Sairastin joitakin vuosia sitten masennusta, kävin terapiassa ja paranin. Tai luulin parantuneeni. Nyt on alkanut ahdistaa ja huomaan että minulla on joitakin käsittelemättömiä ahdistusta aiheuttavia asioita elämässäni. Ne ovat kasvaneet hirveän isoiksi peikoiksi, enkä pysty enää edes ajattelemaan niin ahdistumatta aivan suunnattomasti. Pitkään olin vain hiljaa, koska halusin unohtaa. En puhunut kenellekkään, olin kuin ei mitään, mutta yön yksinäisyydessä ahdistus usein iski. Olin väsynyt ja kiukkuinen, masennus alkoi taas oirehtia. Sitten kerroin miehelleni ja lopuksi sain soitettua ajan tällaiseen matalan kynnyksen auttavaan paikkaa. Nyt sain ajan postissa ja se on tammikuussa. Paniikki on alkanut hiipiä, en haluaisi puhua tästä, haluaisin vain käpertyä itseeni niin kuin ennenkin. Ei ole pokkaa perua mutta voi olla että kun se päivä koittaa, jänistän kuitenkin.
Ongelma on kai se, että ensin halusin puhua, mutta kukaan ei kuunnellut. Sitten kun olin tarpeeksi kauan hautonut asioita, en enää halunnut puhua ja nyt en enää edes pysty.
Ongelma on kai se, että ensin halusin puhua, mutta kukaan ei kuunnellut. Sitten kun olin tarpeeksi kauan hautonut asioita, en enää halunnut puhua ja nyt en enää edes pysty.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä sinun kannattaa pitää päätöksesi puhua ja käsitellä noita ajatuksia. Ihminen on vain sellainen että haluaisi lakaista kaikki epämiellyttävät maton alle, mutta se on sitten vain edessä kuin etelä.
Vaikka se käsittelyhetkellä kirpaisee ja aiheuttaa pahaa oloa, sen pitemmän päälle kannattaa.
Älä käperry nurkkaan ja jospa voisit jo nyt avautua pikkuhiljaa jollekin läheiselle.
Suosittelen, että aluksi käsittelet käynneillä vain tätä puhumisen ja tukeutumisen ongelmaa. Heti ei ehkä kannata hyökätä niihin syvempiin asioihin, ennenkuin tämä hoiton lähtemisen ongelma on mielessäsi ratkennut: lähdetkö käymään syvempiä asioitasi läåi, vai etkö? Mielessäsi joka tapauksessa on nyt juuri tämä asia. Kerro siis siitä...se on hyvä lähtökohta ensimmäiselle vastaanotoajalle.
Keskustelemaan vaan jonkun terapeutin kanssa niin eiköhän se siitä. Muistat vaan jättää mielialalääkkeet kaupan hyllylle niin et ajaudu työkyvyttömyyteen ja aivovaurioon. Luuletko, että et voi keskustella mieltä painavista asioista miehesi tai jonkun ystävän kanssa? Jos tuntuu, että ei niin sitten keskusteluterapia on ihan kokeilemisen arvoinen paikka purkaa ajatuksiaan ja ongelmiaan.