Ihmettelen miksi täällä jotku mesoaa kovaan ääneen, että kaikkien on parasta elää ilman lääkkeitä. Joillakin voi asia olla niin, mutta olemme yksilöitä. Isäni (bipo1) kokeili jonkun vinkistä eloa ilman lääkitystä, sekosi täysin ja eipä ole minulla enää isää! Itsellänikin bipo2 kuuntelen ja noudatan tasan tarkkaan, mitä ammatti ihmiset neuvovat, vaikka ei tämä lääkkeiden kanssa tasapainottelu todellakaan mitään herkkua ole. Jokatapauksessa lapseni tarvitsevat isää ja tiedän että minulle kävisi samoin jos lopettaisin lääkitykseni kokonaan.
ihme "vouhkaamista"
oudoksuja
5249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
1 tyypin sairaus ilman lääkkeitä on yhtä helvettiä ja vaarallistakin vielä. Ennen lääkkeitä monet kuoli maniaan, kroppa ei kestä valvomista ja riehumista loputtomiin. Nykyään harva kuolee, kiitos lääkkeiden. Manian lääkitys on suhteellisen simppeliä, helpompaa ja nopeampaa kuin masennuksen.
Jos isälläsi oli bipo1 taidat itsekin olla todellisuudessa bp1. 1 ei peridy 2:si tai toisinpäin. Et ole vaan vielä kokenut maniaa, ehkä juuri lääkkeiden ansiosta?
Joitakin vuosia sitten mulle iski krooninen väsymys, nukuin 12 tuntia vuorokaudessa enkä jaksanut päiväsaikaan tehdä mitään, ja painoakin pääsi kertymään. Kaksisuuntaisen diagnoosi oli jo, mutta fyysisiä sairauksia etsittiin. Verikokeet ym. kaikki olivat normaaleja. Mielialalääkettä vaihdettiin pari kertaa, kunnes löytyi sellainen jolla oli päivisin piristävä vaikutus (Triptyl). Kun sain vähän aloitekykyä, laitoin ruokavalion terveellisemmäksi ja aloin liikkua enemmän. Sitten palasin jatkamaan keskeytyneitä opintoja ja siitä työelämään. Iän myötä olen saanut lisää valmiuksia käsitellä vaikeita tilanteita, kuten ero ja lapsen saaminen yksin.
Sanoisin että lääkkeet ovat hyvä tuki, mutta kannattaa hoitaa itseään muutenkin.
Triptyl on väsyttävä päivisin ja vanha lääke!
Ja muutaman kuukauden lääkkeettömyyden jälkeen julistetaan, että pärjää ihan hyvin ilman lääkkeitä. Monella aiempi kokemus sairaalajaksosta pian lääkkeiden lopettamisen jälkeen. Yleinen harhaluulo on myös, että bipo tunnistaa manian alkamisen helposti ja aloittaa heti lääkityksen uudelleen. Silloin on jo myöhäistä. Mania aiheuttaa yleisemmin lääkityksen lopettamisen, ei aloittamista.
Mulla toimii pieni annos Deprakinea (900mg) ja maniat ihan poissa. Auttaa jo tuolla määrällä sekatilaaan. Väsymys lähtenyt ja suolaa saa syödä ihan hyvällä omallatunnolla :) Olo on kaikinpuolin normaali..sellaista normaalia iloa asioista.
Tulen tätä syömään loppuelämäni ja se ei haittaa mua pätkääkään.