1 vuotias ja puheen ymmärtäminen

No ei ole mitenkään myöhäistä todellakaan, ainakaan sanojen ja puheen suhteen!!
Meidän kohta puolitoistavuotias sanoi juuri ensimmäisen sanansa "nenä".
En olisi vielä huolissaan tuosta ymmärtämisestäkään, meillä 1vuotiaana ymmärrettiin muutama "kehoitus" ja osasi osoittaa lampun,kellon ja paljon muuta.

Ymmärtääkö juuri esim "missä lamppu"?
Osoitteleeko asioita?

ymmärtää siis vain yhden sanan: EI. muuten ei reagoi mihinkään eikä vastaa mitenkään, edes osoittelemalla (osoittaa kyllä esim. ulkona autoja ja selittää omalla kielellään). puhetta en vielä odotakaan, mutta minusta on epänormaalia että tuon ikäinen ei edes ymmärrä puhetta.

No kyllähän monet tuon ikäiset puhetta edes vähän ymmärtää edes muutamia sanoja, mutta en kyllä vielä lähtisi huolestumaan asiasta. Tuo osoittaminen on ainakin "hyvä merkki" ! Osoitat vaan kotona reippaasti kaikkea ja kerrot mikä on mikä. "Katso lamppu" ja osoitat lamppua.
Meillä alkoi ymmärrys juurikin osoittelulla. Eli kun lapsi osoitti jotain niin kerroin mikä se on. Kyllähän se vaatii kymmeniä toistoja, mutta alkaa ne mieleen jäädä pikkuhiljaa.
Onko muuten kehittynyt ok? Mikäs on liikkumisen tilanne?
Osaako lapsi matkia? Kun esim taputat niin taputtaako lapsi perässä jne?

kiitos tuesta, kaipa hän tuosta oppii. muuten on kehittynyt normaalisti. osaa kävellä hyvinkin vauhdikkaasti, kiipeää mataliin paikkoihin (sohvalle, sohvapöydälle ym.), taputtaa ja matkii tiettyjä asioita. fiksu ja normaalisti kehittynyt lapsi muuten, puheen välityksellä vaan emme toisiamme ymmärrä.

pitää alkaa varmaan vielä korostetun paljon selittämään asioita, jotta lapsikin niistä innostuisi. kirjoja luemme kyllä ja käydään läpi kuvia.

Kuullostaa minun korvaani ainakin ihan normilta!!:) kun muuten on niin hyvin kehittynyt niin ei tarvitse murehtia, kaikki aikanaan, vaikkakin se välillä pääsee unohtumaan itseltänikin.

Esikoiseni oli koooovin hidas liikkeelle lähtijä ja murehdin asiaa jo ihan liiaksikin, lähti viimein kävelemään tasan 1v6kk ikäisenä, mutta oli muuten "älykäs" lapsi ja oppi aikaisemmin paljon muita asioita.
Nyt tämä kuopus on ihan päinvastainen! Oppi kävelemään 10 kk ja tosiaan nyt puolitoistavuotiaana sanoi se ekan sanansa ja ymmärtää selkeästi vähemmän kuin siskonsa aikanaan, että lapset voivat olla hyvinkin erilaisia ja kehittyä niiiin eri tavoin.
Olen oppinut nyt viimein ottamaan rennosti, kai tuo kuopuskin joskus oppii puhumaan, nyt näyttää siltä että aikaa siihen tulee menemään.

Tuli pitkä tilitys! Mutta halusin vaan kertoa että itse olen monta hetkeä pilannut murehtimalla aivan turhasta! Yritä vaan nauttia lapsestasi. Jos ei melkein 2 vuotiaana ymmärrä mitään niin vasta sitten voi vähän huolestua:)

Yleensä jo alle yksivuotias ymmärtää yksinkertaisia kehotuksia ja osaa osoittaa pyynnöstä muutamia esineitä tai hakea esim. vaipan itse (jos liikkuu jo hyvin).

Se puolestaan ei ole lainkaan epätavallista, ettei vielä puhu. Kysäise neuvolassa, niin katsovat siellä asian.

Puolivuotiaan lapsen passiivinen sanavarasto on jo melko suuri, vaikka hän ei itse osaa vasta kuin jokellella tavuja.

Täällä taas on kohta 2 vuotta täyttävä tyttö, eikä hän puhu mitään järkevää... Vähän käyttää omaa kieltään, mutta vain minun kanssani kahdestaan kotona, ei missään muualla... TV sarjoja kun katselee, niin siellä 2-vuotiaat puhuvat jo ihan sujuvasti ja käyttäytyvät jo kuin nuoret ihmiset. Muilta ihmisiltä kun kyselee, niin heillä on ensimmäiset sanat sanottu jo vuoden iässä ja kaikki muu fyysinenkin kehitys on jo vuoden sisällä tapahtunut... Mikäs täällä sitten on mennyt "vikaan"? Tyttö ei pysty edes kunnolla olemaan kenenkään muun kanssa, kuin minun. Jos lähden hetkeksikin pois näköpiiristä, niin alkaa itku. Näin on käynyt ihan syntymästä asti.

Pakko vastata sinulle yh äippä!!
Minun tyttöni nimittäin kuullostaa ihan samanlaiselta ja on muutaman kk päästä 2 vuotias!! Omaa höpötystä on ja sanoja, joskin suurin osa sellaisia että vain minä äitinä ymmärrän. Kerhoissa kun käydään niin jo suurin osa puolitoistavuotiaista puhuu melko hyvin, tulee väkisinkin vähän vertailtua..
Oma tyttöni kyllä ymmärtää kaiken mitä hänelle sanotaan joten en osaa vielä suuremmin huolestua, mutta varmaan saamme lähetteen puheterapeutille 2 v neuvolassa?
Puhun tytölle paaaaljon ja luetaan joten en ymmärrä missä "mättää" .
Meillä myös oltu pienestä pitäen kovasti äidin perään ja vierastaminen oli rajua ja pitkää. Muutamat aikuiset tyttö on "hyväksynyt" ja jää hoitoon heidän luokseen ja on oma itsensä, mutta näitä tosiaan vain muutama...

Tjaa, kyllä meillä 1v lukee jo sujuvasti Tolstoita ja Waltaria.