Olen alkanut miettiä eroa lapseni äidistä

Eroneuvokeskuksiin kannattaa ottaa yhteyttä ja keskustella tulevasta erosta. Neuvontaa vanhemmille, lapsille ja nuorille löytyy tässä linkissä.

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/neuvokeskus2/
---------------------

Miksi olet alunperinkään mennyt tekemään mukulan mielenterveysongelmaisesta alkkissuvusta tulevan negatiivisen hapannaaman kanssa?

Noh, mitä odotit? Hapannaaman saavan jonkun uuden hohdon äitiyden myötä? Mua jotenkin säälittää vaimosi jos on kuitenkin vain liian kiltti sukulaisilleen. Toisaalta ymmärrän, että haluaisit mieluummin viettää aikaa iloisen ja fiksumman ihmisen kanssa. Oletko ikinä rakastanut naistasi? Etkö enää rakasta? Oletteko päässeet kaksin mihinkään? Jos kokeilisitte ensin parisuhdeterapiaa/ puhuisit vaimollesi. Hän ei välttämättä edes tiedä ettet ole onnellinen.

Parisuhdeneuvontaa ennen kaikkea nyt teille.Päätä haluatko yrittää ja jatkaa vai kerrasta poikki ja ero?
Lapseen liittyvät asiat tulee hoitaa aikuismaisesti ja asiallisesti niin, että sellaiset välit tulee säilyttää eron jälkeenkin eikä koskaan saa puhua lapselle pahaa toisesta vanhemmasta!!!

Just tuli viimeviikolla tv:stä ohjelma missä esiteltiin tutkimusta jossa tutkittiin onko lapselle enemmän haittaa avioerosta vai siitä että kotona riidellään.
Tulos oli että lapset kärsivät enemmän huonosta koti-ilmapiiristä ja jatkuvien riitojen kuuntelusta kuin siitä että vanhemmat ovat eronneet.

Kovin on nuori lapsi vielä. Kyllähän hän vielä tarvitsisi eheän perheen, kaksi primaarihuoltajaa jotka ovat molemmat läsnä arjessa päivittäin. Yksivuotiaan muisti ei ole kovin pitkä, hänellä ei ole vielä kehittynyt verbaalista kertovaa muistia joka kantaisi erojen ja poissaolojen yli, eikä odottaminen (jälleennäkemisen) ole vielä mahdollista.

Myös eron vaikutus äitiin vaikuttaa samalla myös lapseen. Vai ajattelitko isänä ottaa lapsen kainaloon ja jäädä yksinhuoltajaksi?

Provohan tää on mutta siis, varsinkin jos lapsella ei ole vanhempia sisaruksia, niin tuossa iässä tapahtuva vanhempien ero on kyllä lapselle vihoviimeinen asia - tietysti toki erota pitää jos toinen vanhempi on lapselle vaaraksi, narkkari, juoppo, väkivaltainen tai niin edespäin.

ajattelle lasta, koita ajatella myös avovaimoasi,ei asiat helpottu pakenemalla,,rakkaus ja anteeksianto auttaa,kuten eräs "Kirja" toteaa.

Itsehän siihen seksiin vaikutat. Tuskin nainenkaan haluaa että vain tyhjennät itsesi viidessä minuutissa!

Ei kai kukaan nyt tosiaan kuvittele että kun tehdään lapsi niin kaikki muuttuu taikasauvan helautuksesta saduksi. Itse sille asialle on jotain tehtävä jos sen haluaa muuttuvan.

on se nykyjään kumma kun hommataan lapsi paikkaamaan parisuhdetta, pitäis ne asiat olla kunnossa ennen kun mukulaa aatellaan.sitten täällä kysellään neuvoja miten toimitaan. ota vastuuta asioista mitkä olet itse "aiheuttanut".
kaikilla on jotain ongelmia parisuhteessa. selvitä asiat avokin kanssa ja vedä ne rajat johonkin. be a man!!!

Onhan niitä yh-isiä paljonkin...Lapsesta kasvaa ihan hyvä,tasapainoinen ja normaali ihminen ,vaikka vanhemmat olisikin eronneet toisistaan.Nykyään taitaa suurin osa olla eronneita,karanneita tai muuten vaan uusioperheitä....ei se mikään maailmanloppu ole.
Kannattaa kuitenkin ensin koettaa tehdä kaikki mahdollinen,ettei niin kävisi,mutta jos ei muu auta,niin ei huonossa suhteessakaan kannata väkisin olla.

Lähde lätkimään. Lastensuojelun kanssa sovit yksinhuoltajuuden sinulle, todisteita äidin juomisesta ja huonosta hoidosta pöytään. Omakotiltalo ei ole sama kuin pallo jalassa, aina tyhmyydestä sakotetaan eli voi tässä rahaa palaa mutta ehtii sitä vielä tienaamaankin. Itsellä meni erossa paljon rahaa, kun ex myi talonsa ja yhteisesti jouduttiin talon piilovikoja korjaamaan mutta vajaa kymmenen vuotta ja omaisuutta taas on. Yksinhuoltaja isää en itselleni huolisi mutta jos yhteistä lasta vielä uudessa suhteessa olet valmis harkitsemaan niin se olisi plussaa. Jos eroat niin ex vaimosi täytyy jättää, unohda tukitoimet häneen ja keskity täysillä uuteen suhteeseeesi. Elä pilaa omaa elämääsi, ihmistä et terapioilla pysty muuttamaan.

Lapsen etu on tottakai aina tärkeintä, mutta lapsen takia, ei kannata liittoa jatkaa, koska loppupeleissä siitä kärsii niin sinä kuin laps ja aikanaan myös vaimos. Olen sitä mieltä, että eroat vaan, jos asioihin ei ole ratkaisua. Lapset sopeutuu asioihin yllättävän hyvin, alku voi aina olla vaikeaa, mutta kyllä se siitä helpottuu. Itse erosin 2,5 vuotta sitten suhteesta jossa tapeltiin viimeiset kaks vuotta, lapseni oli eron hetkellä 17, 12, 6 ja 2,5v ja ihmeen hyvin nekin asiaan suhtautu.
Jos itse kärsit ja et voi hyvin liitossa, niin se tosiaan aikaamyöten heijastuu myös muihin.

jos meinaat nyt erota ,lapselle alkaa kasvaa tuuheat karvat kainaloihin ja silmät muuttuvat punaiseksi,kulmahampaat kasvavat normaalia pidemmiksi.
ei muita muutoksia.

Jossakin juuri puhuttiin siitä ettei lapsen ensimmäisen vuoden aikana kannattaisi erota. Se on vanhemmille äärimmäisen rankkaa. Siitä kun parisuhde selviää, selviää se monesta.

Ihmettelen aina miksi ihmiset hankkivat lapsia jonkun henkilön kanssa, kun ovat sitten heti valmiita lyömään hanskat tiskiin?

Onkohan lapsesi äiti masentunut, koska huomaa ettet sinä oikein ole elämän realitettien kanssa kärryillä? Tekstisi perusteella olet kylmä ja itsekeskeinen.

Seksi on viiden minuutin tyhjennys. Voi sanonko mikä... sehän on se ainoa asia minkä takia parisuhteeseen mennään ja hankitaan vieläpä lapsia siihen.
Voitko kuvitella mitä nainen käy läpi synnytyksessä?
Se on joka tapauksessa rankka kokemus, mutta vielä rankempi, jo on joutunut pukertamaan kuulan sisuskaluistaan läpi. Taidat olla niitä miehiä, jotka haukkuvat naisen olemusta, joka on muuttunut lapsen syntymän jälkeen.

Hankkiudu hoitoon. Vaikutat sellaiselta mielenterveyshäiriöiseltä, joita ei avun piirissä tavata, koska vika päässä on niin paha. Ovat sairaudentunnottomia jääkalikoita...

Negatiivisessä ilmapiirissä kasvaminen ei voi olla kenellekkään hyväksi. Kehottaisin hakemaan jostain apua tilanteeseen tai arvioida realistisesti, mikä on lapselle ja koko perheelle paras ratkaisu.

Kas kun et noita ongelmia ennen lapsen hankkimista huomannut.! Ongelmat ovat omassa itsessäsi, mutta vierität syyt muille, sinähän olet täydellinen.....

Kuinkahan moni pari eroaa lapsen syntymän jälkeen... niitä taitaa olla enemmän kuin yhdessä pysyviä. Se on silkkaa henkistä kypsymättömyyttä! Ensin täytyy varmistua siitä, että toinen on sopiva puoliso. Täytyy olla samanlaiset arvot ja elämäntyyli. Muuten homma ei yksinkertasesti toimi vaikka voissa paistas. Jos toinen on kotihiiri ja toinen aina liesussa (introvertti extrovertti, tuhluri säästäjä), ei siitä mitään tule.

Ihmiset aina ajattelee, että kuka tahansa on oikeutettu saamaan lapsia, missä tilanteessa tahansa. Totuus on kuitenkin se, että lapsi kärsii ja elämänlaatu on huono. Kaikkien ei pitäs saada lapsia (narkkarit, alkkarit, väkivaltaset, seksuaalisesti vinksahtaneet.) Toisekseen köyhyyteen ei ole hyvä hommata mukuloita. Jos olettaa että muut maksaa tai lapsi on onnellinen ilman mitään, on asenne väärä. Onnellinen voi olla köyhempikin mutta sentään perusjutut tarttee ja kivat harrastukset maksaa. Nykyään pelkkä hyvä pyörä maksaa paljon, sitten on vielä tietokoneet, kännykät. Vaatteet ja ruoka maksaa ja niitä pitää ostaa jatkuvalla syötöllä. Jääkiekko, ratsastus, luistelu tai musiikkiharrastut maksaa.

Kaikkilla menee huonosti sillon kun luokka- ja tuloerot kasvaa liikaa. Kummallista ettei ihmiset ota opikseen vaan toistaa historiaa.

Pelle syytät kaikesta vaimoasi ja hänen sukuaan katsomatta peiliin . Ei ihme jos vaimosi on hapannaama . Ei ole tullut mieleen ,että sen kodin rakentamiseen tarvitaan molempien panostusta . Voin puhua kokemuksesta yhteiseloa takana 42-vuotta josta join rankasti yli kymmenenvuotta ja tietty syyttelin emäntää kaikesta jopa juomisestani ja kun ei ole lasta niin juomiseni johtuu siintä. Poika synty niin hommat piti muuttua . Muuttu ne pahempaan suuntaan kunnes pojan ollessa 3-vuotias jouduin pakkomielteisen juomisenitakia hoitoon ja raitistuin päiväkerrallaan raittiina ohjelman avulla tajusin myös , että jos aijon pitää liittoni kasassa niin mun tarttee alkaa osalllistumaan tään kodin hoitoon ja yhteisiin asioihin osallitumalla kaikkiin kodinhoitoon liittyviin juttuihin ja lopettaa puolisoni komenteleminen ja haukkuminen. Kyllä se happamuus rupes sieltä pikkuhiljaa katoo kun puoliso huomas että mies haluaa oikeasti muuttua ja osoittaa sen kanssa vaikka välillä on riitojakin. Takana 30-vuotta raittiutta ja liitto kasassa ,puoliso pääsi kanssa syyskuussa eläkkeelle. Poika aikuinen ja elää omaa elämäänsä .Hyvin menee kimpassa mennään loppuun asti.
Rupee hoitaa sitä himaa osallistumalla

Kerropas puolestasi itse,minkälainen puoliso itse olet ja mitä teet suhteen eteen? Ei vaikuta ainakaan, että ajattelet teitä kokonaisuutena eli perheenä. Entäpä mitä kertoo SINUSTA, että puhut tähän tapaan puolisostasi ja lapsesi äidistä? Osoittaa harkinnan totaalista puutetta, että hankit lapsen naisen kanssa, joka on nyt lapsen synnyttyä näin väärä?

Seksiä kerran viikossa? Vau, sanoisin, että monella on tuossa tilanteessa seksiä kerran kuussa. Ja jos kesto on 5 minuuttia, niin eikö kyse ole sinun pusseistasi? Miten huono kestävyys on vaimosi vika?

Minkälaisesta taustasta sinä tulet? Alkoholistiperheestä sinäkin. Mutta ilmeisesti alkkisperheiden aatelista, kun koet, että taustasi on parempi. Kolmekymppiset rakentavat oman elämänsä.Epänormaalia minusta hakea syitä ongelmiin lapsuudenperheistä. Kolmekymppisenä! Jesus!

Mieti myös käytännön arkea kun olette eronneet. Jaksatko olla lapsesta erossa päiviä, viikon? Entä kun lapsi on sinulla? Päiväkodissa suunnitellaan kahdeksan tunnin päivää ihan pienille. Ehditkö tuossa ajassa hakea ja tuoda? Jaksatko kotona kun lastenhoito on vain sinun vastuullasi? Et voi oikaista sohvalle ja sihauttaa(taustasiperusteella olettaen) sitä kaljaa auki. Miten kun tulee sinun vuorosi viettää joulua ilman lasta? Entä tulevat naissuhteet? Et ole enää nuori, joten todennäköinen on suhde toisen eronneen vanhemman kanssa. Siitä se show vasta syntyykin. Enää naisesi perhe ei vaikeuta elämää vaan lisäksi myös naisen exä perheineen.

Näin on, että lapsi kärsii riidoista. Mitä jos ottaisitte itseänne niskasta kiinni ja lopettaisitte sen? Olette sovussa vaikka kämppislinjalla vielä vaikka vuoden, pari. Alle kaksivuotiasta et todennäköisesti edes saa itsellesi yökylään.

Joo,joo. Elämä on lyhyt ja blaa, blaa. Mutta lapsella on lyhyt lapsuus hänelläkin. Liian lyhyt reissata kahden perheen väliä. Se, joka tuhotaan nyt ei enää koskaan korjaannu täysin.

Sinulla on perusongelmana itsekeskeisyys.

Jos sinä olet poissa kuvioista, miten aiot suojella lastasi hulluilta juopposukulaisilta? Miten suojelet lastasi hapannaamaäidiltään?

Meinaatko hommata lapsellesi ilkeän äitipuolen?

Eli: nyt kun on lapsi, niin pidetään 20 vuotta taukoa omista haaveista ja omasta mukavuudesta. Seksi teilläkin näköjään jää sivuun, mutta sekin on siedettävä. Sinun tehtäväsi on olla vahva, positiivinen voima joka päivä lapsesi elämässä ilman marinoita.

Mutta jos luulet räjähtäväsi ja olevasi uhka lapsesi turvallisuudelle, häivy vähin äänin.

Mä tiiän yhen kersan jonka vanhemmat on eronnut, sen itsetunto on ainakin -9000 ja se on aggressiivinen täys pelle jätkä.

No ero on nyt vihoviimeinen asia lapsen kannalta..on se nyt ihme että ensin tehdään lapsi ja sitten kun se on lisänä stressaamassa yhteiseloa niin erotaan.

Järjestäkää asianne olettehan aikuisia!!

Tottakai kaikki on kaaosta ja häsläystä sitä se lapsen kanssa on kunnes asiat alkaa sutjaantumaan omalla painollaan.

Satsaa liittoon ja lapseen 110% ja katso puolen vuoden päästä niin asiat alkaakin sujumaan ei ne itsestään suju. Mitä nyt teet muuta kuin odotat jotan saamrin idylliä..sinä olet vastuussa koko perheestänne..muu porukka ei kuulu teille muuta kuin siinä että opetelkaa vetämään rajat ja ymmärrä vaimoasikin ja keskustelkaa rauhallisesti..ja lopeta itsekin oma hysteriasi muiden asioista ne on muiden juomisia ei teidän asioita samoin perinnöt on muiden asioita jos niitä tulee niin tulee jos ei niin ei..järjestäkää rahaasiannekin ja jos on pakko kituttaa niin siteen kitutetaan kunnes asiat paranee ei siinä paperihattu voi kastua kun on sentään katto ja ruokaa..ei se että vetää lapsen pesuveden mukana pois ole mikään ratkaisu..

Haluatko edes pelastaa perheesi ? Jos vastaus on kyllä niin hakekaa ihmeessä apua. Suhteenne kehitys huonolle tolalle on nähtävästi jatkunut jo pitkään. Korjausliikkeeksi ei riitä pelkästään lapsen hankkiminen muiden ongelmien jatkuessa samanlaisina. Jos haluatte parisuhteenne kuntoon niin sen korjaantumisen myötä sukulaiset omine ongelmineen eivät voi uhata teidän suhdettanne vaan sekin osa-alue tervehtyy kun avovaimosi ja sinä saatte työkaluja ongelmienne käsittelyyn. Sitä "hohtoa" on epärealistista odottaa ennenkuin olette tehneet töitä parisuhteenne eteen. Parisuhdeongelmissa tahtoo ne rintamalinjat jämähtää paikalleen ilman apua. Kyllähän minä mut kun tuo toinen jne.
Ei ole myöhäistä sinullekaan ruveta parisuhteenne sankariksi ja yrittää luoda lapsellenne ehjä koti. Aluksi se vaatii vaan sen päätöksen, että jotain on tehtävä.

Niin kauan kuin pystyt olemaan suhteessa, tee se lapsen vuoksi. Varsinkin jos jälkeläiset ovat vielä nuoria, niin näillä vuosilla on niin paljon merkitystä. Se aika, kun lapset ovat pieniä ei ole kovinkaan pitkä, mutta se on ehkä yksi stressaavimmista hetkistä normaali-ihmisen elämässä. Tällöin on hyvä ymmärtää myös asia kokonaisuutena.

Omalla kohdalla ero tuli täysin yllätyksenä, ex petti. Tämä tosin tunnustettiin vasta kun omaisuudenjaot yms oli tehty ja allekirjoitettu, eli jatkolle ei olisi mahdollisuuksia. Tälläkin taustalla ei voi suositella muuta kuin purra hammasta ja jatkaa, lasten vuoksi. Sillä lopussa lapsi kärsii eniten ja "huono parisuhde vaikuttaa myös lapsiin" on lähinnä niiden suusta lausuttua, jotka haluavat pettää, erityisesti naisten.

Jännä, että erossa aina painotetaan, ei lapen vuoksi kannata yhdessä olla, tai kaikki tehdään lapsen vuoksi!!! Lopussa kuitenkin se lapsen etu on viimeinen asia, kota mietitään.

Miten lapsi ei kärsisi siitä ettei ole kahta vanhempaa arjessa mukana? Kyllä se kärsii, kyllä se kärsii riitaisista vanhemmistakin, mutta jos lapsen etua mietitään, miksi ne vanhemmat eivät tee kaikkensa, jotta se liitto toimii. Aivan varmasti pystyy!! Eri asia on jos onpi alkoholiongelmia tai väkivaltaa, silloin ei tietenkään, mutta pelkkä riita on kyettävä ratkaisemaan, SEN LAPSEN TAKIA!!! Jos yhtään ajattelee sitä lapsen etua.

Miten se ennenvanhaan onnistui???? Miksi ei nyt??? Liian helpolla erotaan nykyisin, yksi riita ja kamat kasaan!!!

En kommentoi muuta kuin että seksin määrään ja laatuun voi yleensä vaikuttaa ainoastaan kumppania vaihtamalla. Joidenkin kanssa kemiat vaan toimii yhteen eri tavalla kuin toisten. Kokemuksesta tosin tiedän, että jos seksi sujuu, niin sitten on taas muita ongelmia. Onnittelut niille, jotka ovat "täydellisen" kumppanin löytäneet.

Aiotko vaatia lapsen lähihuoltajuutta itsellesi? Siitä seuraa vuosien huoltajuusriita, johon äidin suku tulee täysillä mukaan. Voitit huoltajuusriidan tai et, suhteet äitiin palavat eikä lapselle tosiasiassa jää kahta vanhempaa.

Jos lapsi todella on sinulle tärkeä, pysy lapsen kanssa vielä 2-3 vuotta. Ole sinä lapselle turvallinen kallio, jota äidin ja sukulaisten kuohunta ei heiluta. Tee paljon lapsen kanssa yhdessä, kaikkea hiekkakakuista matkoihin, pidä sylissä joka päivä, ja silitä nukkumaan. Kun ilmapiiri kotona kiristyy, vakuuta lapselle, että häntä rakastavat kaikki eikä hänen tarvitse huolehtia mistään. Älä koskaan vedä lasta mukaan aikuisten riitoihin. Näin luot lapsen psyykelle turvallisen perusta, jota muutaman vuoden päästä ei riko edes ero ja sinun mahdollinen muuttuminen viikonloppuisäksi.

Itse pääset lähtemään kun avaat oven, mutta pienen lapsesi jättäisit sinne epävakaitten ihmisten joukkoon.

Lapsen puolesta on kestettävä vaikka maailmanloppu. Kun vaimosi kuitenkin huolehtii lapsenne, niin on varmasti hyvin vaikeaa vedota epävakaaseen sukuun, joka juo perintönsä, ja sillä perusteella saada yksinhuoltajuus.
Lapsi jäisi sinne ja sinä livahtaisit uuteen suhteeseen.

Lapsi menettäisi toisen rakkaimmistaan. Lapsi ei arvostele, hän antaa sinulle pyyteettömän rakkautensa ja luottamuksensa. Hän kokisi lähtösi hylkäämisenä.
Hänen mieleensä jäisi suru ja hätä.
Nykypäivän eroperheissä on varmasti lukemattomia hätääntyneitä lapsia, joiden elämässä voi mennä monet asiat pieleen jo ennen teini-ikää.

Lapsenkin olet touhunnut. Kun romanssi hiipuu, noita syitä löytyis jokaisella, jos kaivelemaan alkaa. Ole vastuullinen isä tulevinakin päivinä ja lopeta höperöinnit. Ei romantiikkaa perhe-elämä ole, se on arkista, välillä tylsääkin. Kanna vastuu vanhempana ja ole kumppani omalta puoleltas.

Soita neuvolaan tai lähetä sähköpostia sinne ja kysy, mistä voit saada apua. Tai kysy terveyskeskuksesta tai seurakunnasta. Ehkä joku neuvova puhelin voisi tietää, mistä saisit apua vaikean tilanteen ratkomiseen.

Hei haloo!
Kun rupesit seurustelemaan, ajattelitko muutakuin panoa!
Valmistauduitko yhteiseloonne, ottamalla selvää, mm: mitä te yhdessä odotatte tulevaisuudelta, yhteiset haaveet, tutustuitteko toistenne sukulaisiin jne.
Kun teet rakennusta - kaikki lupasiat ja suunnitelmat on oltava hyvät, kun perustat elämänkestävää kotia - miten valmistaudut?
Sitten kun totuus alkaa selvitä - seuraa itku. Toisen vika - vaikka suurin vika on sinussa itsessäsi, et ottanut selvää, et suunnitellut, et valmistautunut!
No kaikkea ei vielä ole menetetty. Jos haluat lapsellesi onnellisen tulevaisuuden, rupea tekemään nyt sitä suhdettasi paremmaksi. Keskustele a-vaimosi kanssa tulevaisuudesta, yhdessä olosta, jatkosta ja menkää esim. avioliitto / parisuhdeleireille, muutama viikonloppu voi tuoda jo paljon lisää. Jos halua on - taistele hyvän tulevan elämän puolesta.Silloin, ei pelkästään lapsellasi, vaan myös sinulla ja puolisollasi on hyvä elämä. Mutta, jos kuulut tyyppeihin, että kaikki hyvä pitäisi tulla kuin taikatemppu, panematta itse mitään työn alle, niin huonolta näyttää!

Tyhmää tehä lapsia,jos on jo ongelmia,ei lapsi muuta mitään.Kannattas ajatella!

Aloittajalle, ehkä avovaimosi ei ole tyytyväinen sängyssä.

Kannattaa käyttää ehkäisyä, koska sitä on saatavilla, eikä tehdä lasta ja sitten vuoden päästä katua.

Nyt ajattelet itseäsi ja haluat paeta. Sinun kaltaisiasi on paljon.


Yksinhuoltaja äiti.

EI IKINÄ pidä olla suhteessa jossa ei ole oonnellinen.kyllä lapset aistivat kun jokin mättää. Ongelmat eivät kuulost uusilta joten ei voi sanoa että "miksi heti pitää erota kkuntulee ongelmia". Todella vanhanaikasta ja värin puolisoa kohtaan on olla väkisin suhteessa. En ymmärrä kuka idiootti voi olla tuolla kannalla.

Jep, suosittelen keskustelun aloittajalle ja hänen puolisolleen parisuhdeneuvontaa... Mutta jos sekään ei auta, niin juristi voi olla tarpeen.

Avoliiton päättyessä avoparin varallisuussuhteitten selvittämistä varten on säädetty uusi laki. Ja lapsiasioista on syytä joko sopia lastenvalvojan luona, tai jollei sopimukseen päästä, hankkia käräjäoikeuden päätös.

Kaikille tämäntapaista apua tarvitseville:
www.kolumbus.fi/salama

Meillä perhe ja mun polla kestää kasassa unohtamalla omat tarpeet ja kompensoimalla pahaa oloa päivittäisellä päihtymyksellä..

Alottaja on siis ollu eukkonsa kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta, ja nyt on kersakin jo kuvioissa..

Ja nyt vasta huomaat että vaimos on negatiivinen hapannaama, jolla on kaikenlisäks hankala suku??

Ton hankalan suvun sä varmasti tiesit tasan tarkkaan astuessas avioon. Mut tietty ajattelit että suku häviää ku tuhka tuuleen papin aamenen jälkeen. Ja jos sun vaimos on ollu hapannaama alusta asti, voi vaan kysyä minkä ihmeen takia sä menit sen kanssa naimisiin?? Jos tää norsunvittu- naamailu on alkanu vasta viime aikoina, ois tosiaan aiheellista selvittää kärsiikö vaimos synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, väsymyksestä yms..

Mä oon aina kuvitellu että se on vaan naisten "valmistusvika" ajatella niin että kun parisuhteessa menee huonosti, ni pitää pyöräyttää mukula ja sehän se sitten korjaakin kaiken. Mut näköjään miehet osaa olla yhtä tyhmiä. Harmi vaan kun harvemmin se kersa mitään pelastaa, lähinnä vaan tekee tilanteen entistä hankalammaks..

Vai on ongelmia!! kuule ei se arki mitään ruusuilla tanssimista ole, taidat vaan kuvitella..että jokainen päivä olis niin auvoista,ja lapsen teit siihen, vaikka tiesit ne ongelmat etukäteen.. nyt vaan ryhdistäydyt ja elät perheesi kanssa,ja keskityt lapseesi, se on kaikkien asioiden yläpuolella,,sen jälkeen vasta muut..taidat olla jotenkin jäänyt keskenkasvuiseksi, kun siitä seksistäkin mainitsit..ihan kun se olisi vaan maailman tärkein sulle..

Eroasioissa suurin häviäjä on lähes aina lapsi, lopulta. Tietysti, jos parisuhde on väkivaltainen, toinen on rikollinen tai käyttää päihteitä, tilanne on eri. Mutta jos kyseessä on kuitenkin normivanhemmat, lapsi kärsii erosta.Olen niin monta tapausta nähnyt ja omallakin kohdalla sen todennut. Isompi lapsi sopeutuu ehkä paremmin tai sitten ei.
Sitä kuvittelee, että jossain on parempi kumppani. Tiedätkös, että suurin ongelma kulkee valitettavasti aina mukana, se oma pää. Ensin kannattaa tehdä kaikki mahdollinen, jotta löytyisi yhteinen sävel, kannattaa myös miettiä omia asenteita ja motiiveja. Kasvattavaa, vaikka sitten tulisi erokin lopulta.

Nimittäin sinä kirjoitit siitä, että haluat lapsellesi hyvän elämän... Ehkä kuitenkin haikailet jotain muuta.
Eron jälkeen taatusti tulee ongelmia nimenomaan lapsen asioissa. Suvuista ei pääse eroon senkään jälkeen, päinvastoin, asiat kärjistyvät ja kaikki heijastuu lapsiin lopulta.

Mitä siinä valitat itsehän oot puolisosi valinnut ja heti kun tulee vaikeuksia niin syytät toista osapuolta eihän tietenkään sinussa ole "vikaa".Kanna vastuusi äläkä yritä helpointa tietä sillä se tulee kaksin verroin vaikeanpana takaisin

Ei toista voi muuttaa. Ongelmat vaikuttavat olevan syvemmällä.

Hei!
Itse erosin kun lapseni täytti vuoden...kokemuksesta siis voin sanoa, että lapsi kärsi paljon paljon enemmän siitä jatkuvasta riitelystä, huutamisesta ja huonosta ilmapiiristä...lapseni oli viimeiset kuukaudet levoton ja itkuinen, mutta muuton jälkeen rauhoittui...
ero ei koskaan ole helppo, varsinkaan kun siinä on lapsia läsnä, mutta silti olen vahvasti sitä mieltä, että mielummin ero kuin kärsiminen huonossa suhteessa...ennen vanhaan sanottiin, että lasten takia täytyy yhdessä pysyä oli mikä oli...väitän ettei aina ajateltu sitä miten lapset reagoivat, näkevät, vaistoavat ja kuulevat aikuisten riidat, keskustelut ja ongelmat...
Näin se vaan on :(

Jos päädyt eroon, muista tehdä tarkat paperit lapsen tapaamisesta ja huoltajuudesta. Ja lue kirja "eromyrkky" ensin niin osaat ehkä varautua jos lapsi vieraannutetaan sinusta.

Jätetty nainen on pahin uhka sinun ja lapsesi yhteisen tulevaisuuden suhteen.

Pelasta perheesi, jos kerran tilanne on noin kauhea. Eihän tuollaista jaksa.... Onko sitten ihme jos vaimo on "hapannaama"..
Jutelkaa... ota selvää haluaako hän rauhoittaa elämänsä.. Jos, niin auttaisiko muutto? ..jos sukulaiset tulevat pilaamaan elämäänne, olisi hyvä kun olisivat kaukana. Tai uusi puhelinnumero, jota ei annettaisi reuhaajille?

Ja jos avovaimo ei pysty olemaan irti sukulaisistaan ja juomisesta, löydät varmaan sellaisenkin naisen, jonka kautta ette lapsesi kanssa joudu keskelle hänen sukulaistensa temmellyskenttää ja juopottelua, riitoja...
Isä voi hyvin saada huoltajuuden..

Täällä kirjoittelee 25 vuotias (siis vasta 2 viikon päästä) absolutisti, ja muutenkin päihteetön henkilö naispuoleinen. Jotkut jopa vierastaa sitä etten ole viikonloppuna baarissa. Menetin neitsyytenikin vasta 4 vuotta sitten. Tähän samaan aikaan. Mieskokemuksia minulla on ollut pari jotka on johtanut sänkyyn. Yksi nainenkin on ollut. Koska bi olen. Muut on ollu ihastumisia tai lievää rakastumista. Niistäkin olisin voinut jättää pois jo pari koska tää toinen raiskas mut ja toinen pölli rahaa 100e ja kännykän. Enkä oo tänä päivänä saanu niitä itelle siitäki on jo varmaan 4-5 vuotta. Tämä on hyvä syy jättää parisuhteen toinen puoli, mutta se että on hapannaama ja että lapsesi on vasta 1v ikäinen niin kehottaisin kuitenkin hakemaan apua jostain koska lapsesi tunnistaa kuitenkin että nyt ei ole kaikki hyvin. Uskokaa tai älkää. Se on totta. Lapsi vaistoaa kaiken mitä nuorempi on. Ja tajuaa kyllä kaiken. Itse en ainakaan haluaisi pitää mitään kulissiparisuhdetta/avoliittoa/avioliittoa. Lapselle pitää voida kertoa rehellisesti asioista että on ongelma. Ja selittää se sitten vaikka myöhemmin lapselle että se tajuaa että miksi näin kävi. Jos eroatte. Olisi hyvä jos ero tapahtuisi silleen jos se on viimeinen ratkaisu että muuttaisitte aika lähelle toisianne siis vanhemmat koska mitään väkivaltaa suhteessanne kirjoituksen mukaan ei ole. Niin lapselle on helpompaa kävellä naapuriin äitin luokse tai iskän luo kun jonnekin 100km päähän. Koska lapsi voi ruveta ajattelemaan että hän on jotenkin ongelma kun vanhemmat eroaa. Mutta ei. Tehkää asia mahdollisimman luonnolliseksi. Ja muistakaa jutella lapsen kanssa ja toistenne kanssa. Se auttaa. KOROSTAN PARISUHTEESSA että ANTAKAA PALAUTETTA TOISILLENNE se auttaa teitä nopeammin kyehittymään parisuhteessa eikä aja tollaseen tuppisuumeininkiin. Niin minäkin olen tehnyt. Jaksamisia kuitenkin. Itsekin eroperheestä. Vanhemmat oli 19 vuotta naimisissa. Erolle en vieläkään 7 vuoden jälkeen tiedä todellista syytä muutakuin pikkuisen ehkä aavistan. Mutta ei ollut kuitenkaan pettämistä tai viinaa.

Tuskin ero vaikuttaa mitenkään kunhan pidät huolen HYVÄSTÄ SUHTEESTA lapsen äitiin.

Kysyt kuinka ero vaikuttaa lapseen, SE ON KATASTROFI. Jotkut voivat väittää muuta mutta kokemuksesta tiedän että se on lapselle kauhistus. On turhaa kuvitella kuinka lapsi olisi vuoroon isällä, ja taas äidillä, ei tule juttua. Lapsi ei ymmärrä miksi ?
Vanhemmat ovat lapselle kaikki kaikessa ja ero tuhoaa lapsessa jotakin, en tiedä varmasti mitä mutta joka tapauksessa hajalle menee. Se ei välttämättä näy kuin esim.
kiukutteluna, toisen luo lähtiessä tms. Vanhemmat eivät osaa olla syyttelemättä toisiaan. Lapsi itse on rehellinen, niin tunteissaan kuin muutenkin ja jos hänelle syötetään sellaista jota hän ei ymmärrä tai valehdellaan se pahentaa tilannetta. Miksi tehdä lapsi jos on ongelmia? Eikö olisi viisainta nostaa KISSA pöydälle ja puhua asiat niin kuin ne ovat? Ei se helppoa ole mutta ei avioliittoa ole helpoksi tarkoitettukaan, se on yhdessä kasvamista. Jos lapsi on ykkös asia niin ero on viho viimeinen keino, se tuhoaa lapsessa aina jotakin se on nähty tosiasia.

Kun lapsi on vasta vuoden vanha, niin äitikään ei ole kunnolla toipunut vielä synnytyksestä, ja vauva-aika jatkuu vielä. Kun kerran olette parisuhteessa ja olette halunneet lapsen, niin ajattelitteko etukäteen, että se muuttaa parisuhdetta ja voi aiheuttaa kriisin siihen?
Oletko ajatellut että voisitte muuttaa hiukan kauemmaksi , ettei kumpikaan suku pääse sotkemaan teidän yritystänne kasvaa perheeksi?
Moni nuori tekee sen virheen että jää liikaa suvun jalkoihin, ja silloin oma parisuhde ei pääse kasvuun ja se johtaa helposti eroon.
Ongelmia tulee aina, ja ne kiistat tulee nimenomaan sitten kun jo tuntee toisensa.
Ei mikään parisuhde säily ihan ilman eripuraa, jos kummallakin on oma tahto. Kummankin vaan pitää opetella se keskustelutaito.
Kun oikein luet omaa tekstiäsi, huomaatko, eniten sinua kismittää suku, ja suvun tavat elää. Mutta ethän ole parisuhteessa suvun kanssa, vaan oman lapsesi äidin kanssa. Ja jos mahdollista, voisit suojella omaa kotianne sukujen vaikutukselta. Toisaalta, jos lapsen äiti on vielä epävarma äitiydestään, hän turvaa heihin jotka hän tuntee paremmin.
Jos olet viisas, et anna ajoittaisen pahantuulisuuden tai sukulaisten asioihin puuttumisen vaikuttaa omaan haluusi yrittää yhteisen parisuhteenne eteen tehdä kaikki, minkä voit.
Lapselle ero on aina iso pettymys, niinkuin aikuisellekin. Ja se vaikuttaa läpi elämän. Toivottavasti saat voimaa ja rohkeutta taistella oman perheyhteytesi takia. Sinulla on ihana lapsi ja kelpo vaimo, joka nyt on väsynyt, ja te tarvitsisitte perherauhan, mihin ei liity liikaa asioihin puuttuvat sukulaiset.
Toivon että löydät keinoja sopia kumppanisi kanssa, sekä raha-asioista että yhdessäolonne kulmakivistä.

Niinpä, elämää kannattaa elääkin vapaana vailla vastuita muista (ei vakaata parisuhdetta ei lapsia) kuin vasta ehkä kolmenkympin jälkeen ja siiloinkin vähän tarkemman tutkistelun jälkeen. Tämmöistä tapahtuu kun ei malteta vaan olla ja nauttia siitä vapaudesta mikä on mahdollista nuorena eli vain kerran elämässä, niinä muutamina vuosina kun on OIKEASTI mukavaa olla "villi ja vapaa" ja löytää se paras kumppani jos sitä haluaa. Ihminen saattaa olla monella tavoin viisaampi vähän vanhempana. Minulla ei ole lapsia mutta minulla on ihana mies. Huomasin myöhemmin etten haluakaan kuluttaa omaa elämääni, tätä yhtä ainoaa elämää, lapsen kasvattamiseen vaan haluan nauttia elämästä muulla tavalla vailla huolia ja murheita..

Sinun olisi ollut viisasta miettiä asioita silloin muutama vuosi aiemmin...
Ilmeisesti suhteenne on hiekalle rakennettu kun näin alkuvaiheessa alkaa tökkiin.
Siinä onkin nyt miettimistä, kun lapsi tarvitsee MOLEMMAT vanhemmat,hänellä on siihen oikeus! Surullista kuinka nämä erolapset vaan lisääntyy koko ajan.
Miksi eheä perhe on niin katoavaa nykyään,eikö viitsitä nähdä vaivaa, vaan perustetaanko perhe hetken mielijohteesta

Ei alkoholinkäyttäjien kanssa voi elää, moraali lähtee kun saa pään sekasin ja ne ei koskaan ole rehellisiä.
Lapsien teko pitäs kieltää niiltä joilla on tarve käyttää alkoholia tai huumeita. Siinä ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja.

Se tenava tarvii tuplasti enemmän rakkautta ja hellyyttä molemmilta jos sekään auttaa korjaamaan mitään. Vaikka kuin tympäsee niin käyttäytykää aikuismaisesti toisianne kohtaan. Jos akka alkaa huutamaan niin älä vastaa mitään, kyllä se alkaa tajuamaan mikä menee vikaan kun et puhu takasin.

Erosta en sano mitään, puolesta tai vastaan. Se lapsi tarvii oman isän tai se kärsii.

Siihen happamaan naamaan tehoaa kutitus ja suukottelu. Toi kerran viikossa on aika huono. Pidättäytyy vaikka pariviikkoa yhdynnästä niin toinen tuntuu paljon kiinnostavammalta.

muistele omaa lapsuuttasi ja mieti sieltä löytyy monta vastausta toivon että teet viisaan päätöksen

Hi,hi eihän haaveillakaan ole vartijaa eikä onnikaan ole aina riemullisen kirjava.

Kaikkein paras syy yhdessäoloon on juurikin ne lapset. Lapsille on tärkeää ehjä koti, jossa on molemmat vanhemmat. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, yhdessä. Ketään ei voi pitää itsestäänselvyytenä.
Olen reilu nelikymppinen. Vanhempani erosivat, kun olin kahdeksan. En muista riitelyjä ja vanhempani erosivat sovussa. Silti vieläkin välillä ajattelen, että olis hienoo, kun äiti ja isä olis yhdessä. Miten olis kiva mennä lapsuuden kotiin moikkaamaan vanhempiaan. Miten ois kiva viettää juhlat yhdessä jne. Mutta näin käy välillä. Usko pois, lapsi kärsii aina. Vaikka ero olis kuinka hyvin hoidettu, niin aikuisena sitä alkaa miettimään, että miksi? En halunnut omille lapsilleni koskaan samaa kohtaloa, mutta ex mies halusi. Nyt on vanhempi lapsistani masentunut ja nuorempi kärsii myös. Ovat molemmat sanoneet, että eivät koskaan unohda... Itsekkäät vanhemmat luovuttavat liian helpolla. Jos jokin mättää parisuhteessa, niin hakekaa apua ajoissa.

Sanoisin vanhana eli mummuna, älkää erotko. Älä tee hätäisiä päätöksiä. Onko ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolen. Nykyään otetaan ero liian hepposin perustein. Hakekaa apua ensin. Koeta saada avovaimosikin ajattelemaan, mikä onni on yhteinen lapsi. Ei se elämä kumminkaan muutu ruusuisemmaksi. On helpompi lapsellekin, kun on molemmat vanhemmat saman katon alla. Näitä erolapsia on jo aivan liikaa. Olen nimittäin yhden eroperheen lasten mummu. Vuodet ovat meille isovanhemmillekin olleet raskaita, kun eron vaiheita on seurattu ja lapsenlapsia ikävöity, koska heidät äiti vei kauas pois lasten isästä ja sukulaisista. Kerran kk:ssa mekin näemme heitä, kun ovat isällään.
Lapset ovat stressaantuneita tästä kaikesta. Ero tuli juuri nuorimman lapsen synnyttyä ja vanhempi oli 3-4 -vuotias. Juuri mukavammillaan. Koska rakastat lastasi, tulet paljon menettämään hänen kehitystään ja kasvuaan saamatta seurata päivittäin. Tiedän pareja, jotka ovat katuneet eroaan.

Juopot naiset on ihan kauheita. Katoaa se viimeinenkin piirto naisellisuudesta kun nainen alkaa ottaa kaksin käsin. Jos tämä ketju olisi naisen aloittama, kukaan ei puolustelisi yhdessä pysymistä.

Sanottaisiin, että kyllä aina löytyy parempi, vaikka sitten isäpuoli olisikin. Mutta kun mies on jättämässä juoppoa lapsen äitiä, niin kaikkea pitäisi mukamas kestää. Eikä pidä. Kyllä lapsikin huomaa, vaikka kuinka pieni olisikin, että jotain on pahasti pielessä. Ei tee vuoden ikäiselle hyvää kasvaa juopon hoteissa. Oireet ei ehkä vielä näy kovinkaan hyvin päälle päin, mutta mitä enemmän muksu kehittyy, sitä selvemmäksi tulevat oireetkin.

Turha kuvitella ettei lapsi huomaa vanhempien huonoja välejä, äidin kännejä ja muita ryyppäämisestä seuraavia lieveilmiöitä. Aloittajan kannattaisi yrittää saada itselleen lapsen huoltajuus ja jättää juoppoäiti oman onnensa nojaan, tai vähintäänkin jättää uppoava laiva taakseen ja siirtyä itse selvemmille vesille.

Aloittajan pitää kysellä eron vaikutusta lapseen sitten kun tuo piltti on 20-vuotias. Silloin saa oikeaa tietoa tästä kyseisestä tapauksesta.
Jottei moisen ongelman eteen olisi joutunut niin olisi ollut syytä kaivaa peili käteen ja miettiä miksi perustaa perhettä happamalla ilmeellä varustetun tulevan alkkiksen kanssa?
Jos se perhe-elämä ei maita, niin turha siihen on jäädä säätämään. Lapsi ei ole tyhmä ja aistii kyllä vanhemmistaan milloin asiat eivät toimi. Kyllä siitä tenavasta täyspäisempi tulee yksinhuoltajan tai uusioperheen myötä kuin kasvaessaan ahdistavassa ilmapiirissä.
Siinä vaiheessa kun halua elää yhessä ei ole ja vahvistusta eroaikeille pitää hakea suomi24-palstalta tuntuu siltä, että tapaus on loppuunkäsitelty ja pitäisi pystyä palaamaan aikaan ennen tuo mahtava lapsi on saanut alkunsa.
Aloittajan kannattaisi keskustella asiat halki sen puoliskonsa kanssa ja jos tahtoa yrittää yhdessä löytyy, marssia heti huomenissa perhekeskukseen hakemaan lääkkeitä yhteiselon helpottamiseksi. Sen lapsen vuoksi kannattaa yrittää, muttei pidä ylläpitää sellaista mitä ei ole.

Eroaminen on monen mielestä varmasti jokin vaihtoehto, mutta oma mielipide on ettei lapsia kannata tehdä, jos ei ole valmis sitoutumaan loppu elämäksi. Kyllähän kaikissa opuksissa kerrotaan monenlaista "tietoa" näihin liittyen, ja monet ammatti ihmiset antavat suuntaa ratkaisuihin. Suosittelen kuitenkin miettimään tosi tarkkaan sen asian, kyse on kuitenkin lapsenne elämästä. En voi muuta kuin kannustaa kääntämään vielä vaikka samat kivet uudelleen ja uudelleen.
Kokemuksesta voin kertoa, että vuosi sitten rouva lähti ja vei pojan mukanaan. Sosiaalitoimesta on erittäin vähän apua, koska vieläkin tänäpäivänä katsotaan äiti lähtökohtaisesti paremmaksi lähivanhemmaksi. Ja tämän kerron siksi, että aina ei välttämättä se äiti ole paras lähivanhempi, ja lapsi ei välttämättä halua edes asua sen kanssa.
Tänäpäivänä meillä on sellainen tilanne, että poika itkee joka kerta kun joudun vievään sen takaisin äidille.
Väittäisin kokemani perusteella, että jättää lapseen arvet!

Ero on pienelle lapselle järkyttävän suuri stressin aihe. Miettikää pystyttekö laittamaan suhteenne kuntoon. Ero on aina viimeinen vaihtoehto, kun kaikki muu on jo kokeiltu. Jos puolisosi ei ole narkomaani, alkoholisti tai väkivaltainen, jotain on vielä tehtävissä.

Älä hyvä ihminen edes harkitse eroa. Parisuhde paranee vuosien mittaan ja syventyy. Lapsi haluaa oman isän ja oman äidin. Menkää avioliittoleireille vaikka NMKY tai joku muu ja avioliittoneuvontaan. Lapset tulee aina kärsimään erosta. Kannattaa satsata kaikki omaan ehjään perheeseen. Jo tää Suomi on täynnä näitä avioerolapsia, joilla ei ongelmat lopu.

ei kannata erota...käy vieraissa kuten muutkin...

Kuule vitun idiootti! Miksi otit sen ämmän, jos kerran näit mikä se on.
Sitten vielä mennään lapsia tekemään tyhjän päälle.. Otit vain ensimmäisen ämmän jolta satuit pillua saamaan. Tyypillinen suomalaisen aisurimiehen vollotus ja elämänkulku. Säälittävä paska lakki.

Miksi päädyitte yhteen? Miksi teitte lapsen? Miksi puolisosi elämäntapa on väärä? Miksi sinun elämäntapasi on oikea? Miksi kirjoitat intiimeistä asioistanne julkisesti tai miksi kirjoitat ylipäätään ongelmistasi nettiin, etkä keskustele asiasta kumppanisi kanssa?

"Jotenkin vain tuntuu ettei tämä ole sellaista normaalia parisuhdetta."
Normaali on vain illuusio.

Hmm. Ensimmäisenä.. kannattaa muistaa että jokaisessa tarinassa on aina kaksi puolta. Kuten osapuoliakin, on kaksi totuutta. Se, minkä sinä kerrot, sekä se, minkä puolisosi kertoisi. Vaan nytpä emme kuulleet kuin vain sen toisen puolen.

Ehkä kannattaisi ensimmäisenä hieman nollata omia ajatuksiasi.. stressaatko itse liikaa asioilla, joille et ehkä voi mitään? Voisitko itse hieman relata.. ja yrittää kaikesta huolimatta olla iloisempi ja onnellisempi? Sanotaanhan, että hyvä kasvattaa hyvää. Hyvä tulee hyvän luokse.
Katso rehellisesti peiliin, ja kysy itseltäsikin, että missä olet..kuka olet. Miksi sinusta tuntuu, kuin et saavuttaisi jotakin ihanne kuvaa, mitä sinulla kenties oli lapsiperheistä? Oliko se, se kuuluista - omakotitaöo, farmari, labradorin/kultaisennoutajan sekoitus, onnelliset ihmiset siinä edustalla. Onko sinulla epärealistisia odotuksia? Miksi epäonnistumisetkin eivät kuuluisi elämään..vai vaikeat ajat? Ja onko ne asiat toisaalta NIIN huonosti kuin kuvittelet? Oletko ennakkoluuloinen?
Selvitä noita käsitteitä itsellesi... ja etsi vastauksia myös itsestäsi, äläkä vain puolisostasi. Useimmiten sillä omallakin asenne muutoksella, saa aikaan suuriakin muutoksia.

Eli muista..
Että puolisollasikin on oma näkemys tilanteesta.. keskustelkaa avoimesti. Selitä rauhallisesti, että olet huolissasi siitä suunnasta, minkä teidän suhde on ottanut.
Karista kaikki turhat odotukset ja mielikuvat "suhteista".. täällä eletään päivä kerrallaan. Totta hitossa pienlapsi aika on rankkaa jo ihan itsessään, ilman muita olemassaolevia ongelmia.

Osaatko olla tyytyväinen niistä hyvistä asioista mitä teillä on? Koeta palauttaa niitä mieleesi.. ja puntaroi asiaa uudemman kerran.

Tuohon alkoholisti perhe - tausta tilanteeseen sen verran, että.. oletteko kumpikaan lukeneet aiheesta kirjoja? Puolisollesi olisi hyvä tutustua tähän syvällisemmin..ja miksei sinunkin.. voisitte vaikka keskustella aiheesta yhdessä. Itselläni myös samanlaista taustaa, suosittelen esim. Al-anon, Elämää alkoholistin rinnalla. Siinä selvitetään alkoholismia pääpiirteittään, sen eri asteita.. sen vaikutuksia läheisiin ja selitetään alkoholismin eri asteita. Tuo kyseinen kirja sai minut aukaisemaan silmäni. Ymmärsin että, tuon sairauden rinnalla sitä on melko voimaton. Ja se oma voimattomuus...kykenemättömyys parantaa/auttaa..ei sitä ole. On vain loppupeleissä ajateltava itseään ja niitä muita rakkaita, ja se auttaa alkoholistiakinparempaan suuntaan - jos halua on. Aikuiset ihmisethän päättävät itse omasta toiminnastaan.

Eli yrittääkö puolisosi paapoa heitä? Osta se kirja ja sano hänelle että se ei auta. Alkoholisti ei parane koskaan.. eikä mene parempaan suuntaan, jos ei joudu itse katsomaan ITSEään peilistä.
Puolisosi pitäisi sisäistää ajatus, että hän ei ole heistä vastuussa.. vaan he itse päättävät elämänsä suunnan. Tee selväksi.. että hän on valitsemassa uppoavan laivat - sen sijaan että te voisitte elää onnellisesti. Perheenä.

Eli kehoittaisin sinua vielä yrittämään. Taustatietona olen itse alle 30v nainen, kaksi lasta ja kihloissa. On ollut ala ja ylämäkeä. Kunhan yrittää muistaa toivoa vaan Rakkautta.. ja nöyrtyä joskus siihenkin ajatukseen, että aina ei voi onnostua. Välillä tarvitaan niitä huonojakin hetkiä, että osataan arvostaa hyviä.
Pakeneminen ja luovuttaminen on se helpoin ratkaisu. Ota vaikka joku aikaraja mielessä.. 1,5v. Ja katso tilanne uudelleen. Sitoudu kuitenkin itsekin katsomaan peiliin ja miettimään kaikkia mahdollisia ratkaisuja. Meillä lapset rupesivat nukkumaan tosi hyvin vasta 2v. Eli en kehoittaisi ketään paria, kenellä on alle 3v lapsi - eroamaan. Se on oikeesti se helpoin ratkaisu.

Huonosti voivat vanhemmat vaikuttavat varmasti enemmän lapseen kuin ero, eli vanhempien hyvinvoinnista kannattaa lähteä. Oikea kysymys on ehkä, että miksi ihmiset voivat huonosti? Mitkä ovat todelliset syyt ja mitä niille voi tehdä? Voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen, sen avulla aloin itse todella ymmärtämään asioita ja mitä niille voi tehdä, joten siitä on hyvä lähteä. Googlaa niin löydät kotisivun, sieltä löytyy mm kirja parisuhteista.

Ompa surullista, että olette vastikään saaneet kokea vanhemmuuden ihmeen, mutta nyt jo mietit eroa.

Itselläni ei ole lapsia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että teidän kannattaisi, ennen eroamista kokeilla, saatteko suhteenne solmut avattua ulkopuolisen avun, esim. pariterapian, turvin. Jos ulkopuolinen apukaan ei riitä tukemaan liittoanne ja päädytte eroon, voit lohduttautua seuraavalla ajatuksella: Pienokainen on todennäköisesti onnellisempi, kahden erillään asuvan, mutta tasapainossa olevan ja tyytyväisen vanhemman lapsena, kuin kahden yhdessä asuvan, toisensa jatkuvilla erimielisyyksillä rikkirepivän aikuisen yhtenä kiistakapulana.

Nyt ei mitään ton ikäselle, mutta tiedän tapauksen jossa
6 vuotias otti eron niin raskaasti, että oli 27 vuotta sen jälkeen
laitoshoidossa ja on vieläkin...Ja näyttää siltä että tulee olemaan lopun elämäänsä.

En tosin tiedä muita laitostapauksia mutta vaikuttaahan se aikuisena vielä monella.

Voisi aloittaa siteeraamalla yhden marssilaulun sanoja " Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen, kuinka....." jne. Mutta palatakseni aloittajan "ongelmaan" juurikin tällä hetkellä kärsin samasta ongelmasta ja päälle päsmäreinä on vaimon suku Siis sanonta "suku on pahin" päätee ainakin minun tapauksessani. Itselläni on avioliitosta kaksi poikaa jotka on 4 ja 6 vuotiaita. Oikeastaan ihan esikoisen syntymästä asti on ollut ongelmia aivan tähän päivään asti. Nyt kuitenkin sitten koko jutulle on tulossa i pisteen päälle ja vaimo on hakenut itse avioeroa. Tähän en meinaa laittaa vastaan yhtään, mutta kuitenkin tiedän sen jo yhdestä kokemuksesta, ettei se tule olemaan lapsille mitenkään helppoa. Toisaaltaan jos aikuisilla ei mene hyvin miksi pitäisi suhteessa oikeesti jatkaa kun se ei olisi muuta kuin pelkkää nahjailua ja kinastelua päivästä toiseen. Ihan kaikkea en viitsi edes kertoa mitä omassa suhteessani on ihan pienen ajan sisällä sattunut ja tapahtunut ja miksi loppu tulos on mikä nyt jo kävikin ilmi. Toivon tsemppiä ajatuksille ja erolle. Toivottavasti jotenkin pehmeästi jossain vaiheessa myös lapselle saatte sanotuksi miksi sitten erositte. Kyllä pienemmätkin lapset vaistoaa jos kaikki ei ole ihan niin kuin pitäisi.

Joopa joo... Piti sitten pentu tehdä "lääkkeeksi", josko hommat alkaisi toimia. Ei sinustakaan voi sanoa, että ihan kaikki olisi kotona.

lapset kärsii erosta vaan

aloittaja, kerro tuntemuksistasi vaimolle. Hänen kuuluu tietää mitä ajattelet parisuhteestanne. Se voi herättää hänet. Ja asiat voivat parantua. Huomioi vaimoasi, hän saattaa olla väsynyt, kun on noin pieni lapsikin. Perheelle on tukea, siellä voi käydä yksinkin.. perheneuvola, seurakunta, parisuhdeterapia... (perheneuvottelija). Pieni lapsi tarvitsee äidin sekä isän tullakseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Ole rohkea ja ole vahva jatkamaan yhteistä arkea. Lapselle molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä. Lapsi rakastaa kumpaakin. Jaksamista teille. Hyvää Joulua!

Aikuiset eroaa vain siksi, että oma elämä helpottuu.

Eivät he silloin lasta ajattele, jonka elämä vaikeutuu ja hankaloituu, kun joutuu eroamaan vanhemmastaan. Ei se ole sama, näkeekö toista vai ei, ero se on lapselle kuitenkin.

Siitä johtuu usein se, että vieraantuu siitä etästä, ja kun vieraantuu, se on äidin syy.. asia jota en käsitä.

Äitiä on helppo syyttää joka asiasta, kun mies itse ei hoida omia velvollisuuksia eron jälkeen. Lapsesta tehdään kumipallo, jota pompotellaan sinne tänne, koska se on lapselle parasta!!! Lapsihan sopeutuu eikä valita ja tottakai tykkää.. sanoo vanhemmat, jotka sillälailla keventää omaa syyllisyyttä.

Mä en usko, että nämä kaikki erot on tarkkaan harkittuja, suurin osa on vaan siksi, että se on nykyisin niin helppoa. Ja kun muutkin eroaa ja vaihtaa kumppaneita, niin esimerkillä suomessa toimitaan. Muotiahan se on vaihtaa ja erota.

Kuinka TYHMÄ VOI MIES olla? Seksi on 5 min tyhjennys???

Avovaimosi täytty nauttia tästä tyhjennyksestä tosi paljon?????


Toden näköisesti lapsi voisi paljon paremmin eronne jälkeen, varsinkin jos ei enää tapaa sinua.

Kuulostat ihan perusidiootilta. Siunaus päästä tuommoisesta eroon.

Puuttumatta sen kummemmin noihin muihin kommentteihin...löytyy sieltä ihan hyviäkin vinkkejä...

Jos toinen ei ole kiinnostunut jatkamaan suhdetta (ap) niin ei minusta sitä kannata yrittää...Oma tilanteeni on vähän erilainen ja lapset vanhempia...
Itse pohdin eroa yli 10v en vaan saanut aikaiseksi, monestakin syystä...yksi oli se että murehdin lasten suhtautumista asiaan enkä toisaalta halunut rikkoa heidän kotia.
Meillä ei riidelty päivittäin...koska en mennyt mukaan huutoon vaan poistuin tilanteesta (yleensä) mutta kotona oli painostava tunnelma ja tuntui siltä että kävellään varpaillaan ja odotellaan mikä on milloinkin se syy mistä isä räjähtää...
Vajaa vuosi sitten sattui pieni tapaus jonka takia sain vihdoin eroasian vireille. Olen nyt asunut 11 ja 15 v lasten kanssa kesästä lähtien ja ainakin lapsista näkee että he ovat rentoutuneet huomattavasti, turhat keskinäiset riidat jääneet ja 9lk poika on parantanut koulumenestystä ja suunnitteelee innoissaan jatko-opintoja

Ainoa mikä harmittaa on se että en tosiaan hakenut eroa aiemmin vaan kuvittelin tilanteen paranevan jos oikein yritän....mutta kun yhden puolison yrittäminen ei riitä...
ja mitä seksiin tulee, se olikin ainoa asia mikä liitossa toimi...

Kannattaa miettiä kenen kanssa niitä lapsia tekee, ero ei ole siihen ratkaisu, että pääsee lapsesta ja vaimosta eroon, vaan järkipeli. Miettiä etukäteen mitä tekee ja mitä ei.

Kenen vika se 5 min on? Miksi vaimoa kiinnostaisi? Onko tämä se perusongeöma, joka teillä on aina ollut?
Mahdatko tuolla taidolla löytää täydellistä seksikumppania? Toivotan onnea, ehkä se 5 min tuntuu pitemmältä oikeissa olosuhteissa.

Mutta ymmärtäähän sen, että olet valmis luopumaan elämäsi parhaimmasta saavutuksesta lisäminuuttien vuoksi.

Ei ole helppoa sanoa kaiken kattavasti ajatuksiaan noin lyhyessä muodossa, enkä lähde valitsemaasi sanamuotoa arvostelemaan, koska näen tuon pahanolon purkuna ja avunhuutona hatutuksen hetkellä.... Kysyisin kuitenkin, että rakastatko avovaimoasi? Jos karsit pois nuo arkiset ärsykkeet niin löydätkö vielä sen kipinän mikä sai sinut/teidät yhteen? Pystytkö yrittää järjestää hetken sen löytämiseen itsestäsi ja hetken niin, että avovaimosikin pystyisi sen etsimään ja löytämään? MIelestäni tuo on se kaikkein oleellisin asia, jos välillänne on vielä henkinen rakkaus toisiinne, on muut ongelmat ratkottavissa yhteisellä yrittämisellä. Jos taasen tuo tunne puuttuu, ei lapsi sitä paranna eikä mielestäni lapsenkaan kannalta ole hyväksi olla riitaisassa ja kylmäsuhteisessa perheessä. Sekä ero että kylmä platooninen perhesuhde vaikuttaa väistämättä lapseen, mutta mielestäni erolapsi, joka tapaa molempia vanhempiaan ja saa molemmilta rakkautta voi kasvaa tasapainoisemmin kuin lapsi, jonka täytyy elää keskellä kylmää ja riitaista ilmapiiriä.
Toivon sydämestäni teidä löytävän yhdessä sen oikean ratkaisun, kukaan muu ei sitä voi tehdä puolestanne.

Ei kukaan ole paikassa,jossa ei ole hyva olla.Se on nain yksinkertaista.Toiset ihmiset tarvitsevat avioeron kehittyakseen olemaan parempi isa tai aiti lapsillensa.Jos parisuhteessa ei toimi mikaan muu kuin rahan keraaminen niin minulle se ei ollut syy avioliittoamme jatkaa.Me emme voi neuvoa ja tuomita toisiamme tietamatta kenenkaan taustasta.Joskus ei toisen ihmisen muuttaminen ole edes mahdollista.Jokaisella ihmisella on oikeus omiin ratkaisuihinsa.

Ap:lle
En jaksanut lukea ihan kaikkien kirjoituksia.
Mutta siis jokainen kai on oman onnensa seppä.
Mieti mitä odotat suhteelta, listaa plussat ja miinukset, kirjoita oikein paperille.
Mieti voisitko itsetehdä jotain?
Oletko valmis yksinäisiin iltoihin, viikonloppuihin?
Älä tee hätiköityä eroa, harkitse, mieti. Kiukulla ei ole hyvä erota.
Muista että voi käydä niin ettet nää hirveästi enää lastasi!
Oletko siihen valmis.
Puhuminen sille puolisollesikin kannattaa, sano mitä tunnet, että mietit eroa/ onko suhteella tulevaisuutta.
Otatko osaa kodinhoitoon? Lapsenhoitoon? Ehkä vaimosi tuntee olonsa yksinäiseksi, väsyneeksi tms.
Vaikka kävisit töissä ei saa olettaa että toinen hoitaa kaiken muun.
Siitä ne meilläkin isoimmat riidat syntyneet on, olen ollut katkera, jäkättävä, pihtari jne,
Puhuminen auttaa...ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.

Ihmisen pahin teko on HANKKIA MUKSU, niin sanotusti parantamaan perhe ONNEA.

Se on hetkellinen juttu, kunnes taas se sama alkaa.

Sinä elät vain KERRAN.
Muksu EI kärsi vaikka sillä oliskin kaksi osoitetta niin sanotusti. Mutta, KÄRSII JOS /KUN joutuu elämään huonoa lapsuuttaan molempien luona.

Tee asialle jotain oikeesti.

http://adf.ly/bbZnk

Meillä elämä meni perseelleen lapsen syntymän myötä. Meidän piti olla onnellinen, vapaasti elävä pari, mutta toisin kävi. Vaimoni on biseksuaali, ja hän on totaali kyltymätön seksiasioissa. Hänellä pitää olla koko ajan uusia miehiä ja naisiakin sängyssä. Ensin hänen luonteensa viehätti, nyttemmin odottaisin lapsen vanhemmalta toisenlaista käytöstä. Mietin eroa.

Jospa hyvä mies harkitsisit vielä kerran. Tilanne voi mennä näin sairaaksi: http://www.youtube.com/watch?v=5pLzzEebN-U

Itsehän tiedät tilanteenne yksityiskohtineen parhaiten, joten pohdi onko perheessänne sellainen ilmapiiri, jossa lapsen on hyvä kasvaa. Kysy sitten lapsesi äidiltä, mitä mieltä HÄN on samasta asiasta. Kysy myös onko HÄN onnellinen nykytilanteessa, huudon ja kaaoksen keskellä, vai voisitteko kenties yhdessä miettiä, millaisin keinoin jokainen perheenne jäsen voisi tuntea olonsa onnelliseksi, turvalliseksi ja arvostetuksi. Usein jo tunteista puhuminen auttaa ja näin naisena vinkkaan, että juuri sellainen lähestymistapa, että osoitat välittäväsi myös naisen tunteista antaa paremmin vastakaikua kuin se, että aloittaisi keskustelun syytöksillä ja "minusta tuntuu", "minä haluan" jne. Tsemppiä tilanteen ratkontaan!

Joskus on sellaisiakin tilanteita, joissa ei enää auta kuin erota. Tällöin se voi olla kaikkien etu, myös lapsen kun hänen ei tarvitse elää jatkuvien ristiriitojen keskellä ja pääset itsekin nauttimaan ihan erilailla isyydestäsi silloin, kun lapsi on luonasi.

onhan se toki näinkin, tai sitten voisit istua alas ja miettiä mitä vikaa sinussa on. kaikissa kun meissä on ne viat. :D

Lapsi ei ainakaan muuta sukulaisia miksikään!

Lapsen hommaaminen muuttamaan asiat paremmaksi ei ollut hyvä idea. Perheenlisäystä pitäisi ajatella, jos parisuhde on kunnossa ja vakaalla pohjalla.

Kuinka paljon joudutte olemaan tekemisissä avovaimosi sukulaisten kanssa?
Tuota en ymmärrä, että miten se sinua haittaa, että vaimon sukulaiset säästää rahaa ja kituuttaa?

Ehkä avovaimosikaan ei ole tyytyväinen suhteeseenne tai elämäänsä, kun on hapannaama. Voisitteko keksiä jotain mikä saisi avovaimosi naamalle hymyn?

Miettikää onko mitään enää tehtävissä vai onko ero ainoa ratkaisu. Lapsi kärsii aina eniten erosta, mutta ei se ole maailmanloppu. Lapsi voi kärsiä myös vanhempien huonosta parisuhteesta.