Minut raiskattiin kesällä, mutta olin tapahtumahetkellä asiasta niin shokissa, etten kertonut asiasta kenellekään. Raiskaaja oli silloinen poikaystäväni.
Vasta viime päivinä shokki ja häpeä ovat alkaneet hieman hälventyä, ja nyt mietin, pitäisikö minun nostaa asiasta syyte. Minulla ei ole minkäänlaisia todisteita ja pelkään, ettei kukaan viranomainen ota minua vakavasti. Mies on todella taitava valehtelija ja kiistää taatusti kaikki syytteet.
En halua henkilöltä rahallista korvausta, en halua häneltä mitään, mutta en halua kenenkään kokevan samaa kuin minä.
Toisaalta mietin, että hän yrittäisi jollain tavalla kostaa, kun hän saisi tietää syytteestä.
Olen kauhuissani, oloni on yksinäinen enkä tiedä yhtään, miten minun tulisi seuraavaksi toimia...
Vasta viime päivinä shokki ja häpeä ovat alkaneet hieman hälventyä, ja nyt mietin, pitäisikö minun nostaa asiasta syyte. Minulla ei ole minkäänlaisia todisteita ja pelkään, ettei kukaan viranomainen ota minua vakavasti. Mies on todella taitava valehtelija ja kiistää taatusti kaikki syytteet.
En halua henkilöltä rahallista korvausta, en halua häneltä mitään, mutta en halua kenenkään kokevan samaa kuin minä.
Toisaalta mietin, että hän yrittäisi jollain tavalla kostaa, kun hän saisi tietää syytteestä.
Olen kauhuissani, oloni on yksinäinen enkä tiedä yhtään, miten minun tulisi seuraavaksi toimia...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tapahtui?
Mene nyt ainakin ensin lääkäriin. He kyllä siellä osaavat ohjata ja auttaa!!!
No tietysti voit yrittää luottaa siihen, että oikeuskäytäntöömme valitettavasti tässä asiayhteydessä osittain rantautunut käänteinen todistustaakka, eli se että raiskaussyytteen edessä miehen pitää todistaa syyttömyytensä eikä vastapuolen todistaa hänen syyllisyyttään, osoittautuu eduksesi.
Lähtökohta kuitenkin lainsäädännössä virallisesti vielä on se, että mikäli uskottava epäilys jää, on tuomittava syytetyn eduksi. Siispä, jos aikaa on jo kulunut, eikä todistajaa tai muita todisteita ole, virallisesti sinun pitäisi olla aika heikoilla. Mikä tietysti sinällään on aivan oikea lainkäytön lähtökohta.
Lääkäri ei sinua voi oikeusjutussa enää auttaa. Kaikki mahdolliset jäljet ovat jo aikaa sitten hävinneet, ja lisäksi niitä olisi pitänyt olla muitakin kuin yhdynnän merkit, koskapa kyseessä oli silloinen parisuhteesi, ja on yleisesti ottaen aika oletettavaa, että teillä oli seksuaalista kanssakäymistä.
Se mitä sinun ensimmäiseksi pitää tehdä, jos asia noin ahdistaa, ja missä se lääkäri voi auttaa, on hankkia itsellesi apua asian käsittelemiseen. Sen ei tarvitse olla mitenkään sidottu oikeusprosessiin.
Tietääkseni trauma etenee suurin pirtein yleinsä näin:
1. Kieltäminen
2. Shokki
3. Tunteet
4. Taantuminen
5. Käsittely
6. Hyväksyminen
7. Elämän jatkuminen
Käsittelyvaiheeseen tulee yleinsä monia taantumia, jolloin tuntee, ettei tästä pääse ikinä yli ja, ettei ikinä voi elää normaalia elämää. En tiedä oikein, että missä vaiheessa sinä olet. Suosittelen, että menisit kuitenkin poliisin puheille, vaikka tapahtuneesta onkin jo kuukausia. Eräs tuttu poliisi sanoi, että "myöhässä" tulevia raiskausilmoituksia tulee käsiteltäväksi päivittäin, joten suotta murehdit ajan kulumista. Toimi nyt heti!
Aina löytyy jotakin todistetta raiskauksesta! Käytä ex-poikaystäväsi lähettämiä viestejä, muistele hänen sanomisiaan, näytä poliisille kalenteri/ päiväkirjamerkintäsi, kuitit lääkärikustannuksista... Siis kaikki, mikä liittyy raiskaukseen jollakin tavalla, vähäisestikin.
Älä pelkää kostoa, se ei ole todennäköistä. Jos hän kuitenkin alkaa uhata sinua tai häiritsemään, niin voit hakea lähestymiskieltoa. Yleinsä käy niin, että raiskaaja kiistää.
Minusta sinun kannattaa tehdä rikosilmoitus nimen omaan itsesi ja oman tuleivaisuutesi vuoksi... Toivottavasti löydät jonkun, jolle puhua.
Jaa, että oikein poikaystävä raiskaa?
Minkähän takia kuvittelet miesten hankkiutuvan seurustelusuhteisiin?
Jaahas, sieltä tuli taas joku internetin ikineitsyt kommentoimaan. Tietysti jokaista pitäisi huvittaa saada seksiä 24/7, ja jos nyt ei sitten sillä kertaa huvita, niin on huono tyttö/poikakaveri. Eli ei kun raiskaamaan... Sehän ansaitsi sen... Jessus sentään. Onneksi tuskin tulet koskaan seurustelemaan.