista näkyisi tai hänestä jotain kuuluisi, niin odotella saa rauhassa. Ehkä se toinen ei edes tiedä tunteista, jos hänelle ei ole niistä mitään kerrottu, vaan luulee, ettei toista kiinnosta.
Ja sitten vielä nämä ihmiset, jotka antavat toisen ottaa yhteyttä yhä uudelleen, mutta eivät vastaa, ovat suoraan jostain h*lvetistä. Roikotatte ihmistä tuolloin tahallanne. Kyllä se ihminen varmasti aikaa myöten lopettaakin yksipuoliset yhteydenotot, mutta reilumpaa toiselle olisi päästää kyseinen ihminen piinasta nopeammin sanomalla, ettei sellaista kiinnostusta itsellä ole, siis kiitos kaunis, mutta ei kiitos. Mikä siinä on niin vaikeaa? Pahemmin se roikottaminen ja hiljaisuus toista loukkaa kuin ne suorat sanat. Kohdelkaa meitä yksipuolisesti ihastuneitakin ihmisinä.
Ei tainnu olla ensimmäinen kerta.
Tiedät että olen arvoituksellinen = ei keksi mitään sanottavaa tai puhuu täysin sekavia.