MiaP, sinun tehtäväsi
tässä elämässä on tehdä päätöksiä oman elämäsi suhteen. Se on vain ja ainoastaan sinun tehtäväsi - ei yhtään kenenkään muun, ei edes minun.
Jos et uskalla ottaa sitä vastuuta ihan omasta itsestäsi, en minäkään voi tehdä sille asialle yhtään mitään, koska sinä itse et sitä kerta salli.
Sun elämäsi on niin ristiriitainen kaiken todellisuuden ja eri vaihtoehtojen kanssa ettei siihen yksikään maan päällä elävä ihminen voi sitä muuttaa muuta kuin sinä itse. Se on Elämä.
Koska hylkäsit minut silloin aikoinaan - kyllä se olit SINÄ joka teit sen valinnan - en ole siitä valinnasta yhtään missään vastuussa vaikka tiedän ja huomaan, että yhä haluat projisoida kaikkea elämässäsi tapahtuneita asioita muihin.
Voit tehdä sen valinnan että muutat kaiken elämässäsi. Se on sinun valintasi teetkö niin, mutta muuta vaihtoa sille ei ole olemassa.
Niiden asioiden selvittäminen tulee varmasti kestämään useita kuukausia tai jopa vuosia, mutta se on se tilanne ja vastuu, jonka nyt vain joudut kokemaan sun elämässäsi.
Sinä päätät sen minkä arvoinen olet, mutta siihen liittyy myös se vastuu omasta itsestäsi ja omista teoistasi, joita et voi paeta.
Elämä nyt vain on sellaista. Eikö yli 20 vuoden tautologinen viestittely (silloin kun olet sen sallinut) ole opettanut sulle yhtään mitään elämästä? Jos ei, niin miksi?
Miksi sitten et ole tehnyt sitä itsemurhaa, jos se elämä kerta on niin hirveää kuin mulle olet yrittänyt kertoa? Miksi sä ylipäätänsä sitten olet jotenkin elossa - jossain muodossa?
tässä elämässä on tehdä päätöksiä oman elämäsi suhteen. Se on vain ja ainoastaan sinun tehtäväsi - ei yhtään kenenkään muun, ei edes minun.
Jos et uskalla ottaa sitä vastuuta ihan omasta itsestäsi, en minäkään voi tehdä sille asialle yhtään mitään, koska sinä itse et sitä kerta salli.
Sun elämäsi on niin ristiriitainen kaiken todellisuuden ja eri vaihtoehtojen kanssa ettei siihen yksikään maan päällä elävä ihminen voi sitä muuttaa muuta kuin sinä itse. Se on Elämä.
Koska hylkäsit minut silloin aikoinaan - kyllä se olit SINÄ joka teit sen valinnan - en ole siitä valinnasta yhtään missään vastuussa vaikka tiedän ja huomaan, että yhä haluat projisoida kaikkea elämässäsi tapahtuneita asioita muihin.
Voit tehdä sen valinnan että muutat kaiken elämässäsi. Se on sinun valintasi teetkö niin, mutta muuta vaihtoa sille ei ole olemassa.
Niiden asioiden selvittäminen tulee varmasti kestämään useita kuukausia tai jopa vuosia, mutta se on se tilanne ja vastuu, jonka nyt vain joudut kokemaan sun elämässäsi.
Sinä päätät sen minkä arvoinen olet, mutta siihen liittyy myös se vastuu omasta itsestäsi ja omista teoistasi, joita et voi paeta.
Elämä nyt vain on sellaista. Eikö yli 20 vuoden tautologinen viestittely (silloin kun olet sen sallinut) ole opettanut sulle yhtään mitään elämästä? Jos ei, niin miksi?
Miksi sitten et ole tehnyt sitä itsemurhaa, jos se elämä kerta on niin hirveää kuin mulle olet yrittänyt kertoa? Miksi sä ylipäätänsä sitten olet jotenkin elossa - jossain muodossa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lopeta tänne kirjoittelu.
on kaikista pahinta. Varsinkin jos se kestää vuosikausia, niin se on lopulta todella ahdistavaa ja piinaavaa. Voimia sinulle Mia.
"Kukalie" Mia,
varmasti lopetan piakkoin taas kun et kerta saa ilmaistua niitä todellisia tunteitasi muuta kuin nimettömillä palstoilla ja silloin aikoinaankin pitkälti vain esittämällä muita henkilöitä mm. sun ja tuttaviesi tekemillä puhelingallupkyselyilläsi mm. eräästä HS:n kuukausiliitteen rakkausnumerosta, silloisen asuntoni koosta jne.
Kuten eräs saamani puhelu alkoi jotenkin näin: "Hei! Tässä soitan toisen puolesta ja ilmoittelen, että sinulle pitäisi tarjota ruusuja näiden vuosien jälkeen."
Ja mitäs pientä jäynää taisit tehdä autollenikin kerran talvella, josta mainitsit myös "silloisella palstalla".
Tai miten sain aika oudosti silloisen osoitteeseeni postin toimittaman kirjeen (jonka sinä taisit kuitenkin lähettää), jossa vastaanottajaksi oli merkitty "pieneläinhoitaja" kun tiesit kerran siitä kissastani edellisessä asuinpaikassani. Palautin sen kirjeen kyllä postiin avaamattomana kun siinä oli kuitenkin ns. väärä nimi (joka viittaa taas niihin sun omiin identiteettiongelmiisi).
Tai miten se mulle täysin tuntematon just katkolta päässyt kännissä väkisin kotiini tunkeutunut "nainen" alkoi vihjaamaan selvästi sinusta ja ongelmistasi... Tosin en kyennyt selvittämään puhuiko hän itsestään vai sinusta kun mainitsi jotain hukkuneesta ihmisestä.
Menetin muuten faijani joitain vuosia sitten heikkoihin jäihin, jonka takia meinasin lopettaa vasta aloittamani sukellusharrastuksen, mutta tuollainenkin asia on sellainen, joka täytyy vain opetella käsittelemään oman päänsä sisällä, jos elämässä haluaa mennä eteenpäin. En ole kuitenkaan vielä jään alle mennyt...
Niin, että jos et osaa näyttää niitä todellisia tunteitasi, niin koita opetella. Sinun takiasihan mä nyt aloin enemmän huomioimaan psykologisia näkökulmia ihmiselämään, josta taas on ollut paljon hyötyä jokapäiväisessä elämässänikin (myös niissä kansainvälisissä työasioissanikin).
Sinähän se itse valitsit hetkeksi aikaa sen tilanteen Facebookissakin, että halusit mun löytävän sut uudelleen sen kautta. Mutta sitten taas teit sen katoamistempun kuten tuossa 2000-luvun alussa kun meni taas se "pupu pöksyyn" tunne-elämäsi käsittelyssä.
Lähde nyt Juha(na) muualle kitisemään. V*tun ruikuttava p*skaläjä. Lukenut näitä forumeita jo vuosia ja edelleen sun kaltaises ilmeisesti jotenkin vammainen ihminen jaksaa jauhaa samaa p*skaa!