Jättäkää koiranne hoitolaan (?)

Mikseivät koiranomistajat ymmärrä tätä? En yleistä mutta yksi paha piru riittää tekemään oloni tuskaisaksi ja voimattomaksi. Pirulla meinaan nyt ihmistä.

Olemme kuusihenkinen perhe, talossamme asustaa myös iäkäs kissa. Koirat ovat kivoja mutta itse en kotiini sellaista ottaisi. Pidän koirista mutten halua sellaista omaksi. Nuorempana olin hulluna kaikkiin isokokoisiin luppiin, mutta omaan kotiini - ei kiitos. Meillä on omakotitalo, ystäväpariskuntamme asustaa rivarissa kahden japaninpystykorvan kanssa, ei lapsia, ikä 30-40 about kuten mekin.
Joka kerta kun he tulevat käymään koirat tulevat mukana. Aluksi olin että mikäs ettei, lapset varmaan tykkäävät. Sitten paljastui karu totuus. Koirat olivat tuolloin pentuja(~1, 5v sitten). Pennut teki molemmat tarpeensa muutamaan otteeseen matoillemme, josta seurasi n. 150 euron lasku pesulassa. Wc:n pikkumaton pystyin sentään pesemään kylppärissä. Koirat purivat lastemme leluja, likasivat kuratassuilla kotia, kissamme masentui viikoksi kun joutui koko vkonlopun olemaan piilossa. Se oli kertakaikkiaan kamalaa. Siihen tee ruokaa ja passaa, hoida lapsia ja juokse vieraitten koirien perässä. Kyllä siinä itku tuli kun mummin puuvillamatot odottivat toista kuukautta kallista pesua muut matot. Sanoi tämä nainen ettei tarvitse mattoja pois ottaa. Eivät korvanneet vaikka vihjasin epätoivoisesti. Seuraavalla kerralla kysyin eikö koiria voisi laittaa vaikka hoitoon kun meillä on tuo kissa ja nuorimmainen vähän tuntuu pelkäävän koiria. Vastaukseksi tämä nainen loukkaantui ja suorastaan suuttui. Ei sentään ilennyt sanoa että jättäisitkö itse lapsrs hoitoon mun takia vaikka tiedä vaikka mielessä on käynyt. Sanoi vaan että no tulee kyllä aika kalliiksi ja vetosi omakotitaloomme ja pihatilaan. Suostuin. Virhe. Virhe. Virhe. Otin matot pois. Miksi otit matot pois? Miksiköhän?? Koira kusaisi mieheni farkuille eikä haju tohtinut lähteä millään. Koira näykkäisi lastamme. Lapsemme heityi koiraa legoilla. Sain valitukset. Olisi tehny mieli karjua että tämä on meidän koti ja minä en lapseni leikkejä täällä vahdi kun ruokaa laitan ja jos sinun koirasi menee häntä näykkimään niin mikä tässä on oikein ja väärin. Puistattaa miten nämä vertaavat lapsia koiriin. Tai että onhan meillä kissakin. Ja he eivät vahtineet koiriaan, ollenkaan. Meidän koti. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa? Eniten ihmettelen sitä KUKA ylipäätään ilkiää viedä lemmikkinsä vieraisiin mukaan. Ei sitten vaan meidän kissaa koskaan. Ja en muitakaan siis näitten lisäksi tunne jotka toisivat ELÄIMIÄ mukanaan, olkoot kuin perheenjäseniä hyvänsä. Tänään soitteli ja kyseli olisiko yöpaikkaa uudenvuoden aatonaatolle, jatkavat siitä matkaa. Sanoin nyt suoraan koirista. Taisi suuttua. Sanoi että täytyy katsoa jos piipahtaavat mutta menevät yöksi varmaan miehensä tädin luo joka myös samassa kaupungissa. Tekisi mieli itkeä mutta mitään ei tule. Paha mieli. Surullinen. Pettynyt. Niin epäreilua. En tiedä, kai minä sitten olen huono.