Kohtaamisen vaikeus

Se että en tiedä mitä hän musta aattelee ja myös aiemmat torjunnat vaikuttaa...

Helppoa on---en kohtaa enää.

Olisiko vaikea kohdata jos kohtaisit?

Kyllä me voidaan kohdata virallisissa merkeissä ja puhua niitä näitä. Sit kun pitäis siirtyä vähemmän virallisiin, niin mitään ei tapahdu. Mä oon kontannut ja ryöminyt ja tehnyt tikusta asiaa. Nolannut itseni tavalla jos toisella. Ja vieläkään mua ei ole sen maailmassa olemassa.

Ei meillä ole mitään yhteyksiä. Ei tunneta toisiamme. Emme näe "ikinä".

Sama työpaikka ja pirun uteliaat ihmiset. On siinä vielä pari muutakin muuttujaa, mutta jotenkin tuntuu, että toisenlaisessa ympäristössä uskaltaisin tehdä edes jonkinlaisen aloitteen. Ongelma on vaan se, että ei koskaan törmätä muualla =/

Kohtaamisen vaikeus. Ollaanko me kohdattu.

Ehkä se ettei aikamatkustus menneisyyten onnistu. Toiset pakit.
Molemminpuolista.

Monia pikkuseikkoja, ehkä turhia. Oma tilanne.

En mä tiedä kohdataanko me.

En tiedä, onko se niin vaikeaa. En usko, mutta tunteita varmaan pelissä.

kyvyttömyys anteeksiantoon

Kumman kyvyttömyys?

Mies on varattu ja minulla on yhä tunteita häntä kohtaan vaikka romanssimme loppui jo kuukausia sitten. Työn puolesta olemme tekemisissä silloin tällöin ja asiallisena on pysyttävä vaikka sydämeni muuta huutaakin.

silmät joihin katson
ja nään silmät , mutten silmiin.
aina silmät nuo viestittää , et voit katsoo , mut sieluuni et nää , en
anna sun katsoo sinne.

tuolle katseelle olen voimaton.
m - > n

Ei halunnut.

Suuret tunteet...

Veikkoa oikein koskaan, niin kohtaamistakaan ei siis voi tulla. Myös se, että Veke on niin toivottoman ujo, Yleensä vain katsellaan toisiamme muilta salaa silmiin, kerran jopa tervehdittiin, kun oltiin molemmat oikein rohkealla päällä. Saattaa olla, että jos kummallekaan ei tule muutoksia aikatauluun, niin pääsemme taas huomenna näkemään toisemme. Mutta hiljaa hyvää tulee ja hyvää kannattaa odottaa. :)

Ei olla kohdattu kun kerran.
Silloin kohtaamisesta teki vaikean mun silloinen tilanteeni omassa elämässäni sekä, miehen olemus ja katse. Oli vaan hankala ja hämmentävä tilanne.
Tuskin kohdataan enää.
Häippäsen ehkä paikkakunnalta ja taakse jää tämä elämänvaihe. Jatkuu sitten jossain muualla.

Jos nähdään edes joskus, niin "kohtaaminen" tapahtuu kuin itsestään.

Rakas halusi vain huoria.

-Omat kiireet ja varmaan hänelläkin on omansa.
-Ei liikuta samoissa piireissä.
-Aikaisemmin muutaman muorin äänekäs vastustus ja tuomitseminen. Ovat nyt kyllä hiljenneet sen verran, etteivät enää edes kunnolla tervehdi. :s

Toisaalta, jos näkisin hänet jossain "helpossa" paikassa, kehtaisin kyllä kysellä kuulumisia...

tunteet, ja vielä kerran tunteet.

Jos toinen olisi kuin kuka tahansa vastaantulija...

Tai hyvänpäiväntuttu, eikä merkitsisi itselle mitään sen kummoisempaa, eikä herättäisi tämmöisiä tunteita, se kohtaaminenkin olisi helpompaa.

kaikki, ihan kaikki.

Hänen muuttunut ulkonäkö (ylipaino) en kehtaisi yleisellä paikalla nähdä, naamakin kun kollikissalla

Alusta pitäen vaikeaa