Voiko jokin kokemus rikkoa rakkauskäsitteen niin, ettei enää koskaan halua edes ajatella rakastuvansa uudelleen?
Onko kokemusta?
Löysin sen The suuren rakkauskohteeni v 2010 ja sen kariuduttua, oksettaa koko ajatuskin että rakastuisin uudelleen. Olen sulkenut sen oven ja käännän pääni pois, kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa. Oloni alkaa helpottua pikuhiljaa. Sydämessä on lentokentän kokoinen puuton alue ja olen yrittänyt täyttää sitä kaikenlaisella toiminnalla, harrastuksilla ja ...muilla vahvistavilla tunteilla. Tein suunnilma B:n loppuelämää varten, eikä siihen sisälly enää rakkaan etsintä eikä löytäminen.
Minä löysin, rakastuin ja ajauduin karille. Jos kerran olen siinä niin stanan pasca, että kaadun polvilleni joka kerran, niitä miksi pitää lyödä päätään seinään? Mä en vaan osaa. Onko se häpeä? Minusta tuntuu että minut leimataan sen perusteella.
Minulla on muuten aktiivinen, luova ja työntäyteinen elämä. Elämässäni on ihmisiä paljonkin, mutta en vain voi päästää enää ketään sille alueelle.
Onko mun pakko ottaa vaaaan joku vastaantuleva ja olla suhteessa koska kaikki muutkin. Etten vain olisi erilainen. Erilaisia pelätään ja hyljeksitään.
Onko kokemusta?
Löysin sen The suuren rakkauskohteeni v 2010 ja sen kariuduttua, oksettaa koko ajatuskin että rakastuisin uudelleen. Olen sulkenut sen oven ja käännän pääni pois, kieltäydyn ajattelemasta koko asiaa. Oloni alkaa helpottua pikuhiljaa. Sydämessä on lentokentän kokoinen puuton alue ja olen yrittänyt täyttää sitä kaikenlaisella toiminnalla, harrastuksilla ja ...muilla vahvistavilla tunteilla. Tein suunnilma B:n loppuelämää varten, eikä siihen sisälly enää rakkaan etsintä eikä löytäminen.
Minä löysin, rakastuin ja ajauduin karille. Jos kerran olen siinä niin stanan pasca, että kaadun polvilleni joka kerran, niitä miksi pitää lyödä päätään seinään? Mä en vaan osaa. Onko se häpeä? Minusta tuntuu että minut leimataan sen perusteella.
Minulla on muuten aktiivinen, luova ja työntäyteinen elämä. Elämässäni on ihmisiä paljonkin, mutta en vain voi päästää enää ketään sille alueelle.
Onko mun pakko ottaa vaaaan joku vastaantuleva ja olla suhteessa koska kaikki muutkin. Etten vain olisi erilainen. Erilaisia pelätään ja hyljeksitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minulla tilanne sellainen, että olin aviossa pitkään ja koin että puolisoni oli elämäni suurin rakkaus, mutta kun hän petti mut, olin todella rikki! Nyt en minäkään enää halua antaa tilaisuutta uudelle rakkaudelle, saatikka seksille kenenkään kanssa...
On tuolla jossain tyyppi, joka haluaisi vaikka ja mitä, mutta koen ettei se olisi oikein häntä ja mua kohtaan..antautua himon valtaan vain pelkän seksin vuoksi, kun ei ole rakkautta, toisin kuin minulla ja puolisollani aikoinaan.
Moni sanoisi sinulle just nyt tässä tilanteessa, että anna palaa vaan, mutta kuuntele itseäsi, ja tee päätökset itse, kenenkään puolesta et voi elää, elät omaa elämää ja et ole tilivelvollinen muille!
Tämä kolmas kerta elämässäni kun rakastuin.. ei en halua enää sydänsuruja. Itkin koko vuoden ikävääni. Aina yksin. Ei lohdutusta, ei ketään kertomaan miksi. Ja silti kaipaan häntä yhä. Kaipaan häntä, kun hän on vierelläni. Enkä yhtään pysty vastustamaan.
Ei. Minä en rakastu enää ikinä. Miten voisinkaan. Tuossa kolmannessa oli tarpeeksi kaikkea. Hetki elämää. Millaista rakastuminen on.. siitä ssin taad katkeran muistutuksen. Enkö minä ikinä opi. Sellainen ei ole minua varten.
Jokin kokemus? Kun menettää elämänsä rakkauden kuolemalle. Se.
Ymmärrän aloittajaa. Samoja kokemuksia ja fiiliksiä täälläkin. Myös joka suhde menee pascaksi, on aina mennyt ja tulee aina menemään. Joten, why bother? Kaikkia ei varmaan vaan ole luotu siihen. Olkoon saakeli. :(