Vuosi alkoi lupaavasti. Tietysti oli aikoja jolloin kaikki tuntui romahtavan, sitten parempia aikoja. Oli tuttuja projekteja, ne pyörivät tasaiseen tahtiin. Halusin aloittaa kauan haaveilemani suuremman, unelmieni projektin mutta pienet projektit veivät aikani. Minulla oli velvoitteita, kannoin suurta vastuuta, kukaan toinen ei olisi voinut niitä hoitaa. Kaikki riippui minusta, olin jumissa niiden kanssa. Se suurempi projekti oli hylättävä ja unohdettava. Lopullisesti. Haaveeni murskautuivat samalla.Tiedän että joku toinen aloittaa tuon suuren, haaveitteni projektin. Se ei minua kaipaa.
Tasetta tarkastellessani huomasin että pienet projektit olivat tuottaneet mukavasti, tasaiseen tahtiin. Tulos oli suhteellisen hyvä ja minun pitäisi olla tyytyväinen. Olo on kuitenkin kuin konkurssin tehneellä. Vertaan itseäni sotilaaseen joka jättäytyy vangiksi pelastaakseen muut. Hemmetti että mulla on paha olla!
Tasetta tarkastellessani huomasin että pienet projektit olivat tuottaneet mukavasti, tasaiseen tahtiin. Tulos oli suhteellisen hyvä ja minun pitäisi olla tyytyväinen. Olo on kuitenkin kuin konkurssin tehneellä. Vertaan itseäni sotilaaseen joka jättäytyy vangiksi pelastaakseen muut. Hemmetti että mulla on paha olla!
Vastaukset 7
Vanhimmat
sinulle..sotilas..
Hyvä jos tuntee edes pahaa oloa. Se on jo hyvä merkki.
Yksi kaikkien-kaikki yhden puolesta. Menikö se näin? Vaikka sinusta tuntuisi että olet ainut joka on menettänyt jotain tärkeää niin kaikki menetti. Luulisin. Eikö se ole hyvä kun sait ne projektit mihin panostit. Ainahan sitä huolehtii niistä asioista jotka ovat tärkeimmät. Tsemppiä sinulle tuntematon ja hienoja projekteja jatkossakin.
Omakin vuosi alkoi lupaavasti. Rakastuin yllättäen, enkä olisi sitä itse etukäteen uskonut, mutta kun toinen sitkeästi haki huomiotani. Pitkään meni flirttaillessa, mutta mitään syvempää ei tapahtunut ja nyt en jaksa enää edes flirttailla. Olen väsynyt flirttailuun ja se ottaa vain päähän. Jossain vaiheessa lopetin hymyilemisen kokonaan, koska pääni ei enää kestänyt rakastumista ja sitä että en saa häntä. Olen välillä vihainen ihastukseni kohteelle ja en usko, että hänkään enää pitää minusta tällaisena, kun en koskaan enää hymyile. Tuskinpa hän koskaan piti minusta yhtä paljon kuin minä hänestä, oli varmaan vain kivaa saada huomiota. Nykyisin elämä on rauhallisempaa mutta alakuloisempaa.
Toivoton tapaus, hyvin tutulta kuulostaa. Pitkä ikävä toista kohtaan on jatkunut enkä ikinä häntä saa. Ihan kummallista miten toisella ihmisellä voi olla niin suuri vaikutus omaan itseen. Jossain vaiheessa sitä luovuttaa ja alkaa vihaamaan, tai ei ehkä oikeasti sitäkään vaan tulee hirveä pettymys kaikkeen. Sitten iskee masennus ja ilottomuus eikä osaa arvostaa sitä mitä on vaikka ne asiat näkeekin. Elämä on nyt seesteistä mutta ilotonta. Tää mun case on pitkä projekti, saattaa kestää vielä vuosia ennen kuin pystyn sulkemaan kirjan kannet kokonaan.
Jos kannoit vastuuta ja teit hyviä tekoja niin turhaan olet masentunut. Kyllä niitä mahdollisuuksia vielä avautuu. Nyt tuntuu pahalta, mutta älä masennu. Aikasi koittaa vielä usko pois.
Hyvillä mielin vaan nukkumaan. :) Asiolla on tapana järjestyä parhain päin.
Haaveet, kaikki turhat haaveet, ovat monet saaneet huutamaan huomiseen. ET ole yksin!
Hyvää päivänjatkoa sulle.