Suomenkielisiä lainasanoja ruotsin kielessä

Jos päre on ruotsiksi pärta, niin mahtaakohan viron ”pärt” merkitä mitään?

Säveltäjä Arvo Pärt (s. 1935) kuulunee nykymaailman tunnetuimpiin virolaisen kulttuurielämän edustajiin maailmalla.

Päreitä kainalossa kirjoitti:

Jos päre on ruotsiksi pärta, niin mahtaakohan viron ”pärt” merkitä mitään?

Säveltäjä Arvo Pärt (s. 1935) kuulunee nykymaailman tunnetuimpiin virolaisen kulttuurielämän edustajiin maailmalla.

Lue lisää

Ainakaan tavallisissa viron sanakirjoissa ei ole sanaa ”pärt”, ja niiden mukaan suomen ”päre” on viroksi ”peerg”.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ”päre” on todennäköisesti johdos ääntä jäljittelevästä sanavartalosta, johon perustuu myös verbi ”päristä”. Mahdotonta ei ole, että virossa olisi tähän sanaperheeseen kuuluva sana, johon sukunimi ”Pärt” perustuu. Todennäköisemmin se kuitenkin on muuta alkuperää.

Yucca kirjoitti:

Ainakaan tavallisissa viron sanakirjoissa ei ole sanaa ”pärt”, ja niiden mukaan suomen ”päre” on viroksi ”peerg”.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ”päre” on todennäköisesti johdos ääntä jäljittelevästä sanavartalosta, johon perustuu myös verbi ”päristä”. Mahdotonta ei ole, että virossa olisi tähän sanaperheeseen kuuluva sana, johon sukunimi ”Pärt” perustuu. Todennäköisemmin se kuitenkin on muuta alkuperää.

Lue lisää

Pitää tässä sen verran korjata, kun menin muistinvaraisesti kirjoittamaan "pärt" , että sitä muotoahan käytetään vain yhdyssanoissa, jolloin se "a" jää lopusta pois. Erikseen kirjoitetuna se on sanakirjassa "pärta".

Yucca kirjoitti:

Ainakaan tavallisissa viron sanakirjoissa ei ole sanaa ”pärt”, ja niiden mukaan suomen ”päre” on viroksi ”peerg”.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ”päre” on todennäköisesti johdos ääntä jäljittelevästä sanavartalosta, johon perustuu myös verbi ”päristä”. Mahdotonta ei ole, että virossa olisi tähän sanaperheeseen kuuluva sana, johon sukunimi ”Pärt” perustuu. Todennäköisemmin se kuitenkin on muuta alkuperää.

Lue lisää

Jos päreillä ja pärinällä on etymologinen yhteys, panee tämä miettimään eeppis-imaginaarisen "venäläisen perseenpäristimen" olemusta. Päreitä persiessä eikä niinkään kainalossa (varapäreitä kenties lukuunottamatta)?

Kun me nykyistäkin pienempinä leikimme pärinäpoikaa, kiinnitimme tuohenkappaleen pyykkipojilla fillarin haarukkaan siten, että pyörivän pyörän puolat eli pinnat näppäilivät tuohesta korviamme hiveleviä, prätkän moottorin ääntä simuloivia sulosointuja. Taisimme nimittää asetelmaa "räpätiksi", mutta päristin-nimitys olisi kai yhtä oikeutettu.

Yucca kirjoitti:

Ainakaan tavallisissa viron sanakirjoissa ei ole sanaa ”pärt”, ja niiden mukaan suomen ”päre” on viroksi ”peerg”.

Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ”päre” on todennäköisesti johdos ääntä jäljittelevästä sanavartalosta, johon perustuu myös verbi ”päristä”. Mahdotonta ei ole, että virossa olisi tähän sanaperheeseen kuuluva sana, johon sukunimi ”Pärt” perustuu. Todennäköisemmin se kuitenkin on muuta alkuperää.

Lue lisää

Viron Pärt on suku- ja etunimi, Perttulin päivästä, Pietari Bartolomeuksen muistoksi.
http://et.wikipedia.org/wiki/Pärtlipäev

Viron part tarkoittaa ankkaa.
Päre = peerg (valaisin), laast tai pilbas (kateaine), kiviklibu (kivikate).


Luoteis-Virossa on Päraküla, Nõvan niemen länsipuolella.
Ei ole Peräkylä, vaikka onkin kaunis ja syrjäinen paikka.
Nimi on Rootsirannan ruotsinkielisiä, etunimestä Pehr, Pär.
Pehr tulisi taas Perttulin päivän pyhimyksestä, Pierre Barthélemystä.

"Kantamuodoksi se kertoo partitiivin ”pärettä” tai ”päreitä”, mikä selittää t-äänteen."

Toisaalta se t-äänne sinne loppuun olisi voinut tulla ihan yksikön nominatiivimuodostakin, sillä taitaapa sana "päre" kuulua vieläkin joillakin murrealueilla muodossa "päret".

Ei ole tainnut "kulttuuri" olla Ruotsin syrjäseuduilla sen kummemmalla tasolla kuin Suomessakaan.

Kun asiaa on tarkemmin katsottu, on paljastunut, että poika on lainattu suomeen ruotsista.

Näin maallikosta jotenkin tuntuu, että "kansalinen alemmuudentuntomme" saa aikaan sen, että löytyy jos mitä teorioita ja todisteita, ettei tietyt sanat ole omiamme vaan muualta lainattu saati, ettei meidän kielisuvustamme olisi voinut mennä lainoja muihin kieliin. Tämä pätee varsinkin kulttuurista kehitystä osoittaviin sanoihin tai sanojen samankaltaisuuteen länsinaapurimme kanssa (haluamme osoittaa varhaisia suhteita länteen). Olen joskus käynyt tiukan keskustelun siitäkin onko sana "sauna" peräisin suomalais-ugrilaisesta kielestä vai meille lainattu mutta siinä tunnumme hyväksyvän sen omaksi, onhan saunominen melko alkukantaistakin :)

Selittäkääpä minulle mikä tekee sanasta "kuningas" meille kantagermaanista (kuningaz) lainatun eikä toisinpäin eli Suomesta poislainattu? Kuningas sanahan on Itämeren suomessa laajasti käytetty ja niin pitkälle itään, ettei germaaninen vaikutus pitäisi ulottua (Vatja, Viena, Vepsäläinen yms.). Lisäksi sana on jossain muodossa käytössä kaikissa kielissä joissa pohjoiseen muuttava kansa on tunkeutunut Itämeren-Suomalaiselle alueelle (salaatit, baltit, germaanit). Löytyykö tähän jotain kansantajuista selitystä?

Väinö-Kalevi kirjoitti:

Näin maallikosta jotenkin tuntuu, että "kansalinen alemmuudentuntomme" saa aikaan sen, että löytyy jos mitä teorioita ja todisteita, ettei tietyt sanat ole omiamme vaan muualta lainattu saati, ettei meidän kielisuvustamme olisi voinut mennä lainoja muihin kieliin. Tämä pätee varsinkin kulttuurista kehitystä osoittaviin sanoihin tai sanojen samankaltaisuuteen länsinaapurimme kanssa (haluamme osoittaa varhaisia suhteita länteen). Olen joskus käynyt tiukan keskustelun siitäkin onko sana "sauna" peräisin suomalais-ugrilaisesta kielestä vai meille lainattu mutta siinä tunnumme hyväksyvän sen omaksi, onhan saunominen melko alkukantaistakin :)

Selittäkääpä minulle mikä tekee sanasta "kuningas" meille kantagermaanista (kuningaz) lainatun eikä toisinpäin eli Suomesta poislainattu? Kuningas sanahan on Itämeren suomessa laajasti käytetty ja niin pitkälle itään, ettei germaaninen vaikutus pitäisi ulottua (Vatja, Viena, Vepsäläinen yms.). Lisäksi sana on jossain muodossa käytössä kaikissa kielissä joissa pohjoiseen muuttava kansa on tunkeutunut Itämeren-Suomalaiselle alueelle (salaatit, baltit, germaanit). Löytyykö tähän jotain kansantajuista selitystä?

Lue lisää

Morfosemantiikka? Sana on muodostettu germaanisesta aineksesta, ja aikoinaan germaanisissa yhteisöissä (ja Ruotsin valtakunnassakin Kustaa Vaasaan asti) kuningas valittiin. Niinpä valittu mies oli erityinen osaaja eli kyky.

Väinö-Kalevi kirjoitti:

Näin maallikosta jotenkin tuntuu, että "kansalinen alemmuudentuntomme" saa aikaan sen, että löytyy jos mitä teorioita ja todisteita, ettei tietyt sanat ole omiamme vaan muualta lainattu saati, ettei meidän kielisuvustamme olisi voinut mennä lainoja muihin kieliin. Tämä pätee varsinkin kulttuurista kehitystä osoittaviin sanoihin tai sanojen samankaltaisuuteen länsinaapurimme kanssa (haluamme osoittaa varhaisia suhteita länteen). Olen joskus käynyt tiukan keskustelun siitäkin onko sana "sauna" peräisin suomalais-ugrilaisesta kielestä vai meille lainattu mutta siinä tunnumme hyväksyvän sen omaksi, onhan saunominen melko alkukantaistakin :)

Selittäkääpä minulle mikä tekee sanasta "kuningas" meille kantagermaanista (kuningaz) lainatun eikä toisinpäin eli Suomesta poislainattu? Kuningas sanahan on Itämeren suomessa laajasti käytetty ja niin pitkälle itään, ettei germaaninen vaikutus pitäisi ulottua (Vatja, Viena, Vepsäläinen yms.). Lisäksi sana on jossain muodossa käytössä kaikissa kielissä joissa pohjoiseen muuttava kansa on tunkeutunut Itämeren-Suomalaiselle alueelle (salaatit, baltit, germaanit). Löytyykö tähän jotain kansantajuista selitystä?

Lue lisää

"Olen joskus käynyt tiukan keskustelun siitäkin onko sana "sauna" peräisin..."

No, tuo "sauna" sana on melko helppo uskoa olevan suomalaista alkuperää, sillä onhan sen alku-osa "sau" vieläkin Lapin murteissa savua merkitsevä sana. Ja eikös se Savukosken alkuperäinen nimikin ollut Saukoski.

Jo nykyisen itärajan takana saunaa kutsutaan nimellä kyly, joten olisiko hedelmällisempää pohtia sen sanan alkuperää, jos joku vieraskielinen kantasana halutaan saunomistouhullemme määritellä?

........ kirjoitti:

Morfosemantiikka? Sana on muodostettu germaanisesta aineksesta, ja aikoinaan germaanisissa yhteisöissä (ja Ruotsin valtakunnassakin Kustaa Vaasaan asti) kuningas valittiin. Niinpä valittu mies oli erityinen osaaja eli kyky.

Lue lisää

Tarkoittaako tuo morfosemantiikka sitä, että sanoja vain lainataan vaan onko kyse jostain muusta ja mikä on sen kansantajuinen selitys? Mitkä tuon sanan "kuningaz" germaaniset ainekset ovat? ( varmaankin tyhmiä kysymyksiä, mutten onnistunut googlettamalla kansantajuista selitystä löytämään).

Kuninkaan valinta germaanisissa piireissä ei mielestäni todista itse sanan olevan alkuperäisesti germaaninen. Kuten germaanisissakin poppoissa oli ItämerenSuomalaisillakin mitä todennäköisimmin kuninkaita ennen Suomen tuloa osaksi Ruotsin kuningaskuntaa, Eestin joutumista Tanskalaisten tai Saksalaisten ritarikuntien hallintaan tai Vepsä-/Vatjalaisten liittymistä Novgorodiin. Nuo "Suomalaiset" kuninkaat tuskin olivat smaragdikruunuisia paksukaisia vaan muuten kyvykkäämpiä nokkamiehiä, eikä niistä varsinaisia historialähteitä ole kuten ei Ruotsin alueen germaanisista kuninkaistakaan tuolta ajanjaksolta. Norjalaisten ja Islantilaisten viikinkien saagoissa Suomen ja Kainuun kuninkaat kerrotaan Ruotsin alueen kollegoja yksityiskohtaisemmin ja runsaslukuisemmin. Suomen kuninkaita siis oli ja niitä kuninkaiksi kutsuttiin kuten germaanisissakin nuotiokunnissa mutta kummasta leiristä kuningas sana tuli ensin.

Onko kyky sanan germaaninen vastakohta jotenkin johdettavissa kuninkaaksi, se olisi ainakin minusta looginen selitys kuningaz sanan germaanisissa alkuperästä?

Väinö-Kalevi kirjoitti:

Tarkoittaako tuo morfosemantiikka sitä, että sanoja vain lainataan vaan onko kyse jostain muusta ja mikä on sen kansantajuinen selitys? Mitkä tuon sanan "kuningaz" germaaniset ainekset ovat? ( varmaankin tyhmiä kysymyksiä, mutten onnistunut googlettamalla kansantajuista selitystä löytämään).

Kuninkaan valinta germaanisissa piireissä ei mielestäni todista itse sanan olevan alkuperäisesti germaaninen. Kuten germaanisissakin poppoissa oli ItämerenSuomalaisillakin mitä todennäköisimmin kuninkaita ennen Suomen tuloa osaksi Ruotsin kuningaskuntaa, Eestin joutumista Tanskalaisten tai Saksalaisten ritarikuntien hallintaan tai Vepsä-/Vatjalaisten liittymistä Novgorodiin. Nuo "Suomalaiset" kuninkaat tuskin olivat smaragdikruunuisia paksukaisia vaan muuten kyvykkäämpiä nokkamiehiä, eikä niistä varsinaisia historialähteitä ole kuten ei Ruotsin alueen germaanisista kuninkaistakaan tuolta ajanjaksolta. Norjalaisten ja Islantilaisten viikinkien saagoissa Suomen ja Kainuun kuninkaat kerrotaan Ruotsin alueen kollegoja yksityiskohtaisemmin ja runsaslukuisemmin. Suomen kuninkaita siis oli ja niitä kuninkaiksi kutsuttiin kuten germaanisissakin nuotiokunnissa mutta kummasta leiristä kuningas sana tuli ensin.

Onko kyky sanan germaaninen vastakohta jotenkin johdettavissa kuninkaaksi, se olisi ainakin minusta looginen selitys kuningaz sanan germaanisissa alkuperästä?

Lue lisää

Morfosemantiikalla tarkoitin tässä yhteydessä sananmuodoksen analyysiä sanan pienimmistä merkitystä omaavista osista (morfeemeista) ja niiden semantiikasta eli merkitysopista. "Kuningas" sisältäisi ymmärtääkseni "osaamista, voimista" tarkoittavan germaanisen juuren (kunn-a, kunn-en, könn-en, cunn-an --> can) ja suffiksin -ung. -ing. Niinpä "kun-ing(-as)" tarkoitti juuri(kin) "kykyä" tai vastaavaa, ylhäisen suvun miestä.

"Kuningaz" on germaaninen laina eikä sillä ole mitään tekemistä "kunniakkaan" kanssa - paitsi tietenkin siten, että "kunnia" on myös samaa germaanista alkuperää. En jaksa etsiä tähän lähteitä enkä viitteitä.

............ kirjoitti:

Morfosemantiikalla tarkoitin tässä yhteydessä sananmuodoksen analyysiä sanan pienimmistä merkitystä omaavista osista (morfeemeista) ja niiden semantiikasta eli merkitysopista. "Kuningas" sisältäisi ymmärtääkseni "osaamista, voimista" tarkoittavan germaanisen juuren (kunn-a, kunn-en, könn-en, cunn-an --> can) ja suffiksin -ung. -ing. Niinpä "kun-ing(-as)" tarkoitti juuri(kin) "kykyä" tai vastaavaa, ylhäisen suvun miestä.

"Kuningaz" on germaaninen laina eikä sillä ole mitään tekemistä "kunniakkaan" kanssa - paitsi tietenkin siten, että "kunnia" on myös samaa germaanista alkuperää. En jaksa etsiä tähän lähteitä enkä viitteitä.

Lue lisää

Sana kunniakas on perustaltaan Suomalais-Ugrilainen ja väännetty sanasta "kunto". Etymologiasanakirja: Alkuperä: Suomalais-ugrilainen kantakieli kunce. sukulaissanat: Pohjois-Saame Kudda. Englanniksi honor. Tämän mukaan ei siis voi puhua germaanisesta lainasta sanan kunniakas osalta. Voisikohan tuo "kunna" olla laina Suomalais-Ugrilaisilta? Germaanikieli kun taitaa olla Suomalais-Ugrilaista nuorempi?

"Kunniakas", "kunto" tai "kunna" sanojen alkuperä ei todista vielä mitään "kuningaz/kuningas" sana alkuperästä vaikka tarjoaakin yhden lähdevaihtoehdon. "Virallisen" teorian mukaan se on germaaninen alkuperältään. On muuten jännä, että suomessa sana kuningas on laajemmassakin merkityksessä kuin valtionpäämies: kuninkuuslaji, ravikuningas jne. Näin taitaa tosin olla germaanikielen puhujillakin, kertoisiko jotain ammoisten aikojan kuninkaan valinnasta? Jostain luin, että sana on lainautunut 500-1500ekr mutta ensimmäinen varsinainen valtionpäämies Itämeren alueella oli Tanskan kuningas vasta 900-1000 jkr. Sitä ennen kuningas lienee ollut nimitys paikallisesta johtajasta?

Lainasana? kirjoitti:

Sana kunniakas on perustaltaan Suomalais-Ugrilainen ja väännetty sanasta "kunto". Etymologiasanakirja: Alkuperä: Suomalais-ugrilainen kantakieli kunce. sukulaissanat: Pohjois-Saame Kudda. Englanniksi honor. Tämän mukaan ei siis voi puhua germaanisesta lainasta sanan kunniakas osalta. Voisikohan tuo "kunna" olla laina Suomalais-Ugrilaisilta? Germaanikieli kun taitaa olla Suomalais-Ugrilaista nuorempi?

"Kunniakas", "kunto" tai "kunna" sanojen alkuperä ei todista vielä mitään "kuningaz/kuningas" sana alkuperästä vaikka tarjoaakin yhden lähdevaihtoehdon. "Virallisen" teorian mukaan se on germaaninen alkuperältään. On muuten jännä, että suomessa sana kuningas on laajemmassakin merkityksessä kuin valtionpäämies: kuninkuuslaji, ravikuningas jne. Näin taitaa tosin olla germaanikielen puhujillakin, kertoisiko jotain ammoisten aikojan kuninkaan valinnasta? Jostain luin, että sana on lainautunut 500-1500ekr mutta ensimmäinen varsinainen valtionpäämies Itämeren alueella oli Tanskan kuningas vasta 900-1000 jkr. Sitä ennen kuningas lienee ollut nimitys paikallisesta johtajasta?

Lue lisää

E.N. Setälä ja Lauri Hakulinen pitivät "kunnia"-sanaa germaanisena, koska se joissakin suomalaisissa sananlaskuissa tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "heimo, suku", mikä merkitys sillä on germaanikielissä: englannin "cynn" (nykykielessä "kin") ja ruotsin "kön" olisivat samaa perua. Merkityksen muutos olisi tapahtunut suomen kielessä myöhemmin.

Ehkä nykyään on tehty toisenlaisia tulkintoja alkuperästä.

Kuningas oli varmaankin kyvykäs mahtimies, päällikkö, heimopäällikkö ja valtion päämies sitä mukaa, kun valtiollinen elämä kehittyi. Englannissa oli monia heimokuninkaita, joista jollakulla oli huomattavampi valta, hän oli eräänlainen ylikuningas (bretwalda). Yhdyssanan jälkimmäinen osa kuulostaa kovin tutulta.

Sauna savuna kirjoitti:

"Olen joskus käynyt tiukan keskustelun siitäkin onko sana "sauna" peräisin..."

No, tuo "sauna" sana on melko helppo uskoa olevan suomalaista alkuperää, sillä onhan sen alku-osa "sau" vieläkin Lapin murteissa savua merkitsevä sana. Ja eikös se Savukosken alkuperäinen nimikin ollut Saukoski.

Jo nykyisen itärajan takana saunaa kutsutaan nimellä kyly, joten olisiko hedelmällisempää pohtia sen sanan alkuperää, jos joku vieraskielinen kantasana halutaan saunomistouhullemme määritellä?

Lue lisää

Kävin tuossa juuri kylyssä kylpemässä...

......... kirjoitti:

E.N. Setälä ja Lauri Hakulinen pitivät "kunnia"-sanaa germaanisena, koska se joissakin suomalaisissa sananlaskuissa tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "heimo, suku", mikä merkitys sillä on germaanikielissä: englannin "cynn" (nykykielessä "kin") ja ruotsin "kön" olisivat samaa perua. Merkityksen muutos olisi tapahtunut suomen kielessä myöhemmin.

Ehkä nykyään on tehty toisenlaisia tulkintoja alkuperästä.

Kuningas oli varmaankin kyvykäs mahtimies, päällikkö, heimopäällikkö ja valtion päämies sitä mukaa, kun valtiollinen elämä kehittyi. Englannissa oli monia heimokuninkaita, joista jollakulla oli huomattavampi valta, hän oli eräänlainen ylikuningas (bretwalda). Yhdyssanan jälkimmäinen osa kuulostaa kovin tutulta.

Lue lisää

E.N. Setälä (s.1864) ja teorioiltaan jokseenkin kiistelty Lauri Hakulinen (s.1899) elivät aikakaudella jolloin oli tarve näyttää suomalaisten varhaiset yhteydet länteen, itäisten vaikutusten kustannuksella. Kansallisromantiikka oli kyllä vahvaa, muttei se saanut johtaa Volgan mutkaan asti. Tuona aikana ikävä kyllä kirjoitettiin myös kielemme syntyhistoria, eikä kirjoitettu käsitys enää helposti muutu.

Yksi Hakulisen semantiikan keskeisiä teorioita oli, että varsinkin sosiaalisen elämän aloilla Suomalaisten maailmankuva on ollut hyvin länsieurooppalainen.

Tulee.
http://runeberg.org/svetym/0121.html

Norskit (turskat, ei norssit) kypsennetään badstue-nimisessä kylvehtimössä.

http://no.wikipedia.org/wiki/Badstue
http://sv.wikipedia.org/wiki/Bastu

Erään kuninkaallisen näyttelehtijän filmografiassa on vuosikymmenen mittainen aukko tuossa 1960-luvun tienoilla.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Kuningas

Voin paljastaa, että joskus tuon jakson alkupuolella hän opetti vuoden tai pari luonnontieteitä (kemiaa ja fysiikkaa) arvoisassa opinahjossani. Itse kävin siinä vaiheessa tuota koulua pari luokkaa liian alhaalla päästäkseni nauttimaan hänen opetuksestaan ja voidakseni täten arvioida opetuksen kunniakkuutta.