Heipä hei!
Valmistun ensi vuonna luokanopettajaksi ja sitten olisi työelämä edessä pitkän opiskelurupeaman jälkeen. Olen ihan "tavallinen" kristitty ja ihan asiallisen kysymyksen olen esittämässä :)
Haluaisin kysyä teiltä vl-vanhemmat, että mitä asioita minun täytyy ottaa huomioon opetukseni suunnittelu- ja toteutusvaiheessa jos luokallani on oppilaita, jotka tunnustavat uskoanne? Vai tuletteko yleensä itse uuden opettajan puheille ja kerrotte asioista?
Olin sijaisena eräässä luokassa ja kun teimme koulun kanssa teatteriretken eräs poika luokassa ei saanut osallistua retkelle. Hän kuuluikin ilmeisesti juuri vanhoillislestadiolaiseen perheeseen.
Kyselen vain sen takia, että minusta on tärkeää että toimin oikein ja etten loukkaa ketään. Kertokaa myös millaisiin ongelmatilanteisiin olette törmänneet koskien koulua ja opettajia.
Kiitos vastauksista jo etukäteen :)
Valmistun ensi vuonna luokanopettajaksi ja sitten olisi työelämä edessä pitkän opiskelurupeaman jälkeen. Olen ihan "tavallinen" kristitty ja ihan asiallisen kysymyksen olen esittämässä :)
Haluaisin kysyä teiltä vl-vanhemmat, että mitä asioita minun täytyy ottaa huomioon opetukseni suunnittelu- ja toteutusvaiheessa jos luokallani on oppilaita, jotka tunnustavat uskoanne? Vai tuletteko yleensä itse uuden opettajan puheille ja kerrotte asioista?
Olin sijaisena eräässä luokassa ja kun teimme koulun kanssa teatteriretken eräs poika luokassa ei saanut osallistua retkelle. Hän kuuluikin ilmeisesti juuri vanhoillislestadiolaiseen perheeseen.
Kyselen vain sen takia, että minusta on tärkeää että toimin oikein ja etten loukkaa ketään. Kertokaa myös millaisiin ongelmatilanteisiin olette törmänneet koskien koulua ja opettajia.
Kiitos vastauksista jo etukäteen :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
ala-asteella uskon tunnustaminen voi olla erityisen hankalaa, sillä siinä ikävaiheessa muutenkin ryhmään kuulumisen tarve on suuri. joten ehkä pahinta mitä voi opettaja tehdä, on suureen ääneen kuuluttaa, esim. " Noniin Pekka voi lähteä luokasta, sillä nyt katsomme raa´an elokuvan!" Ei missään nimessä mitään tuollaista, sillä silloin lapsi kokee eriytyvänsä joukosta ja voi kokea jopa syvää häpeää ja alemmuudentunnetta. Kaikista paras vaihtoehto on se, että juttelee lapsen vanhempien kanssa ja kertoo alustavasti, minkälaista ohjelmaa on tulossa ja voiko lapsi osallistua kaikkiin toimintamuotoihin. Lasta kannattaa kohdella mahdollisimman tasavertaisina muiden lasten rinnalla. Ja kannattaa antaa sellainen kuva, että kunnioittaa lapsen vakaumusta. Muistan itse, miten ihanaa oli kun opettajat kohtelivat minua kunnioituksella. Asenteesta kaikki lähtee! Vaikutat kyllä erittäin hyvältä työhösi, onnea ja hyvät jatkot opettajan urallesi!
Niin, ensinnäkin osoittaa hienoa paneutumista työhösi se, että vaivauduit tälle palstalle kysymään asiaa! - Minä en siis ole vl, mutta olen koko kouluaikani sitä ollut. Puhun siis kokemuksesta.
Ensinnäkin vl-lapsi haluaa noudattaa kaikin keinoin niitä neuvoja, joita vanhemmat ja muut uskovaiset heille antavat, ja joita he rivien välistäkin lukevat. Miksi sanoin kaikin keinoin? Siksi, että jos he eivät näitä ohjeita noudata, vaihtoehtona on helvettiin joutuminen. On ulkopuolisen aika vaikea käsittää, kuinka vakavassa tilanteessa lapsi on! Helvettiin joutuminen (jos tekee syntiä ja väärin) ei ole lapselle mikään metafora. Se mahdollisuus on totista totta, konkreettisesti.
Niin, mitä ne "kaikin keinoin" -keinot sitten ovat. Muistan itse tilanteen yläasteelta. Oltiin lähdossä katsomaan teatteriesitystä (tai elokuvaa, en muista kumpaa). Pyysin rehtorilta ovensuussa lähtöhälinässä, että saanko jäädä pois? Rehtori ei antanut lupaa! Minulle tuli hätä! Valehtelin, huom! siis valehtelin, että minulla olisi asioita, joita minun pitäisi päästä hoitamaan! Rehtori ehkä tässä vaiheessa ymmärsi asian ja suostui. Huomaatteko, minä lapsena olin valmis valehtelemaan (=synti), ettei minun tarvitsisi osallistua tuohon elokuva/teatteriesitykseen. Olin mieltänyt lapsena vanhempieni opetuksesta elokuviin/teatterin menon niin suureksi synniksi, että valehtelin, ja en edes myöhemmin tuntenut minkäänlaista syyllisyytä tuosta valheesta. Olin vain onnellinen, että vältin tuon esitykseen osallistumisen.
Niin, koulu on täynnä kauhun paikkoja vl-lapselle. Näitä ovat mm. juuri nuo teatteri- ja elokuvaesitykset, television katsominen (useissa tapauksissa), liikuntatuntien tanssinopetus, esim. koulutehtävät, jotka liittyvät television katseluun, keskustelu, joissa muut oppilaat puhuvat televisio-ohjelmista, TV-ohjelmista puhuminen tunnilla (jos liittyy esim. johonkin aiheeseen), kesälomamatkoista kertominen (oltiin suviseuroissa) jne. jne.
Niin vähintä mitä te vl-vanhemmat voitte lapsenne hyväksi tehdä, on keskustella opettajan kanssa etukäteen ERITTÄIN yksityiskohtaisesti, mikä on sallittua ja mikä ei ja lisäksi, miten kussakin tilanteessa on lapsen kannalta paras tapa toimia.
Minä vetosin teihin, vl-vanhemmat, jo tuossa aloittamassani masturbaatiokeskustelussa. Minä vetoan teihin myös tässä asiassa. Muistakaa, että asettamalla rajoituksia lapsenne osallistumiseen eri koulun tapahtumiin, te asetatte lapsenne hartioille samalla myös sellaisen taakan, jota lapsen on erittäin raskas kantaa. Miettikää tätä, kun kiellätte lastanne osallistumasta esim. juuri elokuva- ja teatteriesityksiin!
Ja tiedättekö vl-vanhemmat! Minä, aikuinen mies, itkin, tätä kirjoittaessani! Niin syvältä nämä asiat minua koskettavat. Minä en löpise tällä palstalla huvikseni. - Minä koen sen Jumalan ihmeeksi, että minä en tällä palstalla hauku teitä, vaan yritän auttaa ja kirjoittaa rakentavasti. Ehkä elämän kova koulu on minua opettanut, että viha ei ratkaise mitään. Se on nähty niin monessa muussakin asiassa tällä armaalla maapallollamme.
Tapasimme jo tuolla toisessa ketjussa, jossa olin "miettijä".
Sinun kirjoituksesi menee sen verran sydämeeni, että tulee halu kommentoida.
Puhun nyt yläasteen opettajan roolissa ja tuntumaa sieltä on tullut vuosien myötä melkoisesti.
Muutostakin on tapahtunut. Mutta esim. gospel-konsertit ovat entisen käytännön mukaan veeällien laistamia.
Usein kyllä vl-nuoret kuuntelevat paljon rankempaa musaa muuten, mutta koulussa sitten ei voikaan, vaan mennään kaikki toiseen tilaan tekemään jotain. Näin olen pannut merkille.
Kerran eräs vl-tyttönen tuli muiden mukaan, vaikka hänelle oli kerrottu, missä muut veeällät ovat. Jostain syystä hän ei noudattanut neuvoa.
Sitten tilaisuuden jälkeen huomasin tytön itkevän sivummalla. Tietysti menin puheille kyselemään syytä. Sain päänpudistuksia vastaukseksi. En osannut auttaa.
Sanoin asiasta eräälle vl-opelle. En tiedä, seurasiko siitä mitään.
Minä en voinut auttaa entisenä veeällänä. Olisiko tyttö uskonut, jos olisin yrittänyt vakuutella, ettei siinä mitään ollut.
Olin myös itse mukana. Melutasokin oli ihan kouluympyröihin sopiva. Kuten yleensä muukin ohjelma on tavallista, sopivaa meille kaikille. Ennakkoon mietittyä, eikä ole tarkoitettu kenellekään pahennukseksi.
Sitten nämä, jotka menevät toiseen tilaan. Ongelmia on. Ei ole motiivia tehdä mitään. Mitä enemmän veeälliä on siellä, sitä huonompi. Riippuu tietysti vl-vetäjästäkin.
Itse en ole ollut vl kouluaikoina, joten en voi tuskaa tietää, mitä itkevän tytön mielessä liikkuu. Mutta kokemusta on kyllä läheisten lapsista ja heidän ristiriidoistaan tämän asian suhteen. Roiskeita on peräti omassa perheessä.
"Minä en voinut auttaa entisenä veeällänä. Olisiko tyttö uskonut, jos olisin yrittänyt vakuutella, ettei siinä mitään ollut."
En usko. Vl-lapsi kuuntelee ja uskoo ainoastaan vl-ihmisten neuvoja. - Minä luulen, että tuon tytön rohkeus ei riittänyt "tunnustaa uskoaan" ja siirtyä vl:n ryhmään. Syyllisyys ja pelko omasta taivaaseen pääsystä musersi tätä tyttöä, koska hän ei ollut uskaltanut.
Niin, on hyvä, jos suhtautuminen vl-liikkeen piirissä on muuttunut inhimillisemmäksi. Minusta kuitenkin tuntuu, että asiassa ei kovin merkittävää muutosta sitten minun kouluaikojeni ole kuitenkaan tapahtunut. Suhtautumisessa on varmasti myös eroja eri vl-vanhempien välillä. Myöskin se, että jos koulussa on paljon vl-lapsia, he voivat enemmän tukeutua toisiinsa. Silloin heillä on varmasti helpompaa.
En uskalla arvioida muutoksen syvyyttä. Pintatasolla näyttää olevan helpompaa.
Enää ei kieltäydytä niin monista yhteisistä asioista kuin pari vuosikymmentä sitten. Silloin oli vielä tietyntyyppistä vahtaamista ja yhtenäisen käytännön ihannetta runsaasti. Se oli outoa aikaa, jota joskus ei-vl-opet hiljaa muistelevat keskenään.
Jotain naurettavaakin on näkyvissä. Jos ilmoitetaan sanalla "teatteri", niin vl ei lähde mukaan. Mutta jos sama tilaisuus markkinoidaan sanalla "esitys", se menee paremmin läpi.
Minulla on käsitys, että ns. virallinen linja ei ole muuttunut, mutta jotkut ovat ottaneet omin luvin lievemmän kannan. Nyt ei sitten seurakunnassakaan joudu vaikeuksiin, vaikka jotain omaperäistä tekisikin.
Ainoa, josta tulee varmasti ongelmia, on se, että alkaa epäillä julkisesti "vain me"-oppia. Sen raamin sisällä kun pysyy, niin aika paljon saa aisan yli potkia.
Nämä ovat minun havaintojani. Seuraan tosi läheltä veeällien elämää, työssä ja lähipiirissäkin.
"Minulla on käsitys, että ns. virallinen linja ei ole muuttunut, mutta jotkut ovat ottaneet omin luvin lievemmän kannan."
Tuo oli osuvasti sanottu! - Näinhän se on, että se muutos lähtee usein ruohonjuuritasolta. Vie aikansa ennen kuin siitä tulee se ns. virallinen linja.
Jäykän organisaation muutoksessa on mielestäni yleisemminkin ottaen kaksi mahdollisuutta: joko hyvin hidas ja hallittu muuttuminen tai jos ruohonjuuritason paine on riittävän suuri, muutos tapahtuu hyvin nopeasti ja voi johtaa koko yhteisön hajoamiseen pienemmiksi pirstaleiksi.
Hitaasta ja hallitusta muutoksesta voisi esimerkkinä olla Kiinan muuttuminen demokraattisemmaksi. Tältä näyttää ainakin tällä hetkellä. Nopeasta muutoksesta on mielestäni hyvä esimerkki mm. Neuvostoliiton hajoaminen.
No minä itse olen antanut lapsilleni luvan mennä mihin ikinä koulussa osallistutaan.
Vaimo on tietysti toista mieltä ja opettanut, ettei mihinkään voi osallistua.
Harmittaa kyllä lasten puolesta, sillä ei ne mitään pahoja ole jotkut teatteriesitykset, joissa vain se nimi teatteri tekee siitä pahan.
Koulu ei opeta mihinkään pahaan. On turhaa evätä lapsiaan osallistumasta koulun viihdetilaisuuksiin.
En tiedä, miten lapset kokee, ettei he saa osallistua mihinkään.
Minun aikanani kouluissa kävi elokuvan näyttäjä, sillä televisioita ei silloin vielä ollut.
Ne elokuvat olivat tosi mahtavia katseltavia maalaistollon lapsesta.
Television katselu koulussa ei ole mitään pahaa.
Tanssikin on vain liikuntaa, josta nimi tanssi tekee kauhean pahan.
Minun aikanani ehti televisiokin sitten tulla kouluihin. Olin silloin tosi uskovainen ja kun muut katsoivat, niin minä pidin silmiäni kiinni.
Opettaja sitten äkkäsi minut ja sanoi:" Miten sinä näät mittää, kun sinulla on silmät kiinni?" Ei tänne ole nukkumaan tultu.
No ensinnäkin, itse en "kiellä" lapsiani osallistumasta mihinkään, mitä koulussa vastaan tulee. Kotona kyllä keskustellaan paljonkin asioista, että mikä on kivaa ja mikä ei, miltä mikäkin tuntuu ja mistähän se mahtaa johtua. Lähinnä kyselen lapsiltani ja kuuntelen heidän ajatuksiaan suurella mielenkiinnolla. Mutta en koskaan anna ehdottomia kehotuksia toimia jotenkin ja perustele asioita siten, että me uskovaiset emme tee sitä tai tätä.
On tullut eteen tilanteita, että lapsi itse ei halua osallistua esim. rock-konserttiin. Hänelle tulee sellaisesta jopa painajaisunia. Pidän hyvin positiivisenä hänen omaa reaktiotaan, koska silloin tilanne on aito. Asia on huonoksi koettu.
Otan yhteyden opettajaan, ja selitän tilanteen. Vaadin opettajaa suhtautumaan lapseeni suurella hienotunteisuudella tai muuten saa varautua kohtaamaan minut silmästä silmään.
Sen sijaan esim. teatteriesityksiin mennään iloisin mielin, nehän ovat yleensä mitä hauskinta ja viattominta ajanvietettä. Suosittelen kaikille.
Olen itse yläasteen opettaja. Kun katselen sitä nuorison menoa ja kulttuuria, niin eipä kyllä yhtään säälitä vl-nuoret. Opettajien suhtautuminen vähän alentuvasti, että no voi voi, kun se nyt "ei saa" tuotakaan tehdä jne, on minusta todella ärsyttävää. Asioita ei kyetä katsomaan asioina, vaan kaikkeen sekoitetaan oma suvaitsematon asenteellisuus joka näyttäytyy tällaisissa kysymyksissä kyllä melkoisena kaksinaismoralismina. Ja vielä ammattikasvattajat kysymyksessä!
Katsokaa vaan omia nuorianne kun jo seitsemäsluokkalaiset kulkevat kaulat purtuina ja kielenkäyttö on niin räävitöntä, ettei pahimmalta merirosvoltakaan voisi hurjempaa odottaa kuulevansa. Lasten silmistä paistaa turvattomuus ja aikuisenjano.
Heille tarjolla oleva kulttuuri on myös ainoa mahdollinen. Puolustuskyvyttömiä hekin ovat sitä omaksuessaan. En kyllä näe siinä mitään kadehdittavaa.
Toivon todella, että omat lapseni eivät omaksuisi tätä nykypäivän brutaalia ja masentavaa nuorisokulttuuria.
Minusta vl-nuoret erottuvat koulussa joukosta edukseen. Tasapainoisina ja fiksuina, onnellisinakin yleensä ehyitten ja raittiiden kotien kasvatteina. Ei heitä opettajien tarvitse niin kauheasti "sääliä" ja kummeksua.
Kummeksuisivat välillä vaihteeksi itseään. Sekin on joskus ihan terveellistä.
Sinulle Jere M sanoisin, että ymmärrän hyvin kokemuksesi. Melkein tuli minullekin tippa silmään kun koskettavan kirjoituksesi luin. Me vl:t saisimme olla tarkkoina, ettemme sekoittaisi tavan takaa puuroja ja vellejä, ja laittaisi sitten lapsiamme puolustamaan kaikenlaisia kummallisuuksia tuonne ihmisten ilmoille. Huonoihin asioihin ei kannata mennä mukaan, sitä voi perustella vaikka kristillisillä näkökulmilla. Ja voi olla ylpeä periaatteistaan.
Mutta kannattaa olla tarkkana, ettei ala sekoittaa mitä sattuu uskomisenasioihin ja sitten orjuuta niillä kanssaihmisiään. Ja jos veli tai sisar niin tekee, pitää mennä ja nuhdella tämä kahden kesken yksinänsä.
Minä olen hieman skeptinen tuohon sisaren ja veljen puhutteluun. Ainakin silloin, kun kyse on toisten orjuuttamisesta omilla tiukkapipoisilla käsityksillä ja vallanhalulla.
Silloin jos joku lusmuilee eikä pysy yhdenkaltaisessa puheessa ja käytännössä kieltäymyksissään, niin sellaiseen puututaan herkemmin. Hänen uskomistaan epäillään ja joku tiukkis tulee siitä ehkä nuhtelemaankin.
Kyllä minä mietin sinun sanojasi ja laitan ne siihen lokeroon, jossa ovat omat kokemukseni ja tietoni kyseisestä aihepiiristä.
Hyvä kun teillä on noin asiat.
Mitä tekisit, jos esim. minä en kunnioittaisi tai olisi tarpeeksi hienotunteinen sinun lastesi kanssa toivomallasi tavalla?
Tavattaisiin silmästä silmään? Ja mitä sitten? Pitäisikö pelätä?
Minä olen ollut yhdessä maailman arvokkaimmista balettiteattereista silmät kiinni. Olin kunnon vl, mutta heikkoudessani en uskaltanut vl-uskoani tunnustaa ja jäädä pois.
Nimellinen parannushan siitä piti tehdä, kun tunto tuli niin sairaaksi.
Nyt entisenä veeällänä tietysti muistan tuonkin esimerkin siksi, että se kertoo siitä vaikeudesta ja tuskasta jota nuorena uskon takia halusi/piti kärsiä ja TURHAAN. Kuten itsekin olet huomannut.
Muutosta olen odottanut jo vuosikymmeniä. Vl-porukassa.
Tuntuu niin kaksinaismoralismilta, kun asiat muuttuvat vaivihkaa. Kuten on havaittavissa. Niitä asioita, mistä minua nuhdeltiin, tehdään nyt iloisin mielin. Ei muisteta entisiä puheita eikä tuomioita.
Silti vain he ovat yhä oikeassa. Minä ja muut väärässä. Koska ei voitu olla kuuliaisia sille seurakunnalle, joka opetti silloin itse väärässä hengessä. Lakihengessä.
Nyt on taas kaikki siellä hyvin. Kuuliaisuutta ja parannuksentekoa perätään ja siihen kehoitetaan, koska olen "erikseen".
No ei tarvitisisi pelätä =). Olen aika heiveröistä tekoakin...
Mutta en katsoisi läpi sormieni sitä, jos lapseni joutuisi uskonsa takia rasistisen kohtelun uhriksi koulussa. Tekisin niin kuin itsekin opettajana toivoisin minulle tehtävän, eli menisin juttelemaan asiasta. Suurin osa asioista selviää suoralla ja asiallisella keskustelulla.
Olet oikeassa, että liberaalimman on vähän vaikea saada sanomaansa läpi "puhuttelumielessä". Meillä on rasitteita menneisyydessä, jotka näkyvät tiukkapipon kannan lähtökohtaisena suosimisena. Mutta se ei silti ole oikein. En hyväksy sitä, enkä suostu alistumaan siihen myöskään käytännössä.
Ja lasteni kanssa käytän kyllä maalaisjärkeä. En tee mitään sellaista uskon nimissä mikä tuntuu väärältä ja pahalta. Saa minua puhutella.
Onnittelut, että saat tuollaisena olla porukassa. Nykyisin se näköjään passaa.
Rasitteet vl-menneisyydestä estävät minua luottamasta. Valitettavasti.
Kirjoitin: "Minä luulen, että tuon tytön rohkeus ei riittänyt "tunnustaa uskoaan" ja siirtyä vl:n ryhmään. Syyllisyys ja pelko omasta taivaaseen pääsystä musersi tätä tyttöä, koska hän ei ollut uskaltanut."
Niin, aloin tarkemmin ajatella sitä mekanismia, kuinka vl-lapsen mieli tällaisessa tilanteessa toimii, kun hän on siis tehnyt "väärin".
Ei se kadotuksen pelko loppujen lopuksi ole se ensisijainen asia, joka painaa mieltä. Se ehkä on jossain siellä taustalla. Ensisijainen ja välitön seuraus siitä, että on tehnyt "väärin", on se valtava syyllisyys. Syyllisyys siitä, että on rikkonut vanhempien ja vl-yhteisön opetusta vastaan. Luulen, että juuri tämä sai tuon tytön itkemään. - Tuo, että tyttö ei uskaltanut "tunnustaa uskoaan", saattoi olla se pääsyy tuohon syyllisyyteen, ei niinkään se itse esitys. Sillä sitä, että jos vl ei uskalla tunnustaa uskoaan, vl pitää itse aika vakavana asiana. - Minua inhottaa vetää raamatunlauseita esiin, mutta väistämättä mielessäni kummittelee kohta: "joka minut kieltää ihmisten edessä, sen minä kiellän Isäni edessä, joka on taivaissa." - Erityisesti lapsella ja nuorella rohkeus tuohon tunnustamiseen ei tahdo riittää kun ei se tahdo riittää monella vl-aikuisellakaan. Tässä ihmisen inhimillisyys ja vl-opetus joutuu aika usein ristiriitaan keskenään. Ihmisen lempeydestä omaa inhimillisyyttään kohtaan riippuu se, kuinka sovussa ihminen on tämän pelkuruutensa kanssa. Moni vl-lapsi on itselleen tässä asiassa aika ankara.
On se kyllä hidasta jos vasta nyt kristityt alkavat käydä teattereissa ja muissa maailmallisissa tapahtumissa. Kristityt ennen vuotta 100 eivät käyneet esimerkiksi teattereissa.
Kristitty keisari kielsi olympiakisojen järjestämisen vuonna 393. Lestadiolaiset ovat siis urheilukisoihin osallistumattomuudessa täysin alkukristillisellä pohjalla.
Niin olet oikeassa.
En mikään pitänyt hirveän pahana sitä balettiesitystä, josta alempana kerroin. Kun vähän sitä väkisin näin.
Mutta se tunne, ettei ollut jaksanut seisoa suorana ja kieltäytyä julkisesti lähtemästä. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa: sirkus tai baletti. Pakkotilanteessa valitsin mielestäni pienemmän pahan. Mutta siitäkin tuli sellainen olo, että huonosti käy, jos kuolee.
Mielessä oli myös sanat: "Älkää istuko siellä... jne." Ja minä-raukka istuin! Se oli kauhea tunne.
Tuntuu kurjalta, että Sinullakin on tuollaisia kokemuksia vl:ista. Asioita on hoidettu todella taitamattomasti.
Moni vl täälläkin on sitä mieltä, että mitään asiaa liikkeemme piirissä ei varsinkaan sen sisällä olevien saisi arvostella. Ja että ulkona olevat arvostelevat vain pelkkää räähkyyttään. En voi ymmärtää tuollaista asennetta, sellainen ei ole terve ilmapiiri. Kuka voi henkilökohtaisessa elämässäänkään asettaa itsensä kokonaan kritiikin yläpuolelle? Mehän olemme raadollisia ihmisiä omalta puoleltamme, me vl:et, siinä kuin muutkin.
Ei ole tärkeintä olla oikeassa VAAN TEHDÄ OIKEIN.
On tosiasia, että vl-liikkeessä hengellistä valtaa on käytetty välillä väärin. Meidän pitäisi olla nöyriä ja pyytää sitä anteeksi. Julkisestikin.
Olen varma, että jos sellaista kristityn mieltä osoittaisimme iänikuisen ylimielisen "oikeassaolemisen" sijaan, enkelin siipi koskettaisi monen raskasta taakkaa kantavan lähimmäisen sielua.
Toivon Sinulle nyk.ope voimia muistojesi kanssa. Sellaiset voivat olla suunnattoman raskaita mukana kuljetettavia. Mutta kannattaa muistaa, että joskus ei ole voinut itse tehdä yhtään enempää. Joku, jolla sillä hetkellä on ollut enemmän valtaa (tavalla tai toisella), on käyttänyt sitä väärin ja aikaansaanut syviä haavoja. Se on ollut hänen kyvyttömyyttään ja alamittaisuuttaan, ei Sinun.
Lämpimin terveisin, Maria
Pieni surumielinen hymy nousi huulilleni sanojesi takia.
Kyllä se enkelin siipi kosketti jo nyt kohmeista sieluani. Kyllä minä tunnen ja vaistoan lämmön ja lähimmaisenrakkauden tekstistäkin, saati ihmisen kohtaamistilanteessa.
Ylimieliset ja alentavat kohtelut ovat jäätävinä muistoina mielessä ja syvinä haavoina sydämessä.
Tavalliset normaalit ihmisen heikkoudet ja lankeemukset ovat ymmärrettäviä, niitä tulee minullekin joka hetki. Mutta lyövä ja rakkaudeton asenne toista kohtaan on jotain käsittämätöntä ja raakaa.
Onneksi olet olemassa, niin voin ajatella hieman luottavaisemmin. Kaikki ei olekaan täysin mustaa, vaan valoa ja aurinkoa pilkahtaa jostain minullekin noissa asioissa.
Kiitos Sinulle, sydämeni lohduttaja!
Et ikinä voi opettaa mitään, jos alat varoa koko ajan ketään loukkaamasta. Ei lestoillakaan ole oikeutta pakottaa opetussuunnitelmaa rikkomaan. Opetat sen mukaan, niin kaikki on hyvin. Teatteri kuuluu osana äidinkielen opsiin, ja sinne voi pakottaakin, jos koulu sen maksaa. Sama pätee kirjallisuuteen, elokuviin... Luulot syntisyydestä perustuvat juuri siihen, etteivät vl-uskovat ole itse nähneet, mistä on kyse.
"Et ikinä voi opettaa mitään, jos alat varoa koko ajan ketään loukkaamasta. Ei lestoillakaan ole oikeutta pakottaa opetussuunnitelmaa rikkomaan. Opetat sen mukaan, niin kaikki on hyvin. Teatteri kuuluu osana äidinkielen opsiin, ja sinne voi pakottaakin, jos koulu sen maksaa. Sama pätee kirjallisuuteen, elokuviin... Luulot syntisyydestä perustuvat juuri siihen, etteivät vl-uskovat ole itse nähneet, mistä on kyse."
Jos todellakin olet opettaja, on kyllä todella ikävää lukea tällaista asennetta! Vaikka sinun mielestäsi vanhoillislestadiolaiset olisivat kuinka väärässä, älä kosta sitä heidän lapsilleen! Lapset ovat tässä asiassa täysin viattomia! - Jos sinä et pysty inhimillisesti ottamaan lapsia huomioon, olet kyllä aivan väärällä alalla. - Ja minä en siis ole vl!!!
Olen oikeasti ope, enkä kosta mitöään kenenkään lapsille. En anna myöskään kenenkään vanhemille oikeutta puuttua opetukseen tai aiheuttaa eripuraa siitäkään syystä, että jonkun on pakko ja toisen ei, kun puhutaan vaikkapa mediakasvatuksesta. Olisiko muka oikein, että lestalapset eivät saisi oppia puolustautumaan maailmassa vaikkapa mainontaa vastaan vain, ksoka vanhemmat kieltävät television?
Voit aivan hyvin puhua lestalapsille mainonnan vaikutuksesta ilman että heillä on kotonaan televisio.
Juuri se ettei mainoksia katso on parasta puolustautumista niitä vastaan!
Jos olet vähääkään alaa opiskellut niin tiedät varsin hyvin miten mainokset on tehty vaikuttamaan alitajuisesti ja nopeasti, ja erityisesti juuri KUVIEN avulla.