Opiskelin aikoinaan Kalajokilaaksossa. Siellä on olemassa, käsitykseni mukaan paikallista alkuperää edustava sukunimi Rättyä.
Minulla oli aikeissa "simpauttaa" äidinkielen opettajaani esittämällä hänelle kysymys: Miten kuuluu monikon genetiivi sukunimelle Rättyä?
Kysymys jäi kuitenkin esittämättä, joten vastatkaapa te, jotka olette tällaisiin kysymyksiin perehtyneet. Ja mitä ihmettä tämä Rättyä oikein tarkoittaa?
Minulla oli aikeissa "simpauttaa" äidinkielen opettajaani esittämällä hänelle kysymys: Miten kuuluu monikon genetiivi sukunimelle Rättyä?
Kysymys jäi kuitenkin esittämättä, joten vastatkaapa te, jotka olette tällaisiin kysymyksiin perehtyneet. Ja mitä ihmettä tämä Rättyä oikein tarkoittaa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mielestäni Rättyöiden.
Kaikenlaisten nimien alkuperä tahtoo jäädä epäselväksi, sillä juuret johtavat yleensä kauas historian hämäriin. Mitä kauemmaksi, sitä enemmän ovat nimet ehtineet muuntuakin, lähinnä helpommin lausuttaviksi.
Rättyä-nimen alkuperää on kai Rättyöiden itsensä selvitettävä.
Enpä tiedä, miksi Rättyä-nimen alkuperä kuuluisi juuri Rättyöiden selvitettäväksi. Eipä se juuri ole selvitettävissäkään, kuten vihjaat. Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan kirja ”Sukunimet” jättää asian aika avoimeksi. Sen mukaan nimi ”on ilmeisesti samaa perua kuin Rätti – – tai Räty”, ja ”Räty” taas on alkuperältään epäselvä: ”Itäisen levikin perusteella nimeen voisi arvella sisältyvän etuvokaalisen rinnakkaismuodon esim. ortodoksisesta ristimänimestä Rati < ven. Radivon, Rodion (→ Raatikainen). Nimen sisältö on kuitenkin epävarma.”
Taivutuksessa ei pitäisi olla epäselvää. Vaikka -yä-loppuiset substantiivit ovat harvinaisuuksia, saadaan toki malli vastaavista takavokaalisista eli -ua-loppuisista sanoista: herttua : herttuoiden, joten Räytyä : Räytyöiden.
”Räty” taas on alkuperältään epäselvä"
Tämä Räty-sukunimi sattuu olemaan myös mummoni alkuperäinen sukunimi.
Ylä-Savossa vanhat ihmiset käyttivät siitä paikallista murretta puhuessaan genetiivimuotoa "Rään". Sama genetiivimuoto esiintyy myös Pohjois-Pohjanmaan rajaseudulla, Pyhäjärven puolella savolaiskylissä paikannimenä, siis siellä, mistä Rädyt olivat Ylä-Savon puolelle 1600- ja 1700-lukujen vaihteessa muuttaneet.
No, esitänpä uuden kiperän kysymyksen: Kun nämä entisaikain savolaiset käyttivät räty-sanasta yksikön genetiivimuotoa "rään" niin mitenhän on mahtanut kuulua samasta sanasta murteellinen monikon genetiivi?
Kiperään kysymykseesi en osaa vastata.
Räty-nimen kantajista on viime aikoina ollut julkisuudessa kovasti esillä muuan entinen ammattiyhdistysjohtaja. Tunsin pikkupoikana hänen isovanhempansa. Ellen ihan väärin muista, niin vanharouva Räty oli omaa sukua Pöksyläinen.
"Kiperään kysymykseesi en osaa vastata. "
No, minä sorruin hieman viisasteluun, sillä tiedänhän minä, miten se menee.
Kirjakielinen versio: Rädyn, Rätyjen
Sama vanhalla Ylä-Savon murteella: Rään, Rättyin.
Tuo mitä kerrot ammattiyhdistysjohtajan suvusta, oli minulle uutta, sillä Pöksyläinen nimi on niin paikallinen harvinaisuus, että osaan pääteellä, miltä paikkakunnalta vanharouva on ollut kotoisin. Ja jos hänen miehensä taas on ollut saman paikkakunnan Rätyjä, niin meistähän tulee kaukaisia sukulaisia.
Mieleen on (nimenä) jäänyt muuan laululintunen muutaman vuosikymmenen takaa:
http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Rättyä-Pälli_Aune
”Rättyöiden” on tietenkin oikein, mutta runolliseksi heittäytyvän lienee lupa taivuttaa myös ”Rättyäin”.
Samaa paradigmaa noudattavat käsittääkseni myös sekä paikanniminä että osittain sukuniminäkin esiintyvät, takavokaaleihin päättyvät Lentua, Mainua, Jormua, Uljua, Rokua, Nuojua, Alpua, Lapua, Ranua, Uhtua, Paisua, Kiltua jne. Näitähän natusteltiin tällä palstalla reilu kuukausi sitten.
Vokaaleihin -iä päättyvät nimet voitaneen lukea samaan joukkoon, esimerkkinä vaikkapa Pyötsiä : Pyötsiöiden (tai runokielessä Pyötsiäin).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Eero_Pyötsiä
Räyttyäin on iskevämpi ja sointuvampi monikon genetiivi.
Joo jos lausut sen luuttu-soitin kädessä ja hassu hattu päässä.
Mitä vielä...