On ilta. Hiljaisen hämärä tunnelma on ottanut valtaansa koko asunnon. Sen yhdessä huoneessa nukkuu poika, tyttö ja äiti. Isää ei näy vielä missään.
Äiti ja tytär eivät kumpikaan saa unta. Niin vaisuina he makaavat vierekkäin sängyllä. Äidin käsi silittää tyttärensä päätä "kaikki on hyvin." Pieni tyttö haluaisi ummistaa silmänsä: seuraavana päivänä alkaisi esikoulu.
Äkkiä eteisestä alkaa kuulua kolinaa. Ovi avautuu ja jotain kaatuu lattialle. "Saatana!", ääni huutaa. Isä on tullut kotiin.
"Missä te ootte? Turha esittää, että nukutte! Yritäksä käännyttää meidän lapset mua vastaan? Huora mä tapan sut!", hän huutaa eteisestä. Poika herää unisena ja katsoo äitiään. "Mitä tapahtuu?", tämä kysyy. Askeleet lähestyvät ovea, jossa he kaikki kolme odottavat peläten. Äiti painaa poikansa ja tyttärensä lähelle itseään "Älkää pelätkö. Kohta se rauhottuu."
Ovi lennähtää auki lukosta huolimatta. Se ei paljoa paina, kun isä suuttuu. Tytär alkaa itkemään. Isä tarraa "naistaan" paidasta kiinni ja lyö tätä muutaman kerran kasvoihin. "Uskotko mua nyt?"
Kyyneleet valuvat nyt myös hänen poskillaan. Mutta äiti on rohkea.
Enempää en pystynyt kirjoittaa, kun aloin itkeä. Mutta tämä on suoraan ote varhaisemmasta lapsuudestani, noin kun olin kuusi vuotias.
Kenelläkään vastaavaa menneisyyttä?
Äiti ja tytär eivät kumpikaan saa unta. Niin vaisuina he makaavat vierekkäin sängyllä. Äidin käsi silittää tyttärensä päätä "kaikki on hyvin." Pieni tyttö haluaisi ummistaa silmänsä: seuraavana päivänä alkaisi esikoulu.
Äkkiä eteisestä alkaa kuulua kolinaa. Ovi avautuu ja jotain kaatuu lattialle. "Saatana!", ääni huutaa. Isä on tullut kotiin.
"Missä te ootte? Turha esittää, että nukutte! Yritäksä käännyttää meidän lapset mua vastaan? Huora mä tapan sut!", hän huutaa eteisestä. Poika herää unisena ja katsoo äitiään. "Mitä tapahtuu?", tämä kysyy. Askeleet lähestyvät ovea, jossa he kaikki kolme odottavat peläten. Äiti painaa poikansa ja tyttärensä lähelle itseään "Älkää pelätkö. Kohta se rauhottuu."
Ovi lennähtää auki lukosta huolimatta. Se ei paljoa paina, kun isä suuttuu. Tytär alkaa itkemään. Isä tarraa "naistaan" paidasta kiinni ja lyö tätä muutaman kerran kasvoihin. "Uskotko mua nyt?"
Kyyneleet valuvat nyt myös hänen poskillaan. Mutta äiti on rohkea.
Enempää en pystynyt kirjoittaa, kun aloin itkeä. Mutta tämä on suoraan ote varhaisemmasta lapsuudestani, noin kun olin kuusi vuotias.
Kenelläkään vastaavaa menneisyyttä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Heeii mäki oon 13v.Ja juu vähä samanlaiset kokemukset:(...Sori ku kysyn, mut missä väleis oot nyt sun isäs kaa?Ja voimia
on samantyylistä menneisyyttä. Oletko saanut keskusteluapua kodin asioihin? se olisi ensiarvoisen tärkeää. Itse olen saanut pitkään apua asioiden käsittelyyn ja näin aikuisena huomaan kuinka suuri apu siitä on ollut.
Tyttö:
Koko lapsuuteni oli sellaista, seitsemäntoistavuotiaaksi jonka jälkeen tämä
hirviö jota isäkseni kutsuttiin kuoli...suureksi helpotuksekseni..
Sinun kanssasi voisi siitä enemmän keskustella!
Voit laittaa minulle sähköpostia osoitteeseen [email protected] jos haluat keskustella lisää
Olen mies eikä mulla ollut tuollaista lapsuutta joten en tiedä onko tällä mielestäsi mitään arvoa mutta sanon kuitenkin että eikö olekin niin että tuo on jo taaksejäänyttä elämää kun isäsi on jo kuollut? Enää ei tarvitse pelätä vaan voit elää levollisin mielin elämääsi eteenpäin. Ikäviä asioita ei kannata muistella liikoja vaan keskittyä tämänpäiväisiin ja tuleviin hyviin asioihin.
Hyvin harvassa on varmasti ihmiset joiden elämässä ei ole koskaan tapahtunut mitään ikävää, joillakin on alkoholisti isä, toisilla koulukiusatuksi joutuminen, jne.
Aikanaan ikävätkin asiat loppuvat ja silloin ne voi ja kannattaa jättää taakseen ja kääntää katse kohti parempaa tulevaisuutta.