Tällaisesta ahdistuksesta. Minulla saattaa tulla päiväkausia kestävä ahdistuskohtaus, jonka aikana en voi tehdä mitään. En seisoa, en istua, en maata. Jos yritän saada jotain ruokaa alas, pystyn syömään vain seisaaltaan. Ahdistuslääke ei auta mitään. Perussairauteni on siis skitsofrenia. Kohtaukset ovat kertakaikkiaan sietämättömiä. Ei tiedä mikä ne laukasee... Ei pysty kuuntelemaan musiikkia. Helpoimmatkin asiat vaikeita. Haluaisin vain rohkaista teitä "ahdistuneita" jotka vain luulette että teillä on hankalaa. Ei tämmöistä pysty kuvittelemaankaan. Minulla loppui juuri kaksi päivää kestänyt kohtaus. Tämä olisi varmaan kuulunut tuonne skitsofreniapalstalle ja sitäkin olen miettinyt, kun minulla on skitsofrenia, niin kuuluuko siihen yleensä ahdistusta.
Olkaa onnellisia jotka ette kärsi...
ahdistaa
10404
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kuulehan ystävä. olen itse työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen ja ahdistuksen seurauksena.
Omia kokemuksiaan ei kannata verrata toisiin, koska jokainen kokee asiat eri tavalla. omasta näkökulmastaan.
vertaistukena voi aina käsitellä asioita ja siihen voin todeta: been there,done that.
Mielialalääkkeet lisäävät aihdistusta ja kroonistavat masennuksen pitkässä käytössä. Näinhän se on. Työkyvyttömyyshän sieltä napsahtaa.
Milähän tutkimuksella aloittajan sairaus on todettu
Kerro vähän oireistasi, esim kohtauksista
Mikään lääke ei auta no olisiko mahdollista että olisi väärä diagnoosi ja siten lääke myös väärä.
Diagnoosi ei ainakaan ole väärä, mutta en viitsi tähän sen enempää oireistani. Käytän useita eri lääkkeitä, mutta tuohon ahdistukseen on Opamox, joka joskus auttaa, joskus ei... Mutta kuten sanottua - ahdistukset ovat vain kohtauksia, ja ne menevät ohi ajan kans! Vaikea uskoa että lääkitys voisi aiheuttaa kohtaukset, ja muuten on kyllä mielestäni todella hyvä lääke (Abilify). En aio pyytää mitään lääkemuutoksia, koska kohtaukset menevät ohi, muuten tietysti pyytäisin. Minulla on sitäpaitsi jo kokeiltu kaikki mahdolliset lääkkeet, joten ei vaihto olisi edes mahdollinen, ellen sitten haluaisi jotain Leponexia tai muuta hirvitystä. :)
Sama sairaus ja oikeasti samanlaista ollut, ja en olisi pystynyt syömään edes seisomalla kun vaan tärisin, hyperventiloin ja oksensin ja tosiaan kauan... Mutta sitä olin tulossa sanomaan, että tuo Abilify nimenomaan aiheuttaa usein käyttäjälleen ahdistusta ja pakkoajatuksia ym. Mulla johti ojasta allikkoon...
Ja et näytä muutenkaan paljoa ahdistuksesta tietävän kun kerran pelkkää opamoxia siihen popsit. Kaikkein tehottomin rauhottava.
Ootko kokeillut mielialalääke peratsin truxal (kunnon) rauhottava -komboa? Muitakin kyllä mulle määrätty samaan aikaan. Mulla auttanut pahimpaan. Ja truxalia siis pahimpaan ahdistukseen rauhottavan kanssa, jos ei auta niin levozin.
Niin ja lääkkeet vaikuttaa vasta joskus tunnin päästä ottamisesta...
Ahdistaa täällä muitakin.
http://www.youtube.com/watch?v=9VzMZX4nBz8
"If you are one of the hundreds of thousands of patients whom been prescribed Abilify, ask your doctor if Abilify is wrong for you."
Andy Behrman, former spokesman for Abilify
Mielialahäiriö on rapauttanut pahasti elämääni. Niihin liittyy syviä depressiokanjoneita tai sitten hulvatonta maanisuutta. Pyysin lääkeitä tähän, mutta luovuin niistä kun sairaseläkkeellä ei ihmissuhteista ole niin välii.
Pahimmat depressiokaudet ovat hiljalleen loivenemassa kun luovuin alkoholista. Siitä saan moraalista morkkista, tuntuu kuin tääkin oli itseaiheutettua lisä pahaaoloa. Koen helpottavana, ettei täällä tarvi ikäänsä pitempään elää.
Mulla on hirveä ahdistuskohtaus kestänyt 1 1/2 vuotta. Nyt se on pahentunut. Oksettaa, huimaa, tuntuu että sekoan ja halvaannun kauhusta ym. sydämentykytystä ym. ym. Öisin nukun n. 5 tuntia tai vähemmän ja senkin parin tunnin pätkissä.
Olen saanut lääkkeeksi ssri-lääkkeen mutta ihmettelen että en saa mitään voimakkaampaa. Lyhyen sairasloman sain ja kehotuksen mennä osastolle jos olo ei helpota.
Psykoterapia ei ole auttanut juuri, terapeuttikaan ei tunnu ymmärtävän mitä käyn läpi. Kun olen sekaisin väsymyksestä enkä osaa kysymyksiin vastata, hän vain sanoo että olen haluton käsittelemään vaikeita asioita.
Otin lopputilin työstä, ei sitä voi tehdä kun on ihan sekaisin. Sekoilen siellä ja teen ihan tyhmiä juttuja ja yritän piilottaa ahdistukseni ja sekavan oloni. En enää vaan jaksa.
Otan osaa kaikille jotka tällaisista vaivoista kärsii. En olisi ikinä tiennyt mitä mielialasairas joutuu läpi käymään ennen kuin itse jouduin tähän tilanteeseen.
"Psykoterapia ei ole auttanut juuri, terapeuttikaan ei tunnu ymmärtävän mitä käyn läpi. Kun olen sekaisin väsymyksestä enkä osaa kysymyksiin vastata, hän vain sanoo että olen haluton käsittelemään vaikeita asioita."
Kuulostaapa tutulta. Minun on myös vaikea muodostaa nykyään järjellisiä lauseita, etenkin erityisen huonoina päivinä. Kun vastaan terapeutin kysymykseen, että nyt en kyllä osaa vastata, hän kysyy "mutta mitä jos osaisit?".
Tekee mieli kysyä vastakysymys, vaikkapa että mikä on Kongon pääkaupunki. Jos hän ei tiedä, jatkaa "mutta entä jos tietäisit?" Kai mihin tahansa kysymykseen voi pakon edessä vastata jotain hölynpölyä, mutta kuinka rakentavaa se on, se on eri asia.
Miten SSRI on vaikuttanut oloosi? Terapeuttisi kuulostaa amatööriltä.