Olen viettänyt jouluja yksin. Silloin tuntui kamalalta. Nykyään olen naimisissa, mutta mulla ei oo lapsia eikä kavereita. Joskus kuitenkin jostain syystä kaipaan toisinaan yksinäisyyttä jopa jouluna varsinkin silloin kun täytyy lähteä ukon mutsille tai vanhemmilleni kuuntelemaan sitä höpötystä ja menemään niiden ikivanhojen perinteiden mukaan joiden mukaan on jo menty viimeiset 100 vuotta. Kuunnella nyt jouluna penskojen kitinää ja anopin ja tyttärensä välistä vääntöä ja kimitystä. Syödään (viinaa ei oo koskaan tarpeeks tarjolla että kestäis) päivitellään että eikö kukaan nyt jaksa enää syödä sitä hemmetin lanttulaatikkoaa, lauletaan ruotsiksi porsaita oomme kaikki (hyi hitto) ja katotaan telkkaria, sitten jaetaan ne väkipakolla ostetut konvehtirasiat ja rumat marimekkokamat ja ollaan niin "voi vitsi kuinka ihanaa ja kivaa" ja hymyillään että meinaa hampaat tippua. Siinä välissä hortoillaan hautuumaalla kynttilöiden ja kaasuloppusytkän kanssa etsimässä sen sukulaisen hautaa, joka on kuollu jo kauan ennen kenenkään läsnäolevan syntymää ja jota kukaan ei ole koskaan edes tavannut. Sitten tullaan kotiin iltamyöhään hikeä pyyhkien ja kaadutaan nukkumaan umpi väsyneenä ja korvat soiden ja peräpää laulaen pakkosyömisestä.
Ehdotin että mentäis vaikka laivalle jouluna ukon kanssa, mutta täytyyhän nyt sukukaisilla käydä. Miksi?
Olisi kiva herätä rauhassa, syödä rauhassa, viedä kynttilä rauhassa haudalle, olla kuuntelematta sukulaisten välistä vääntöä, kitinää ja kiukuttelua kaikesta, kynttilän valossa popsia suklaata ja katsoa telkkarista vaikka Ramboa.
Haluaisin mennä korpimökille kynttilän kanssa tuijottamaan pimeää metsää. Yksin.
Ehdotin että mentäis vaikka laivalle jouluna ukon kanssa, mutta täytyyhän nyt sukukaisilla käydä. Miksi?
Olisi kiva herätä rauhassa, syödä rauhassa, viedä kynttilä rauhassa haudalle, olla kuuntelematta sukulaisten välistä vääntöä, kitinää ja kiukuttelua kaikesta, kynttilän valossa popsia suklaata ja katsoa telkkarista vaikka Ramboa.
Haluaisin mennä korpimökille kynttilän kanssa tuijottamaan pimeää metsää. Yksin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, kieltäydy hyvä ihminen siitä perinteisestä joulusta ja tee niinkuin itse haluat. En laita nykyään laatikoita kun ne ei maistu, leivon vain pipareita ja torttuja. Syömme tavallista ruokaa, kuten oisi arki. Haudoilla ei rampata ja kuusta ei laiteta ja sukulaiset unohdetaan kokonaan. minä ulkoilen, luen ja teen käsitöita ja mies istuu koneella ja tekee lumityöt jos sataa. Kumpikin saa olla niinkuin haluaa. Tytär ehkä käy miehensä kanssa mutta olemme kuin tavallisestikin. Emme tykkää juhlista, juhannuskin on vain tavallinen vapaapäivä töistä.
Niinpä. Jos en mene anoppilaan tai vanhemmille alkaa ihmettely että, onko se nyt suuttunut jostain, onko tapellut ukon kanssa tai olenko vakavastikin sairas.
Anna ihmetellä, onpahan heillä jotain tekemistä tai sano et haluat olla jouluna hiljaisuudessa yms.
Juuri näin, pitää vain kertoa suoraan, että haluaa nyt vaihtelua.
Joulusta pitää saada nauttia ne ketkä joulua viettää.
Itse yksinäisenä en vietä, oman jouluni hyvyyttä mittaan lähinnä sillä kuinka hyvin pystyn unohtamaan koko "juhlan" olemassaolon :)
Taannoin perheellisenä olikin ihan eri meininki, silloin en pystynyt myöskään ymmärtämään sitä helvetinmoista touhotusta ja stressiä parin pvän takia.
Ei kukaan pakota sua viettää joulua tyhmien sukulaisten kanssa. Tee kerrankin niin kuin sinä haluat.
Ehdota jos miehelle sopisi sukuloinnit välipäivinä ja joulun viettäisitte rauhallisesti kahden kesken.
Kumpa joulu olisi jo ohi...On pakko jaksaa edes vähän leipoa vaikkei kiinnostais pätkääkään.En mene kylään minnekään,kun vain saisi olla rauhassa kotona,juhlikoot ne joita kiinnostaa joulun höpötys,Onneksi on muitakin jotka ajattelevat samoin.
Yksinäiset haluu olla suhteessa, kavereiden kanssa. Perheelliset yksinä
"välissä hortoillaan hautuumaalla kynttilöiden ja kaasuloppusytkän kanssa etsimässä sen sukulaisen hautaa, joka on kuollu jo kauan ennen kenenkään läsnäolevan syntymää ja jota kukaan ei ole koskaan edes tavannut. Sitten tullaan kotiin iltamyöhään hikeä pyyhkien ja kaadutaan nukkumaan umpi väsyneenä ja korvat soiden ja peräpää laulaen pakkosyömisestä."
Enpä ihan muista koska olisin nauraa hekottanut yhtä makiasti.
Oot ihan huippu, kiitos.