Astrologialla on ikää noin 4000 vuotta ja astrologiaa vastaan suunnatuilla asennekirjoituksillakin jo 2000 vuotta. Traditio poikii aina lisää ja jatkuvuus on taattu. Kirjoittelu astrologiaa vastaan on taattua valistusajan laahusta täynnä. Poimitaan aluksi lähteet: usein kirjoittajat siteeraavat ainoana lähteenään Nils Mustelinia, joka on muokannut asenteita jo vuosikymmenen ajan raja-alueen ilmiöitä vastaan. Kannattaa kysyä, onko kenenkään syytä muodostaa suuria kannanottoja lukemalla yhden artikkelin kirjoittajalta, jonka tiedetään edustavan tieteen äärilaitaa.
Jos haluamme muodostaa kuvan jostain asiasta, meitä yleensä kehotetaan tutustumaan eri näkemyksiin. Maailmassa ei edelleenkään ole Yhtä Oikeaa Totuutta eikä sille ole Virallista Edustajaa. Tieteessäkään ei ole yhtä ainoata linjaa vaan useita, jotka keskustelevat keskenään, vaihtavat nootteja ja kritisoivat toisiaan. Konsensus-ajattelu usein ratkaisee, mitä pidetään kunkin ajan keskimääräisenä tieteellisenä totuutena - näin filosofian historijoitsija Paul Feyerabend on realistina esittänyt.
Yksi äärikonservatiivinen tiedemies ei riitä edustamaan tiedettä ja tutkimusta. Mustelin ei ole koskaan tutkinut astrologiaa vaan kirjannut Paholaisen asianajaja ja Paholaisen asianajan paluu kirjojen kahteen artikkeliin kaiken mahdollisen aineiston, joka on astrologialle negatiivista ja samalla noin 60 asiavirhettä/artikkeli. Onneksi Suomen tieteellisten Seurain valtuuskunta palkitsi Paholaisen asianajan-kirjan heti osoittaen halua heittäytyä virheitä vilisevän kirjan evankelisoimiseen. Mustelinin asenne on päivänselvä, se ohittaa valitettavasti tieteentekijä Mustelinin tarkoitusperät. Sivistyneen, lukutaitoisen yleisön kannattaisi tutustua laajemmin astrologiasta kirjoitettuun materiaaliin jotta yksisilmäisyys parantuisi.
Astrologiasta on tehty tutkimuksia ja yhä tehdään. Useat niistä ovat kysymyksenasettelultaan epäonnistuneita, eivätkä karkeasta lähestymistavastaan johtuen voi johtaa muuhun kuin nollatuloksiin. Siitä huolimatta ihannoidun "kovan tieteen" viitekehyksissä on saatu positiivisia näyttöjä, joista pysyvimmäksi on jäänyt Michel Gauquelinin tilastolliset näytöt. Niistä huomattavin on ns. Mars-efekti, joka lyhykäisesti sanottuna on tilastollinen osoitus siitä, että huippu-urheilijoilla keskimäärin on Mars-planeetta ollut lähellä horisonttia tai hieman jälkeen yläkulminaation. Mars-efekti on saatu esiin jo ainakin kahdeksassa erillisessä tutkimuksessa ja se on yhä normaalitieteen piirissä muhiva arvoitus.
Tutkimuksien pääosa on valitettavasti ollut naiiviuden tuotteita. Tähtitieteilijä Percy Seymour on kitetyttänyt perinteisen tieteen lähteymistapojen ongelmat kolmeen kohtaan: 1) Kielletään kaikkien myönteisten tutkimustulosten merkitys 2)Käytetään matemaattisia (tilastollisia) menetelmiä, joiden rajattu soveltuvuus takaa jo sen, että astrologia ei voi toimia, mutta rajauksia ei tuoda esiin 3) Esitetään tieteellisiä väitteitä, jotka ovat päteviä tiettyjen ennakkoehtojen vallitessa, mutta näitä ehtoja ei tuoda esiin.
Ne, jotka käyttävät luonnontieteen muodollisia (matemaattis-tilastollisia) malleja automaattisesti hyväkseen,lankeavat vuorenvarmasti Seymourin osoittamiin erheisiin. Kehitystä on tapahtunut niin että yhä useimmin kunnianhimoiset tutkimukset pyrkivät ottamaan huomioon juuri sen kokonaisvaltaisen viitekehtyksen, jossa astrologia toimii. Tällaisiä koetyypejä ovat olleet ns. matching-testit, joissa testataan astrologien kykyä valita useasta horoskoopista (astrologisesta kartasta) oikea kuvaamaa tietyn kohderyhmän jäsenten luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia. Osa näistä matching-testin tuloksista on ollut astrologian kannalta myönteisiä.
Kannattaisi tutustua perusteellisemmin miten ja millä materiaalilla Gauquelin teki mainitun testin, jossa halukkaille lähetettiin sama horoskoopin tulkinta ja suuri osa piti sitä hyvin itseään kuvaavana. Jos kuvaus on kyllin yleispätevä ja pyöreä, siihen on kaikkien helppo samaistua - siinä ei ole mitään uutista. Se heijastaa myös tutkimuksen laatijan naiivia näkemystä millä tasolla astrologinen tulkinta liikkuu. Tällainen tutkimustapa ei myöskään kerro sinänsä yhtää mitään astrologian totuudesta vaan siitä, miten ihmiset ottavat astrologian vastan. Se on testi ihmisten samaistumisherkkyydestä.
Hyviä esimerkkejä astrologian nollatutkimuksista ovat juuri mainitsemat aurinkomerkki-tutkimukset. Kukaan astrologiaan perehtynyt ei odota sellaisilta yhtään mitään. Niillä ei voi myöskään kumota mitään, mikä liittyy astrologiaan koska astrologinen systeemi on muutaman miljoona kertaa monimutkaisempi kuin horoskooppimerkin antama informaatio antaa ounaksua. Jokaisen, joka puhuu horoskoopeista, pitäisi jo viimein tehdä selväksi, mistä hän puhuu. Onko kyse ihmisten jakamisesta 12 merkkiin aurinkomerkki-astrologian perusteella vai puhutaanko astrologiasta, joka on järjestelmä sinänsä. Usein molempia sotketaan lahjakkaasti toisiinsa. Jos tutkija ei erota mistä on kysymys, miten alue rajataan, selvän saamisen mahdollisuudet oleellisesti pienenevät.
Astrologiaa vastaan suunnatun asennemuokkauksen kärki on analysoimatta - miksi astrologia on niin vaarallinen asia, miksi se herättää niin valtavia emotionaalisia latauksia että kokonaiset tiedeyhteisöt näkevät painajaisia sen vuoksi? Onko ytimenä se, että se astrologia loukkaa länsimaisen ihmisen hybristä maailmaansa, ympäristöään ja kohtaloaan hallitsevana suvereenina olentona? Mutta sekin on harhaa, koska astrologian maailmanmalliin ei välttämättä kuulu minkäänlainen deterministinen kohtalonusko kuten vuosisatoja sitten. Itse asiassa kuten tieteessä, myös astrologiassa on useita suuria valtavirtauksia, jotka eivät hevillä sulaudu toisiinsa.
Valtaosa astrologeista ei ole vuosikymmeniin ollut aristotelisen filosofian tukeman ja Ptolemaioksen luoman klassisen astrologian kannattajia. Mutta ei se näytä mitään auttavan: kulttuurin ylärakenne ei ole sitä huomioinut vaan ajaa takaa omia mielikuviaan astrologiasta. Toisin sanoen virallisen kulttuurin, tieteen ja tutkimuksen edustajat ovat projisoineet omat imagonsa siitä, mitä astrologian pitäisi olla astrologiaan, joka on muuttunut valtavasti vuosisatojen kuluessa. Tämä tilanne on hyvä muistutus siitä miten jälkijättöistä ja vaivalloista on establishmentin kontakti todelliseen elämään.
Kaikille niille, jotka ihailevat Skepsis-järjestöjen kaltaista äärimmäisyyttä, muistutan, että äärimmäisyyksien ei yleensä tässä maailmassa käy hyvin. Useimmat meistä emme osaa ihailla sosiaalisia äärimmäisyysliikkeitä kuten terroristeja ja anarkisteja. Emme pysty suitsuttamaan äärimmäisille ihmisyksilöille, jotka kieltävät tavallisesti jonkun olemuspuolen itsessään eläen esimerkiksi pylvään nenässä kuten Simon Styliitta.
Skepsis-liike on rationaalisuuden hysterisointia ja johtaa ennen pitkää tieteen kannalta vaikeuksiin. Todisteet ovat jo olemassa, ja ne tulevat astrologian piiristä suoraan. Vuonna 1976 kun Gauquelinin laajat tilastolliset näytöt oli saatu, kolme amerikkalaista Skepsis-järjestön puuhamiestä George Abell, Paul Kurtz ja Martin Zelen päättivät järjestää kokeen, jossa Gauquelinin tutkimustuloksia oli määrä testata.
Herrat keräsivät USA:sta huippu-urheilijoiden syntymätietoja voidakseen nähdä toistuuko ns. Mars-efekti myös amerikkalaisessa otoksessa ja astrologialle vihamielisen yhteisön tutkimushankkeessa. Sanomatta on selvää, että mikään "puolueeton" tutkimus se ei ollut vaan herrat olivat päättäneet näyttää, että Mars-efektiä ei ole. Ja tutkimustulos osoitti, että Mars-efektiä ei ollut. Mutta miten se saatiin katoamaan? Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että syntymätietojen kerääjänä toiminut filosofi Paul Kurtz oli manipuloinut aineistoa ja jättänyt pois otoksesta todelliset huippu-urheilijat ja ottanut mukaan toisen luokan urheilijoita, joiden kohdalla Mars-efekti ei myöskään Gauquelin aineistossa toiminut. Koska nyt on koossa kahdeksan tutkimusta, jotka yhdenmukaisesti vahvistavat Mars-efektin, se todistaa, että amerikkalaisten tekemä tutkimus oli hihasta vedetty. Tästä syntyi USA:n Skepsis-piirissä skandaali, jonka tuloksena kaksi huomattavaa jäsentä erosi vastalauseena järjestön menettelylle. Koska Suomen Skepsis julkaisee yksityiskohtaisen analyysin emojärjestönsä tekosista?
Siitä huolimatta, että tämä on lähes täysin avoin salaisuus ja skandaali. Paul Kurtz yhä on USA:n Skepsis-järjestön kunnioitettu puheenjohtaja. Suomessa Nils Mustelinin artikkelit astrologiasta sisältävät kymmeniä asiavirheitä ja unohduksia, joita hän ei todennäköisesti koskaan korjaa. Sekään ei estä sitä, että Skepsis-järjestö sai hiljattain 30000 mk apurahan seuraavaa julkaisuaan varten.
Toivon kaikille, joilla on mielestään paljon sanottavaa astrologiasta ja astrologian tutkimisesta, että osallistuisivat kansainväliseen keskusteluun, jota käydään niin Gauquelinin löydöksistä kuin muustakin. Sekä käytännön tasolla (mitä astrologia on, miten se toimii, mitä sillä voi tehdä) että akateemisella (miten sitä tutkitaan) tasolla on mahdollista saada oikeata tietoa. Haasteita ja haastajia löytyy jokaiselle. Halpahalli-ratkaisujen aika alkaa olla peruuttamattomasti ohi myös tällä alueella.
Jos haluamme muodostaa kuvan jostain asiasta, meitä yleensä kehotetaan tutustumaan eri näkemyksiin. Maailmassa ei edelleenkään ole Yhtä Oikeaa Totuutta eikä sille ole Virallista Edustajaa. Tieteessäkään ei ole yhtä ainoata linjaa vaan useita, jotka keskustelevat keskenään, vaihtavat nootteja ja kritisoivat toisiaan. Konsensus-ajattelu usein ratkaisee, mitä pidetään kunkin ajan keskimääräisenä tieteellisenä totuutena - näin filosofian historijoitsija Paul Feyerabend on realistina esittänyt.
Yksi äärikonservatiivinen tiedemies ei riitä edustamaan tiedettä ja tutkimusta. Mustelin ei ole koskaan tutkinut astrologiaa vaan kirjannut Paholaisen asianajaja ja Paholaisen asianajan paluu kirjojen kahteen artikkeliin kaiken mahdollisen aineiston, joka on astrologialle negatiivista ja samalla noin 60 asiavirhettä/artikkeli. Onneksi Suomen tieteellisten Seurain valtuuskunta palkitsi Paholaisen asianajan-kirjan heti osoittaen halua heittäytyä virheitä vilisevän kirjan evankelisoimiseen. Mustelinin asenne on päivänselvä, se ohittaa valitettavasti tieteentekijä Mustelinin tarkoitusperät. Sivistyneen, lukutaitoisen yleisön kannattaisi tutustua laajemmin astrologiasta kirjoitettuun materiaaliin jotta yksisilmäisyys parantuisi.
Astrologiasta on tehty tutkimuksia ja yhä tehdään. Useat niistä ovat kysymyksenasettelultaan epäonnistuneita, eivätkä karkeasta lähestymistavastaan johtuen voi johtaa muuhun kuin nollatuloksiin. Siitä huolimatta ihannoidun "kovan tieteen" viitekehyksissä on saatu positiivisia näyttöjä, joista pysyvimmäksi on jäänyt Michel Gauquelinin tilastolliset näytöt. Niistä huomattavin on ns. Mars-efekti, joka lyhykäisesti sanottuna on tilastollinen osoitus siitä, että huippu-urheilijoilla keskimäärin on Mars-planeetta ollut lähellä horisonttia tai hieman jälkeen yläkulminaation. Mars-efekti on saatu esiin jo ainakin kahdeksassa erillisessä tutkimuksessa ja se on yhä normaalitieteen piirissä muhiva arvoitus.
Tutkimuksien pääosa on valitettavasti ollut naiiviuden tuotteita. Tähtitieteilijä Percy Seymour on kitetyttänyt perinteisen tieteen lähteymistapojen ongelmat kolmeen kohtaan: 1) Kielletään kaikkien myönteisten tutkimustulosten merkitys 2)Käytetään matemaattisia (tilastollisia) menetelmiä, joiden rajattu soveltuvuus takaa jo sen, että astrologia ei voi toimia, mutta rajauksia ei tuoda esiin 3) Esitetään tieteellisiä väitteitä, jotka ovat päteviä tiettyjen ennakkoehtojen vallitessa, mutta näitä ehtoja ei tuoda esiin.
Ne, jotka käyttävät luonnontieteen muodollisia (matemaattis-tilastollisia) malleja automaattisesti hyväkseen,lankeavat vuorenvarmasti Seymourin osoittamiin erheisiin. Kehitystä on tapahtunut niin että yhä useimmin kunnianhimoiset tutkimukset pyrkivät ottamaan huomioon juuri sen kokonaisvaltaisen viitekehtyksen, jossa astrologia toimii. Tällaisiä koetyypejä ovat olleet ns. matching-testit, joissa testataan astrologien kykyä valita useasta horoskoopista (astrologisesta kartasta) oikea kuvaamaa tietyn kohderyhmän jäsenten luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia. Osa näistä matching-testin tuloksista on ollut astrologian kannalta myönteisiä.
Kannattaisi tutustua perusteellisemmin miten ja millä materiaalilla Gauquelin teki mainitun testin, jossa halukkaille lähetettiin sama horoskoopin tulkinta ja suuri osa piti sitä hyvin itseään kuvaavana. Jos kuvaus on kyllin yleispätevä ja pyöreä, siihen on kaikkien helppo samaistua - siinä ei ole mitään uutista. Se heijastaa myös tutkimuksen laatijan naiivia näkemystä millä tasolla astrologinen tulkinta liikkuu. Tällainen tutkimustapa ei myöskään kerro sinänsä yhtää mitään astrologian totuudesta vaan siitä, miten ihmiset ottavat astrologian vastan. Se on testi ihmisten samaistumisherkkyydestä.
Hyviä esimerkkejä astrologian nollatutkimuksista ovat juuri mainitsemat aurinkomerkki-tutkimukset. Kukaan astrologiaan perehtynyt ei odota sellaisilta yhtään mitään. Niillä ei voi myöskään kumota mitään, mikä liittyy astrologiaan koska astrologinen systeemi on muutaman miljoona kertaa monimutkaisempi kuin horoskooppimerkin antama informaatio antaa ounaksua. Jokaisen, joka puhuu horoskoopeista, pitäisi jo viimein tehdä selväksi, mistä hän puhuu. Onko kyse ihmisten jakamisesta 12 merkkiin aurinkomerkki-astrologian perusteella vai puhutaanko astrologiasta, joka on järjestelmä sinänsä. Usein molempia sotketaan lahjakkaasti toisiinsa. Jos tutkija ei erota mistä on kysymys, miten alue rajataan, selvän saamisen mahdollisuudet oleellisesti pienenevät.
Astrologiaa vastaan suunnatun asennemuokkauksen kärki on analysoimatta - miksi astrologia on niin vaarallinen asia, miksi se herättää niin valtavia emotionaalisia latauksia että kokonaiset tiedeyhteisöt näkevät painajaisia sen vuoksi? Onko ytimenä se, että se astrologia loukkaa länsimaisen ihmisen hybristä maailmaansa, ympäristöään ja kohtaloaan hallitsevana suvereenina olentona? Mutta sekin on harhaa, koska astrologian maailmanmalliin ei välttämättä kuulu minkäänlainen deterministinen kohtalonusko kuten vuosisatoja sitten. Itse asiassa kuten tieteessä, myös astrologiassa on useita suuria valtavirtauksia, jotka eivät hevillä sulaudu toisiinsa.
Valtaosa astrologeista ei ole vuosikymmeniin ollut aristotelisen filosofian tukeman ja Ptolemaioksen luoman klassisen astrologian kannattajia. Mutta ei se näytä mitään auttavan: kulttuurin ylärakenne ei ole sitä huomioinut vaan ajaa takaa omia mielikuviaan astrologiasta. Toisin sanoen virallisen kulttuurin, tieteen ja tutkimuksen edustajat ovat projisoineet omat imagonsa siitä, mitä astrologian pitäisi olla astrologiaan, joka on muuttunut valtavasti vuosisatojen kuluessa. Tämä tilanne on hyvä muistutus siitä miten jälkijättöistä ja vaivalloista on establishmentin kontakti todelliseen elämään.
Kaikille niille, jotka ihailevat Skepsis-järjestöjen kaltaista äärimmäisyyttä, muistutan, että äärimmäisyyksien ei yleensä tässä maailmassa käy hyvin. Useimmat meistä emme osaa ihailla sosiaalisia äärimmäisyysliikkeitä kuten terroristeja ja anarkisteja. Emme pysty suitsuttamaan äärimmäisille ihmisyksilöille, jotka kieltävät tavallisesti jonkun olemuspuolen itsessään eläen esimerkiksi pylvään nenässä kuten Simon Styliitta.
Skepsis-liike on rationaalisuuden hysterisointia ja johtaa ennen pitkää tieteen kannalta vaikeuksiin. Todisteet ovat jo olemassa, ja ne tulevat astrologian piiristä suoraan. Vuonna 1976 kun Gauquelinin laajat tilastolliset näytöt oli saatu, kolme amerikkalaista Skepsis-järjestön puuhamiestä George Abell, Paul Kurtz ja Martin Zelen päättivät järjestää kokeen, jossa Gauquelinin tutkimustuloksia oli määrä testata.
Herrat keräsivät USA:sta huippu-urheilijoiden syntymätietoja voidakseen nähdä toistuuko ns. Mars-efekti myös amerikkalaisessa otoksessa ja astrologialle vihamielisen yhteisön tutkimushankkeessa. Sanomatta on selvää, että mikään "puolueeton" tutkimus se ei ollut vaan herrat olivat päättäneet näyttää, että Mars-efektiä ei ole. Ja tutkimustulos osoitti, että Mars-efektiä ei ollut. Mutta miten se saatiin katoamaan? Useat tutkijat ovat sitä mieltä, että syntymätietojen kerääjänä toiminut filosofi Paul Kurtz oli manipuloinut aineistoa ja jättänyt pois otoksesta todelliset huippu-urheilijat ja ottanut mukaan toisen luokan urheilijoita, joiden kohdalla Mars-efekti ei myöskään Gauquelin aineistossa toiminut. Koska nyt on koossa kahdeksan tutkimusta, jotka yhdenmukaisesti vahvistavat Mars-efektin, se todistaa, että amerikkalaisten tekemä tutkimus oli hihasta vedetty. Tästä syntyi USA:n Skepsis-piirissä skandaali, jonka tuloksena kaksi huomattavaa jäsentä erosi vastalauseena järjestön menettelylle. Koska Suomen Skepsis julkaisee yksityiskohtaisen analyysin emojärjestönsä tekosista?
Siitä huolimatta, että tämä on lähes täysin avoin salaisuus ja skandaali. Paul Kurtz yhä on USA:n Skepsis-järjestön kunnioitettu puheenjohtaja. Suomessa Nils Mustelinin artikkelit astrologiasta sisältävät kymmeniä asiavirheitä ja unohduksia, joita hän ei todennäköisesti koskaan korjaa. Sekään ei estä sitä, että Skepsis-järjestö sai hiljattain 30000 mk apurahan seuraavaa julkaisuaan varten.
Toivon kaikille, joilla on mielestään paljon sanottavaa astrologiasta ja astrologian tutkimisesta, että osallistuisivat kansainväliseen keskusteluun, jota käydään niin Gauquelinin löydöksistä kuin muustakin. Sekä käytännön tasolla (mitä astrologia on, miten se toimii, mitä sillä voi tehdä) että akateemisella (miten sitä tutkitaan) tasolla on mahdollista saada oikeata tietoa. Haasteita ja haastajia löytyy jokaiselle. Halpahalli-ratkaisujen aika alkaa olla peruuttamattomasti ohi myös tällä alueella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Nils Mustelinin artikkelit astrologiasta sisältävät kymmeniä asiavirheitä ja unohduksia, joita hän ei todennäköisesti koskaan korjaa."
Ei takuulla korjaa, sillä hän on jo autuaammilla tutkimusmailla, niin sanoakseni.
Hah hah, miksi astrologia muka oli jotenkin erikoinen ilmio että sitä ei voisi testata tilastollisin menetelmin?
Mikä teitä vaivaa kun väkisin yritätte usko tällaiseen täyteen holynpölyyn?
Niin, no raha tietysti...
Tietenkin astrologiaa voi testata tilastollisin menetelmin. Itse asiassa väite, että sitä ei voisi tilastollisin menetelmin tutkia tarvitsee jonkin vankemman perustelun.
"...raha tietysti..." Ei ole mitenkään luotettavasti osoitettu, että astrologit olisivat erityisen rahanahneita tai että heidän tulonsa olisivat poikkeuksellisen korkeat.