Terve arvoisat kohtalotoverini yms. palstaa lukevat inhimilliset ihmiset! Alkoholiongelmani on paha, myönnän sen nyt ihan näin alkajaisiksi. Minulla todettiin kesällä pitkälle rasvoittunut rasvamaksa vuosien päivittäisen keskioluen ja punaviininlitkuttelun jälkeen. Lekuri suositteli (tai melkeinpä käski) lopettamaan juomisen saman tien jos pidän elämän jatkumista viinaa tärkeämpänä. Hän puhui suoraan ja se lääkärikäynti päättyi kohdaltani änkyttävään juomisen lopettamislupaukseen. Palatessani kohti kotia sisälläni kyti mieletön taistelu viinan piruja vastaan ja tärisin kuin horkassa. Monta vuotta (en muista edes kuinka monta) olin juonut punaviinipullollisen sekä 6-12 keskiolutpullollista päivässä. Raivosin kämpässäni, että kuinka helvetissä pystyisin nyt noin vaan lopettamaan. Sen päivän olin juomatta, mutta jo seuraavana aamupäivänä vieroitusoireet olivat aivan absurdit ja jouduin vapisevin käsin ja kouristelevin olkapäin kaivamaan kaapistani puolilämpimän punaviinipullollisen, jonka sitten nopeasti kittasin kurkustani alas. Vaikka juoma kilahti kiskojan päähän niin pystyin silti selviämään loppupäivän kyseisen putellin lisäksi vain kahden kaljan voimin. Tiesin, että kyse alkaa olla kohta elämästä ja kuolemasta. Päätin siinä maistissa makoillessani, että kaikkein dorkinta olisi nyt lopettaa juominen aivan seinään ja altistaa itsensä kaiken maailman juoppohulluuskohtauksille tai jopa kuolemalle. Päätin siis pyrkiä vähentämään päivä kerrallaan päivittäiskulutustani kohti nollaa. Seuraavana päivänä selvisin punkkupullollisella, mutta tuntui mahdottomalta vähentää enää siitä kun heinäkuun alun viinanhakumatkaltani virosta oli vielä parikymmentä pulloa punkkua jäljellä. Niin sitten ikävä kyllä kävi niin, että jatkoin tätä tuhtia tahtia kodin punkkuvarastojen tyhjentymiseen saakka. Sen jälkeen sain kuin sainkin tilanteen lähes hallintaan ja pystyin muutaman keskiolutkorjailupäivän jälkeen viettämään pitkähkön täysin raittiin jakson (tosin hirveissä tuskissa). Nyt kuitenkin pari viikkoa sitten homma karkasi taas käsistä kun eräs vanha ryyppykaverini, jota en ollut vuosiin nähnyt, saapui paikkakunnalle ja kolkuttelemaan myös minun poloisen ovisummeria. Siitä se sitten lähti: majoitin kyseisen deekun asuntooni muutamaksi päiväksi ja siinä samalla raittius yllätys, yllätys päättyi. Ikävintä oli tietysti se, että kuten aina ton sällin seurassa, niin nää päivät saman katon alla kuluikin oikein kunnolla dokatessa (päiväannokset 20-30 annosta). Kun tyyppi sitten taas lähti muihin maisemiin, niin en kyennytkään enää saamaan hommaa hallintaan vaan putki todella kovaa dokaamista jatkui vielä lähes viikon eteenpäin. Viime päivinä olen saanut tosi deekuputken selätettyä, mutta oluilla olen sen jälkeenkin päivittäin jatkanut korjailua. Täysin alkoholiton päivä tuntuu taas aivan ylivoimaiselta haasteelta. "Tosiputken" päättymisen jälkeen ovat myös alavatsan kouristukset ja muutamat muut varsin huolestuttavat oireet saaneet vallan ja pelkään nyt tosissani maksani rasvoittumisen kehittyneen maksakirroosiksi. Nyt lähinnä voivottelen kotonani neljän seinän sisällä, kykenemättä juuri mihinkään. Pelkään sairaalaan menoa ja totuutta silmiin katsomista, mutta toisaalta tiedän elämäni olevan lopussa mikäli tissuttelu vielä jatkuu. Tänään olen väkisin kituuttanut kahdella oluella näin pitkälle iltapäivään saakka, joten ehkä pääsisin muutamassa päivässä taas täysin selviin päiviin. Varmemmalta kuitenkin tuntuisi vaan tilata itselleen ambulanssi ja kohdata totuus silmästä silmään. Toimintaehdotuksia? Ikäni on muuten 51...
Avun tarpeessa.
Turtola
4776
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muista ,että itse vastaat teoistasi.Katso peiliin,mitä näet? Vaihtoehtoja on tasankaksi,ne sinä tiedät varmasti!
kuin kaksi yksinkertaista asiaa:
a) OLEELLISIN, jos tuollaisen käytön jälkeen on "vain" rasvamaksa (vaikka paha) kyseessä niin muista nyt vakavasti olisi hyvä ajatella että maksa on sellainen elin joka palautuu vielä uskomattoman pitkältäkin. Pelkkä rasva jos tosiaan on ja ei ole vielä lievänkään kirroosin asteella, palautuu ajallaan eli nyt olet viimeisellä pysäkillä jossa ilmeisesti voit torjua pysyvät vauriot. Kauaa et noin onnellisessa asemassa ole ja raja voi kulkea suunnilleen yhdessä kovassa kännissä koska menee peruuttamattomien vaurioiden puolelle.
b) muuta nyt ei voi motivoimisen lisäämikseksi sitten sanoakaan kuin että jos nyt annat paikkojen palautua niin kiität päätöstäsi joskus tulevaisuudessa todella paljon jos tosiaan joskus saat paikat palautettua suht normaaleiksi. Suhteuta asiat: Eli nyt jatkat ja jos ei henki lähde niin pian poksahtaa paikat ja sitten ei enää voi mitään tehdäkään. Toinen taas on että nyt pistät päälle todennäköisesti rankaltakin tuntuvan itsekurin ja mahd. hoitojakson jona aikana annat itsesi toipua. Joskus voit kumota vielä "terveeseen" elimistöönkin kuppia eikä tarvitse miettiä koska kupsahtaa.
Ei 51 vuotiaalle ihmiselle voi muuta sanoa. Itse päätät.
esim. jonkun A-klinikan tai lääkärin lähetteellä, että pääset nyt edes aluksi edes noista alkoholin fyysisistä vieroitusoireista. Sen jälkeen voit esim. viettää hoidossa jonkin aikaa vaikkapa Järvenpään sosiaalisairaalassa, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus.
Sitten se onkin päivä kerrallaan raittiina opettelemista elämään uudella tavalla. AA-hommaa kannattaa harkita...vaikka Jumalaan ei uskoisikaan.
muistutus, että älä sitten köyttä yms. kaiva esille, vaikka tulisikin joissain vaiheissa takapakkia! Kirjatietouden mukaan raitistuvaa alkoholistia saattaa vaivata jopa pari, kolme vuotta masennusta, ennen kuin aivot toipuvat vuosikausien dokaamisesta. Lainaa vaikka kirjastosta Antti Heikkilän kirja "Riippuvuus - valheiden verkko".