Haluan pois. En jaksa enää mitään. Ahdistaa kaikki.
En ymmärrä mitä tekisin.
Helvetti pelottaa, en uskalla kuolla. Elämä pelottaa, en uskalla elää.
En ymmärrä mitä tekisin.
Helvetti pelottaa, en uskalla kuolla. Elämä pelottaa, en uskalla elää.
Toivon ettei minua olisi koskaan ollutkaan.
tyhjiö
3168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sinun tarvitsekaan jaksaa mitään, jos olet noin väsynyt ja ahdistunut. Hae apua terveyskeskuslääkäriltä. Lääkäri saattaa määrätä sinulle masennuslääkkeitä, mutta parhaassa tapauksessa saatat päästä ajan myötä psykoterapiaan.
Odota kevään tuloa. En tiedä miten sinuun pimeys ja kylmyys vaikuttaa, mutta ainakin minulla se pahentaa oloa. Kaamoksen negatiivista vaikutusta mielialaan ja jaksamiseen ei aina edes itse tiedosta, mutta silti sillä voi olla iso merkitys. Kun keväällä, tuossa maaliskuussa, aurinko alkaa paistaa, alan ikään kuin herätä eloon.
Itse uskon Jumalaan, olen kristitty. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, erityisesti niitä, jotka kärsivät. Luota Jumalaan ja siihen, että kaikki tulee päättymään hyvin. Minä uskon, että se on totuus.
kiitos.
Sama homma.
En haluu elää koska mulla ei oo hyvää elämisen arvoista tulevaisuutta, enkä tuu toimeen ihmisten kanssa joka saastuttaa mut.
En silti uskalla tappaa itteeni, koska oon varmaan mailmannsuurin pelkuri. Mut pakko on, koska se tulee kumminkin olee edessä lähiaikoina.
Tänäänkin kävin taas juttelemassa psykologille ja lääkärille ja eihän ne mulle mitään lääkkeitä määrää, paitsi turhaa ketipinoria. Ne ei käsitä että ne teki nyt virheen. Ois kannattanu kuunnella mua mikäli ois halunnu et oisin selvinny. Ei sitten.
Viimenen pisara oli se, kun menin viime viikol värjää hiukseni ekaa kertaa luullen et se poistais mun masennuksen kun muuttuisin sen myötä kauniimmaks, mut ei. Hiukset meni pilalle ja en oo sen jälkeen viel ollu koulussa enkä enää uskalla mennä ainakaan tällä päällä. Mitä kaikki aattelis jos oisin ollu eka pitkään pois ja sit tulisin uus (ruma) väri pääs kouluu.
Mistä tää sit johtu et en ikinä onnistunu ihmisenä, enkä osaa olla kaveri? En oo niinkun muut? Johtuukohan kaikki siitä kun olin melkein koko ala asteen aina yksin. Aina välkilläkin yksin. Mut mistä se johtu et eristäydyin?
No ehkä näin piti sit käydä. Harmittaa vaan. Ehkä oisin vielä halunnu kokeilla elämää, mut oikeestaan ihan sama. Harmittaa vaan kun nyt on viel mun lempi vuodenaika talvi, en oo ees viel päässy kävelee ulkona nyt kun viel luntakin on... ehkä en pääsekkään.
Aattelin et tapan itteni vasta keväällä, kun mun masennus pahenee ja kaikki ilon aiheet katoo. Nyt ois ollu vielä tää ihana pimeys ja joulukin tulossa♡
Mut ei mun varmaan kannata sinnitellä jouluun, pilaisin vaan valittelulla kaikkien ilon, ja mun poismeno ois muille loppupeleissä vaan helpotus.
Mut mua pelottaa. Mua pelottaa jos kuoleman jälkeen onkin jotain. Oon nähny semmosii unia. Jos se oiskin vielä hirveempää ja siitä ei pääsis pois.
Ja joo, tää kuulostaa tosi sekopäiseltä ja itsesääliseltä, mut sitä se onkin. Ja tuskin tää haittaa hirveesti ketään et vähän avauduin. Tää mun pinnallisuus korkeintaan huvittaa jotain. Mut koittakaa kaikki jaksaa, älkää koskaan olko niin heikkoja kun mä.