Tunnetteko yksinäisyyttä tällaisessa tilanteessa?

Minä mietin juuri tänään ihan samaa. Joskus tuntuu, että helpompaa olisi, kun ei lähtisi kämpästään ollenkaan tapaamaan ihmisiä, kun sinne palaaminen on aina yhtä kamalaa. Se yksinäisyys jotenkin oikein iskee vasten kasvoja. Etenkin jos tietää, että muut menivät kotiin yhdessä tai oman perheensä luo.

Onneksi tätä oloa ei tule kovin pahana silloin, kun muuten vaan kulkee tuolla ihmisten parissa tapaamatta ketään tuttua.

No, joskus ollut seuraa, niin kyllähän se on ikävältä tuntunut mennä yksin kotiin.... mut miljoona kertaa pahempaa on se, kun ei ole kavereita ollenkaan vaan viettää aikansa täysin yksin, vuorokaudesta toiseen..... En siis vähättele aloittajan fiiliksiä. Olkaa nyt onnellisia siitäkin seurasta mitä on. Itse tässä yritän kasvattaa kaveripiiriä, muuten tapan itseni jos sama jatkuu vielä..... Eikös se rakkaus yllätä... kuukauden päästä vaikkapa sinä saatat löytää sopivan henkilön kenen kanssa hempeillä...

Joo yksinäisyys on ikävää. Mut se ei jatku ikuisesti, esim. mä muistan tarkalleen miten joskus ahdisti joulun tulo, sillä en olisi ehtinyt mennä vanhempin luo työesteiden tähden, vuorotyö, aina töissä ja matkaa monta sataa km. mutta kohtalo puuttui peliin ja minusta tuli tosi nopsaan äiti vaimo, ja jossain vaiheessa erottiin, mutta lapsen saamisen jälkeen en muista että milloinkaan olisin tuntenut yksinäisyyttä paitsi juuri nyt:). olen vilustunut ja en pääse töihin enkä toimiin mut kyllä lepokin on ihan tarpeen. Lähtekää reippaasti yksinkin liikkeelle, aloittakaa juttelu vieruskaverin kanssa, samoja tunteita useimmilla yksinliikkuvilla on. Ihan nasta juttu olla itsenäinen, mut seruaakin kaipaa, ja sitä myös saa kun on ystävällinen ja sosiaalinen.....hymyileekin välillä. Kaikki on hyvin;).

Yksinäisyys on aina toiseksiparas vaihtoehto . Vaihtoehtoja on siis kaksi vain . Molemmat vaikeita . Ei se parisuhde ole pelkkää paistetta , jos olis , eroja ei olisi .
Se vasta repii ihmistä kun suhde toisensa jälkeen hajoaa , se syö miestä ja naista .
On vaan valittava jompi kumpi kahdesta pahasta , kaikkea kun ei saa . Minun mielestä on hyvä elää yksin , parisuhteessa olevien kanssa ei kannata kaveerata vaan toisten yksinäisten . Yksinäisten seurassa kasvaa kiva " me henki "On paljon ihmisiä jotka kuka mistäkin syystä eivät harrasta seksiä . Pelkästään seksin takia ei kannata ketään ottaa . Eläinkaveri on tosi kiva , sinä olet sille aina rakkain .

Olen pahimmillaan tuntenut vastaavaa jopa elokuvan katsomisen jälkeen. Kun on viihtynyt hyvien henkilöhahmojen parissa ja jos on onnistunut uppoutumaan elokuvaan mukaan ja ikäänkuin elänyt siinä mukana, niin lopputekstien jälkeen se onkin ohi ja on saattanut olla tyhjä tunne, kun ei ole enää mitään.

Kuinka monta kertaa olenkaan joutunut jäämään yksin tunteideni kanssa, kun on ollut edes jossain määrin ihmisten ilmoilla. Se tunne, kun joku tilaisuus on ohi ja tajuaa, ettei se äskeinen enää jatkukaan, eikä ole tietoa vastaavasta ja se tympeä mitäänsanomaton harmaa arki taas jatkuu, on kuin leijailisi avaruudessa yksin poispäin aluksesta jossa kaikki ovat, eikä kukaan edes tiedä sinusta. Suhteellisen ontto olo.

Joo, mä toisaalta viihdyn toisten ihmisten seurassa, mutta toisaalta saatan tuntea itseni yksinäiseksi jopa muiden ihmisten seurassa.. On se tämä elämä outoa..

Mä ymmärrän noi fiilikset. Mulle tuli tosi yksinäinen olo vähän aikaa sitten, kun olin nähnyt pitkästä aikaa erästä hyvää ystävää, jonka kanssa vietettiin monta tuntia ja oli tosi mukavaa, mutta joka lopulta lähti jo tosi aikaisin perjantai-iltana mun luota poikaystävänsä luokse.

Olisi pitänyt iloita siitä, että nähtiin, mutta sen sijaan tulin surulliseksi, että jäin vielä illalla yksin, kun hän taas pääsi poikkiksensa seuraan. Olin odottanut, että oltais vietetty koko ilta ystäväni kanssa yhdessä jutellen niin kuin ennen vanhaan, varsinkin, kun ei oltu nähty kunnolla puoleen vuoteen, vaikka hän asuu mun naapurissa. Hän vielä kertoi, että ei ollut käynytkään viikkokausiin kotonaan ja että käytännössä asuu jo siellä poikaystävällään niin minulle tuli tosi toisarvoinen olo, kun hän sitten kiireellä lähti sinä ainoana iltana, kun minua ehti tapaamaan, taas poikaystävälleen, vaikka näkee häntä joka päivä ja minua tosi harvoin.