Mitenkä ihastuksen yli pääsee, varsinkin kun se alkaa haitata normaalia elämää, jätkän pyöriessä mielessä ihan liikaa?
Ollaan samalla luokalla, hän on minua vanhempi, eikä suhteesta tulisi mitään, koska olemme ihan eri maata. Mutta silti hän on aina ajatuksissani, joka aamu ja aina ennen nukkumaan menoa, jopa unissani. Ajattelen häntä kun ostan vaatteita, kun mietin mitä söisin, kun olen tärkessä tentissä... Mietin aina mitä hän ajattelee, kun teen ratkaisuni, ja koitan valita niin että se häntä miellyttäisi. Miten pääsen hänestä eroon? Koulua en aio vaihtaa, eikä hänkään aio. Jopa suudellessa muita miehiä, ajattelen häntä...
Olen aivan sairas... Kesäkään ei auttanut unohtamaan häntä. Eikä muut miehet. Siis miten saada hänet pois mielestä?
Ollaan samalla luokalla, hän on minua vanhempi, eikä suhteesta tulisi mitään, koska olemme ihan eri maata. Mutta silti hän on aina ajatuksissani, joka aamu ja aina ennen nukkumaan menoa, jopa unissani. Ajattelen häntä kun ostan vaatteita, kun mietin mitä söisin, kun olen tärkessä tentissä... Mietin aina mitä hän ajattelee, kun teen ratkaisuni, ja koitan valita niin että se häntä miellyttäisi. Miten pääsen hänestä eroon? Koulua en aio vaihtaa, eikä hänkään aio. Jopa suudellessa muita miehiä, ajattelen häntä...
Olen aivan sairas... Kesäkään ei auttanut unohtamaan häntä. Eikä muut miehet. Siis miten saada hänet pois mielestä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
on antaa ilmi tunteesi!Ihan oikeasti, sitten se lakkaa vaivaamasta. Itse olin jossain vaiheessa samassa tilanteessa ja lähestyin miestä. Vaihdettiin numerot jne. Nyt ollaan ns. hyvän päivän tuttuja, en kai sitten ollut tarpeeksi hyvä hänelle tai jotain, mutta pääsinpä ainakin niistä piinaavista mielikuvista eroon. En enää juurikaan ajattele häntä, koska ollaan ns. kaveritasolla, enkä muuta enää odotakkaan.
Eli jututa suoraan ja pyydä esim. kahville. Kyllä sen reaktiosta huomaa tuleeko vastakaikua. Ei miehet yleensä ääliöiksi heittäänny, kyllä he osaavat nätisti vältellä sinua jos niin on ollakseen!Tuo sun olo nimittäin käy tosi tuskaiseksi ajan mittaa.
Hassuinta on se,että mun tapauksessa seurustelen nykyään onnellisesti ja huomaan tuon miehen värähtävän joka kerta kun näkee minut. Nautin tilanteesta kun ajattelen, että "hei eikös sullakin ollut mahdollisuutes..."saas nähdä mitä tapahtuu kun tulee yhteisiä tunteja!En halua edes ajatella sitä, koska elämäntilanne on nykyään vähän toinen...
Jostain siis pitäisi löytää rohkeutta mennä jutustelemaan hänen kanssaan ja selvittää asia lopullisesti. Mutta kun satun olemaan niin ujo, että tuskinpa se niin helposti käy. Toivoisin, että edes joskus osuisimme kahden kesken johonkin nurkkaan ja minä voisin siinä sitten ajatuksia vaihtaa hänen kanssaan. Usein hän kuitenkin liikkuu isoissa ryhmissä, hyvin harvoin häntä näkee yksin missään, eipä kyllä minuakaan, ei sen puoleen...
Mutta kiitos vastauksesta, kyllä tämä tästä! Ehkä otan itseäni vain niskasta kiinni ja toteutan unelmani :)