Olen tekemässä esitelmää lestadiolaisista ja olisin halukas kuulemaan teidän lestadiolaisten näkemyksiä ei lestadiolaisista, ja siitä miten haluatte tulla kohdelluiksi. Eli onko asioita joita meidän muiden tulisi välttää seurassanne?
Onko jokin on loukkaavaa?
Kiitos mahdollisista vastauksista.
Onko jokin on loukkaavaa?
Kiitos mahdollisista vastauksista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Yleensä VL:t käsitetään hyvin yhteisöllisinä. Kuitenkin seurakuntiin mahtuu hyvin monenlaista ihmistä. Olisi kiva, jos tulisi aina kohdelluksi omana itsenään, eikä "ryhmän jäsenenä". Minusta ei-VL:t kyllä yleensä toimivatkin fiksusti tässä suhteessa ja karkeisiin yleistyksiin (netin palstoja lukuun ottamatta) törmää aika harvoin. Kiitos siitä teille! Ei siis paljon valittamista.:-)
muiden ihmisten kiroilu. Yleensä en kehtaa huomauttaa asiasta. Tietystikin elokuvista ja rock-, pop-, heavy yms. musiikista on turha keskustella, sillä me emme halua niitä kuunnella eikä meillä ole useinkaan sanottavaa kys. asioihin. Yleisesti meidän kanssa voi asiallisesti keskustella myös edellisistä aiheista, kun ottaa huomioon meidän mielipiteemme ja kunnioittaa niitä. Usein edellä luetelluista aiheista myös kiusalla jutellaan ja kysellään.
Lestadiolaisten käsitys ei-lestadiolaisista on seuraavanlainen:
- Me kunnioitamme jokaista ihmistä jumalan luomana ja Jeesuksen lunastamana ihmisenä. Jokainen ihminen on syntiä tehnyt ja tekee sitä joka päivä. Me haluamme kuuluttaa evankeliumia niille, jotka sitä tarvitsevat. Evankeliumin keskeisin sisältö on syntien anteeksi antaminen Jeesuksen lunastustyön ansiosta. Monesti kuulee sanottavan, että te tuomitsette. Me uskomme, että on yksi oikeinuskovien joukko, joka tekee evankeliumin työtä samassa hengessä, yhdessä opissa ja keskinäisessä rakkaudessa. Me emme tuomitse, vaan haluamme julistaa pelastavaa evankeliumia kaikille ja kutsua sisälle jumalanvaltakuntaan. Jokainen ihminen katsomatta hänén menneisyyteen, rotuun, uskontoon yms. on arvokas ja Jeesus on lunastanut heidänkin syntinsä.
"Me emme tuomitse, vaan haluamme julistaa pelastavaa evankeliumia kaikille ja kutsua sisälle jumalanvaltakuntaan"
Minua ei ole vielä tähän mennessä kukaan vl kutsunut jumalanvaltakuntaan, vaikka teikäläisiä ympärilläni pyöriikin. Minusta tuntuu, että omissa oloissanne haluatte olla eikä ulkopuoliset ole tervetulleita.
Ympärilläsi pyörii meitä vl-ihmisiä. Se ei ole meidän tapamme toimia, että kuuluttelemme kadu´n kulmissa uskoamme niinkuin kauppamiiehet. On tietysti yksilöstä kiinni kuinka paljon ja avoimesti hän kertoo uskostaan muille. Jos sinä menet kysymään joltakulta vl:lta hänen uskostaan, hän varmasti kutsuu sinut seuroihin tms. Kaikki ovat tervetulleita rauhanyhdistykselle. Sen olen kokenut, että kun joku tekee parannuksen, siitä iloitaan ja ihmetellään. Rukoile sinäkin jumalalta, että löytäisit tien sisälle jumalanvaltakuntaan.
kuulisin mieluummin myös lisää, jos jollakin vielä lisätävää on.
Olisin kiinnostunut myös tietämään,
missä katsotte olevan syyn jos ihminen sairastuu? Onko se vain ns. elämään kuuluvaa niin kuin moni meistä ei lestadiolaisista ajattelee vai johtuuko se esimerkiksi jostain synnistä minkä on tehnyt?
ole mikään Jumalan rangaistus.
Jumala paimentaa meitä vitsallla ja sauvalla. Jumala voi antaa ihmiselle sairauden sulasta rakkaudesta meitä kohtaan, siis se on monesti meille Jumalan lahja, että me sairastutaan.
Teillä voi herätä varmaa kysymys, että miten sairaus voi olla Jumalan lahja.
No siten, että kun ihminen on ajallisesti heikoilla, niin Jumala on lähempänä. Kun ihmisellä menee liian hyvin, hän helposti unohtaa tärkeimmän asian, uskon, ja alkaa liiaksi keskittymään tämän maailman huvituksiin ja iloihin. Lisäksi hänestä alkaa tuntumaan, että hän selviää ilman Jumalaakin.
Jumala huomaa ihmisessä tämän kaltaisen ylpeyden ja hän sitten armossaan antaa meille, vaikka jonkun sairauden, jotta me ei menetettäis uskoa. Kun ihminen sairastuu, niin hän menettää kaiken sen maallisen hurman ja ylpeyden, ja ei yleensä osaa enää mitään muuta tehdä, kuin turvautua Jumalaan. Näin Jumala muistuttaan ihmistä, että hän ei pärjää omillaan tässä maailmassa.
Näin olen ymmärtänyt, mutta ei ehkä kaikki sairaudet ole tätä varten.
No kumminkin, kaikesta ajallisesta tulisi kiittää Jumalaa, ihmisen täytyisi elää kuin kedon kukka tai taivaan lintu. Älkää murehtiko asioista, sillä te saatatte nähdä jotkut Jumalan asettamat maalliset asiat pahaksi, mutta Jumala viisaudessaan tietää, että mikä on kenenkin parhaaksi. Ihmisellä ei pitäisi olla muita murheita, kuin synnin murhe. Tämän murheen ihminen on itse itselleen antanut, tietenkin perkeleen avustuksella.
monesti siitä, että perkele saarnaa meille näin:" Pitäkää suunne kiinni, varmaa sun kannattaa alkaa täällä mitään evankeliumia saarnaamaan, eihän kukaan muukaan sitä tee, paitsi vanhat nolot mummot. Sitä paitsi teidän usko on ihan sika nolo, niin miksi sinä nolaisit itsesi tämän porukan nähden, pidä suus kiinni, niin et joudu häpeämään. Sitä paitsi mitä hyötyä sun on saarnata, eihän toi kumminkaan tule uskoon. Varmaan toi nyt koskaan mitään parannusta tekee, nauraa vaan sinulle."
Jeesuksen Kristuksen rakkaus joskus voittaa meissä, jolloin saarnaamme teille elävää evankeliumia pyhän hengen kautta.
Sairaus voi kurituksen sijaan olla jumalan rakkautta syntistä kohtaan. Se pysäyttää miettimään elämän tärkeimpiä asioita. Jossain sanotaan: Jumala vihastuu ihmiselle silloin kun hän ei Ollenkaan vihastu. Jumala voi siis sairauden kautta kuljettaa ihmistä etsimään jumalan valtakuntaa.
Voiko lestadiolainen nainen mennä mies lääkärille puhumaan esim. naisten vaivoista? Tai vaikka mies gynekologille?
Vai poikkeaako mitkään lääkärikäynnit mitenkään muiden ihmisten käynneistä?
Kysyn näitä siis siksi, että esielmässäni joudun pohtimaan lestadiolaisuutta erityisesti terveydenhuollon kannalta.
Kiitos.
tolla ei oo mitään merkitystä, aivan naurettva kysymys!
Nyt ainakin tiedän että lääkärikäynneillä ei ole mitään merkitystä. Mitään ei voi olettaa, ja koska haluan oikean kuvan lestadiolaisuudesta kysymys oli aivan välttämätön. Muslimi naiset kun eivät välttämättä saa edes puhua mies lääkärille, edes omista lapsistaan. Aivan eri uskonto, mutta kaikki on mahdollista.
On olemassa myös ei-lestadiolaisia uskovaisia, nimittäin lapset ja kehitysvammaiset.
Uskovaiset ovat aivan yhtä arvokkaita ja yhtä syntisiä ja pahoja ihmisiä kuin epäuskoiset.
Mutta eroitus on siinä, että uskovaiset ovat armahdettuja mutta epäuskoiset tuomion alaisia.
Epäuskoisten pitäisi etsiä Jumalan valtakuntaa, tehdä parannus ja uskoa evankeliumi.
Epäuskoisista monet suhtautuvat meihin hyvin, mutta monet ylimielisesti ja pilkaten, joskus jopa kiusaten esim. koulussa tai työpaikalla.
Toki jotkut vl:laiset ovat joskus myös itse syyllistyneet samanlaiseen epäuskoisia kohtaan.
Haluaisimme tulla kohdelluksi samalla tavoin kuin muutkin ihmiset. Haluaisimme että meidän vakaumuksemme otettaisiin huomioon siihen liittyvissä asioissa.
Esim. kyläillessämme toivoisimme, ettei kyläpaikassa soitettaisi iskelmää tai muuta kevytmusiikkia. Toivoisimme myös, ettei televisiosta annettaisi kyläilyn aikana tulla viihde-elokuvia. Toivoisimme että meidän vakaumustamme kunnioitettaisiin.
Toivoisimme myös, että jos joudumme syntiin, meidän lankeemisella ei maiskuteltaisi, sillä me olemme yhtä syntisiä ja viallisia kuin muutkin ihmiset.
"Sitä hyvää mitä minä tahdon, en minä tee.
Mutta sitä pahaa jota minä en tahdo, sitä minä teen. Kuka vapahtaa minut tästä kuoleman ruumiista"
Toivoisimme myös epäuskoisilta, etteivät he käyttäisi alkoholia silloin kun he ovat viettämässä aikaa vanhoillislestadiolaisen seurassa. Myös kiroilu ja kaksimieliset jutut yms. ovat epätoivottavaa meidän seurassa. Varsinkin silloin kun me olemme lastemme kanssa epäuskoisen seurassa.
Loukkaavaa käytöstä epäuskoiselta meitä kohtaan on esim. se, että jos joku haukkuu meidän uskoamme.