T-loppuiset murresanat

Oritmies

Suonen kielen monissa murteissa on yleistä, että joihinkin vokaaleihin (tai painollisiin sellaisiin) päätyvien sanojen loppuun on lisätty ”ylimääräinen” konsonantti. Etelä-Pohjanmaalla käytetään s-konsonanttia, joissakin savolaismurteissa k:ta ja jossakin Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajaseudulla t:tä. Ja eikös se Oriveden vanha, paikallisella murteella lausuttu nimi kuulu Orihvesi.

Erityisesti minua kiinnostaa tämä t.n käyttö. Jossakin Kalajokilaakson alueella on paljon sellaisia suku- tai paikannimiä, kuten Koretet. Kostet. Ruostetsaari, Rämet ja Venetpalo. Tämä "ylimäärinen" t kuitenkin katoaa, kun sanasta muodostetaan genetiivi. Eikä näin käy vain kyseisen alueen murteessa, vaan myös Pohjois-Savossa orit on genetiivinä orriin.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämä ”ylimääräinen” t on säilynyt esimerkiksi otettujen sanojen ja kaltaistensa kohdalla suomen kielen partitiivissa, niin kirjakielessä, kuin myös lähes kaikissa murteissa. Sanomme esimerkiksi otettujen sanojen yhteydessä partitiivia muodostettaessa: ruostetta, rämettä ja venettä. Koska näin on tapahtunut sehän mielestäni viittaa siihen, että "ylimääräisen" t:n käyttö tiettyjen sanojen lopussa on ollut joskus todella yleinen ilmiö kautta Suomen.

No, hieman hupaisaksi asian tekee se, että t:hän on suomen kielessä sanan lopussa käytettynä myös monikon tunnus. Sen vuoksi nämä ”ylimääräiseen” t-kirjaimeen loppuvat, murteelliset sanat ovat yksikkö-ja monikkomuodoissa lähes toistensa kaltaisia: ruostet-ruosteet, rämet-rämeet ja venet-veneet. Onko siis suomen kielessä ollut joskus tilanne, että on ollut käytössä valtavasti sanoja, joiden yksikko- ja monikkomuotojen ainoana erona on ollut viimeisen vokaalin venyttäminen siitä monikkomuotoa muodostettaessa?

11

904

Äänestä

    Vastaukset 11

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia, ja konsonanttiloppuisia ne ovat useimmiten vieläkin yleiskielessä: konsonanttia vain ei merkitä kirjoituksessa, ja se esiintyy assimiloituneena seuraavan sanan alkukonsonantin kaltaiseksi, paitsi niissä tapauksissa, joissa se on todella kadonnut (joissakin murteissa ja yleiskielessäkin tauon ja vokaalialkuisen sanan edellä).

      Esimerkiksi sana, joka kirjoitetaan ”räme”, ääntyy tilanteen mukaan ”rämes”, ”rämet”, ”rämek”, ”rämel” jne. – tai joskus ”räme”. Jotkin muodoista vastaavat sanan murreasua, mutta tämä on sattumaa.

      Murteissa loppukonsonantti on voinut katoamisen sijasta muuttua. Esimerkiksi sanan ”vene” aiempi muoto on ”veneh” (sitä aiempi ”veneš”), mutta loppu-h on voinut muuttua esimerkiksi loppu-t:ksi. Tyypillisesti kai monikkomuoto on silloin säilyttänyt aiemman h:n, ”venehet”.

      • Oritmies

        "Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia..."

        Ja tämän seuraustako on sitten se, että monien sanojen partitiivimuodoissa on niitä sanan runkoon kuulumattomia konsonantteja, kuten päre-pärettä?

        Jos näin on, niin miksihän ne konsonantit ovat sellaisen (tai sellaisten) sanan, kuten "ori" yhteydessä sanan kirjakielisen partitiivimuodon kohdalla hävitetty? Mielestäni "ori"-sana ei esiinny missään murteessa ilman tätä loppukonsonanttia, joten luulisi, että konsonantit olisivat tässäkin tapauksessa säilyneet kirjakielistä partitiivimuotoa (oria-oreja) kehitettäessä.


      • Hevosmiest tietotsto
        Oritmies kirjoitti:

        "Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia..."

        Ja tämän seuraustako on sitten se, että monien sanojen partitiivimuodoissa on niitä sanan runkoon kuulumattomia konsonantteja, kuten päre-pärettä?

        Jos näin on, niin miksihän ne konsonantit ovat sellaisen (tai sellaisten) sanan, kuten "ori" yhteydessä sanan kirjakielisen partitiivimuodon kohdalla hävitetty? Mielestäni "ori"-sana ei esiinny missään murteessa ilman tätä loppukonsonanttia, joten luulisi, että konsonantit olisivat tässäkin tapauksessa säilyneet kirjakielistä partitiivimuotoa (oria-oreja) kehitettäessä.

        Ori-sanan perinteinen taivutus ei noudattele kaavaasi vaan on poikkeava:

        ori (yks. nominatiivi), oriit (mon. nominatiivi)
        oriin (yks. genetiivi), oriiden (mon. genetiivi)
        oritta (yks. partitiivi), oriita (mon. partitiivi)

        Meniköhän oikein? En ole mitenkään hevosmiehiä. Voi olla, että kielenhuolto hyväksyy nykyisin myös vähemmän poikkeavia taivutusmuotoja.


      • Oriiton
        Hevosmiest tietotsto kirjoitti:

        Ori-sanan perinteinen taivutus ei noudattele kaavaasi vaan on poikkeava:

        ori (yks. nominatiivi), oriit (mon. nominatiivi)
        oriin (yks. genetiivi), oriiden (mon. genetiivi)
        oritta (yks. partitiivi), oriita (mon. partitiivi)

        Meniköhän oikein? En ole mitenkään hevosmiehiä. Voi olla, että kielenhuolto hyväksyy nykyisin myös vähemmän poikkeavia taivutusmuotoja.

        "oritta (yks. partitiivi), "

        Minun mielestä yksikön partitiivi kuuluu kirjakielessä muodossa oria. Ainakin raviohjelmissa olen kuullut selostajien tällä tavoin sen lausuvan.

        Tuo muoto "oritta" on savon murretta.


      • Ihan oikein
        Oriiton kirjoitti:

        "oritta (yks. partitiivi), "

        Minun mielestä yksikön partitiivi kuuluu kirjakielessä muodossa oria. Ainakin raviohjelmissa olen kuullut selostajien tällä tavoin sen lausuvan.

        Tuo muoto "oritta" on savon murretta.

        Mielestäni sanoit oikein. Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi.


      • Meneekö saivarteluks
        Ihan oikein kirjoitti:

        Mielestäni sanoit oikein. Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi.

        "Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi. "

        Vaan eikö siinä abessiivimuodossa pitäisi olla kaksi iitä eli "oriitta"?

        Minun mielestä myös yksikön genetiivi pitäisi kuulua kahdella iillä eli muodossa "oriin".

        On se lyhyydestään huolimatta melko kinkkinen sana!


      • saivarintorjunta
        Meneekö saivarteluks kirjoitti:

        "Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi. "

        Vaan eikö siinä abessiivimuodossa pitäisi olla kaksi iitä eli "oriitta"?

        Minun mielestä myös yksikön genetiivi pitäisi kuulua kahdella iillä eli muodossa "oriin".

        On se lyhyydestään huolimatta melko kinkkinen sana!

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta


      • saivarintorjunta
        saivarintorjunta kirjoitti:

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta

        Saati:

        pari - paria - sinkku
        kutri - kutria - kalju

        :P


      • Oritmies
        saivarintorjunta kirjoitti:

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta

        "Onko muka _väärin_ taivuttaa oria..."

        Kyllä se minun mielestä on väärin, jos abessiivimuotoa esimerkilläsi tarkoitat.

        Tämä johtuu siitä, että ori-sanan monikon yksikkömuoto kuuluu oriit.
        Sen genetiivimuoto taas kuuluut oriin. Siksi se abessiivimuoto mielestäni kuuluu: oriitta.

        Tuossa ylempänä on tämä räme- sana, jossa myös,kuten monissa muissa sen kaltaisissa, tätä viimeisen vokaalin pidentämistä joudutaan samoissa taivutusmuodoissa soveltamaan.

        Ori-sanan kohdalla vain on se taivutuksen partitiivimuotoa koskeva epäjohdonmukaisuus, jota myös tuolla ylempänä käsiteltiin. Vaikka rämeen kohdalla sanotaan partitiivin yksikkömuodossa rämettä, ei oriin kohdalla sanota oritta.


    • Staneless steal

      Ruostetsaari on mielessäni aina hahmottunut muodossa ruoste-tsaari.

    • syys esmes

      Kevät on yksi tyypillinen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Anni Ihamäki saa tylyä kommenttia TTK:sta - Erityisesti tämä "vääryys" ärsyttää

      Kaikille ei ole mieleen se, että Anni Ihamäki on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Ihamäki saa varsin ty
      Kotimaiset julkkisjuorut
      47
      1469
    2. Päivän Riikka: Pandan suklaatehdas Jyväskylästä Viroon

      Menkää töihin! Viroon! --- Liki sata vuotta kestänyt suklaantuotanto makeisvalmistaja Pandan tehtaalla Vaajakoskella pä
      Maailman menoa
      345
      1260
    3. Tiesitkö? Vappu Pimiän ensimmäinen aviomies ei ole Teemu-rakas

      Vappu Pimiä on tätä nykyä naimisissa Teemu Huuhtasen kanssa. Pimiä on toista kertaa naimisissa, sillä ensimmäinen liitto
      Kotimaiset julkkisjuorut
      33
      1046
    4. Mitä et ole valmis sietämään ihmissuhteissasi ja miksi?

      Aiemmin jo kyseltiin mitkä vaatimukset olivat mielestänne liiallisia. Kyselläänkin nyt sitä, että millaisilla asioilla s
      Sinkut
      326
      1016
    5. kolme tunnistetta kaivatustasi

      Anna kolme tunnistetta kaivatussasi!
      Ikävä
      56
      888
    6. Kai mua vähän

      Masentaa tämä kaikki. Tämä koko meidän välinen juttu on niin vaikea… Voitaisiinko molemmat lopettaa tilanteen ruokkimine
      Ikävä
      136
      884
    7. Älä nyt ylikuormitu vaikka sinusta pidänkin rakas nainen

      Tiedän, että olet minulle oikea. En halua pilata tätä juttua malttamattomuudella, mutta epäilen. Haluan vain olla lähel
      Ikävä
      33
      821
    8. Treffi-ilmoituksia!

      Tähän avaukseen voipi treffeille halukkaat laittaa oman - lyhyen - vapaamuotoisen hakunsa,burneri emaileinee). Tavoitte
      Sinkut
      195
      718
    9. Riittäisikö se

      Että nähtäisiin viikonloppuisin? Naiselta.
      Ikävä
      61
      615
    10. Olenko käsittänyt oikein?

      Tykkäät, mutta et halua mitään (ymmärrän kyllä syyn miksi et).
      Ikävä
      40
      566
    Aihe