Ollaan muutama kuukausi seurusteltu, eikä olotila tunnu kauhean hyvältä.
Mun tekis mieli nähdä tyttöystävää melkein joka päivä. Hänelle taas riittää viikonloput, väliin joka toinen vkl.
Hän nauttii ystäviensä kanssa tekemisistä, harrastuksistaan, jne. eikä silloin paljon kaipaa minua.
Mua taas on lakannut melkein kaikki asiat kiinnostamasta, hyvä kun töissä jaksan puolillavaloilla käydä. Kaveritkin ovat jaksaneet mua pyytää pelaamaan tai leffoihin, mutta ei tippaakaan kiinnosta, kun en kuiteskaan jaksais keskittyä. Baarissakaan en ole 2 kuukauteen käynyt jätkien kanssa. Nukkuminenkin on vähän niin ja näin. Ruokailutavat ovat muuttuneet epäterveiksi ja välillä ahmin kaikkea makeaa.
Jotenkin kun vertaan aikaisempaan elämääni, niin alkaa tuntua, että tyttöystävän olemassaolo ei tee elämääni paremmaksi.
Mun tekis mieli nähdä tyttöystävää melkein joka päivä. Hänelle taas riittää viikonloput, väliin joka toinen vkl.
Hän nauttii ystäviensä kanssa tekemisistä, harrastuksistaan, jne. eikä silloin paljon kaipaa minua.
Mua taas on lakannut melkein kaikki asiat kiinnostamasta, hyvä kun töissä jaksan puolillavaloilla käydä. Kaveritkin ovat jaksaneet mua pyytää pelaamaan tai leffoihin, mutta ei tippaakaan kiinnosta, kun en kuiteskaan jaksais keskittyä. Baarissakaan en ole 2 kuukauteen käynyt jätkien kanssa. Nukkuminenkin on vähän niin ja näin. Ruokailutavat ovat muuttuneet epäterveiksi ja välillä ahmin kaikkea makeaa.
Jotenkin kun vertaan aikaisempaan elämääni, niin alkaa tuntua, että tyttöystävän olemassaolo ei tee elämääni paremmaksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei sen toisen sua pitäiskään pelastaa tai sun elämälles tarkotusta antaa. Sun täytyy itse tsempata. Eli ei sen toisen vika oo, että et oo nyt paremmassa kondiksessa, kun ennen suhdetta.
Jos suhde sun elämäs tasoo laskee, niin sillon kannattaa varmaan miettii sitä eroa.
Joo, mutta kun ennen suhdetta mua kiinnosti kaikki tekeminen, urheilin, nukuin hyvin, söin terveellisesti, vietin aikaa kaverien kanssa, vierailin vanhempieni luona, unelmoin töissä etenemisestä, jne...
Niin nyt tuo tyttöystävä on kuin jokin huume, mikään muu ei enää kiinnosta. Ja silloin kun en sitä saa, niin "vieroitusoireet" täyttävät pääni. Keskityn vain odottamaan, kestämään ja laskemaan päiviä ja tunteja, että milloin ollaan taas yhdessä.
Toi eka vastaus tuli hätäseen, siks laitoinkin tuon lisäyksen. Aika vaikee sanoo mitään, mutta pystyn kyllä samaistumaan tuohon tilanteeseen. Aika harvoinhan kyllä näätte, jos ette edes joka vkloppu tapaa. Voisko olla, että olet rakastunut ja tyttöystäväsi vain katselee tai ei ainakaan ole valmis vielä kovin vakavaan suhteeseen.
Onko tyttösi kuitenkin ilmaissut tuntevansa sinua kohtaan, oletteko puhuneet suhteen tilasta ja tulevaisuudesta. Pystyykö hän ottamaan sinun tunteet huomioon ylipäätään. Jos koet, että suhteella on tulevaisuutta, vaikka tyttö ei haluakkaan pariutua vielä vakavasti ja koet, että hän on se, jota haluat, niin koita keskittyä omaan tekemiseen ja elämään. Ajatella, että tyttöystäväsi on osa elämääsi, ei koko elämäsi.
Vai onko tilanne se, että et voi luottaa häneen tunne tasolla ja se laittaa sinut vaikeaan tilanteeseen syvien tunteitesi kanssa, mikä johtaa sinun masentuneisuuteen. Kunhan tässä spekuloin, kun ei oo omaa elämää. = ) Koita miettiä mitä haluat ja sitten selvittää tyttöystäväsi kanssa mitä hän haluaa, silläkin riskillä, että suhde saattaa kariutua. Tärkeintä on kuitenkin, että saat oman elämäsi takaisin raiteille! Selvästikinhän tuo tilanne sinua jostain syystä lamauttaa.
MINU NIMI AHMED !
MINÄ RAISKA JA TAPPA
PUKE BURKHA
ERISTÄ YSTÄVÄ JA PERHE