T-loppuiset murresanat

Oritmies

Suonen kielen monissa murteissa on yleistä, että joihinkin vokaaleihin (tai painollisiin sellaisiin) päätyvien sanojen loppuun on lisätty ”ylimääräinen” konsonantti. Etelä-Pohjanmaalla käytetään s-konsonanttia, joissakin savolaismurteissa k:ta ja jossakin Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan rajaseudulla t:tä. Ja eikös se Oriveden vanha, paikallisella murteella lausuttu nimi kuulu Orihvesi.

Erityisesti minua kiinnostaa tämä t.n käyttö. Jossakin Kalajokilaakson alueella on paljon sellaisia suku- tai paikannimiä, kuten Koretet. Kostet. Ruostetsaari, Rämet ja Venetpalo. Tämä "ylimäärinen" t kuitenkin katoaa, kun sanasta muodostetaan genetiivi. Eikä näin käy vain kyseisen alueen murteessa, vaan myös Pohjois-Savossa orit on genetiivinä orriin.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että tämä ”ylimääräinen” t on säilynyt esimerkiksi otettujen sanojen ja kaltaistensa kohdalla suomen kielen partitiivissa, niin kirjakielessä, kuin myös lähes kaikissa murteissa. Sanomme esimerkiksi otettujen sanojen yhteydessä partitiivia muodostettaessa: ruostetta, rämettä ja venettä. Koska näin on tapahtunut sehän mielestäni viittaa siihen, että "ylimääräisen" t:n käyttö tiettyjen sanojen lopussa on ollut joskus todella yleinen ilmiö kautta Suomen.

No, hieman hupaisaksi asian tekee se, että t:hän on suomen kielessä sanan lopussa käytettynä myös monikon tunnus. Sen vuoksi nämä ”ylimääräiseen” t-kirjaimeen loppuvat, murteelliset sanat ovat yksikkö-ja monikkomuodoissa lähes toistensa kaltaisia: ruostet-ruosteet, rämet-rämeet ja venet-veneet. Onko siis suomen kielessä ollut joskus tilanne, että on ollut käytössä valtavasti sanoja, joiden yksikko- ja monikkomuotojen ainoana erona on ollut viimeisen vokaalin venyttäminen siitä monikkomuotoa muodostettaessa?

11

901

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia, ja konsonanttiloppuisia ne ovat useimmiten vieläkin yleiskielessä: konsonanttia vain ei merkitä kirjoituksessa, ja se esiintyy assimiloituneena seuraavan sanan alkukonsonantin kaltaiseksi, paitsi niissä tapauksissa, joissa se on todella kadonnut (joissakin murteissa ja yleiskielessäkin tauon ja vokaalialkuisen sanan edellä).

      Esimerkiksi sana, joka kirjoitetaan ”räme”, ääntyy tilanteen mukaan ”rämes”, ”rämet”, ”rämek”, ”rämel” jne. – tai joskus ”räme”. Jotkin muodoista vastaavat sanan murreasua, mutta tämä on sattumaa.

      Murteissa loppukonsonantti on voinut katoamisen sijasta muuttua. Esimerkiksi sanan ”vene” aiempi muoto on ”veneh” (sitä aiempi ”veneš”), mutta loppu-h on voinut muuttua esimerkiksi loppu-t:ksi. Tyypillisesti kai monikkomuoto on silloin säilyttänyt aiemman h:n, ”venehet”.

      • Oritmies

        "Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia..."

        Ja tämän seuraustako on sitten se, että monien sanojen partitiivimuodoissa on niitä sanan runkoon kuulumattomia konsonantteja, kuten päre-pärettä?

        Jos näin on, niin miksihän ne konsonantit ovat sellaisen (tai sellaisten) sanan, kuten "ori" yhteydessä sanan kirjakielisen partitiivimuodon kohdalla hävitetty? Mielestäni "ori"-sana ei esiinny missään murteessa ilman tätä loppukonsonanttia, joten luulisi, että konsonantit olisivat tässäkin tapauksessa säilyneet kirjakielistä partitiivimuotoa (oria-oreja) kehitettäessä.


      • Hevosmiest tietotsto
        Oritmies kirjoitti:

        "Kyseiset sanat ovat alkujaan olleet perusmuodossa konsonanttiloppuisia..."

        Ja tämän seuraustako on sitten se, että monien sanojen partitiivimuodoissa on niitä sanan runkoon kuulumattomia konsonantteja, kuten päre-pärettä?

        Jos näin on, niin miksihän ne konsonantit ovat sellaisen (tai sellaisten) sanan, kuten "ori" yhteydessä sanan kirjakielisen partitiivimuodon kohdalla hävitetty? Mielestäni "ori"-sana ei esiinny missään murteessa ilman tätä loppukonsonanttia, joten luulisi, että konsonantit olisivat tässäkin tapauksessa säilyneet kirjakielistä partitiivimuotoa (oria-oreja) kehitettäessä.

        Ori-sanan perinteinen taivutus ei noudattele kaavaasi vaan on poikkeava:

        ori (yks. nominatiivi), oriit (mon. nominatiivi)
        oriin (yks. genetiivi), oriiden (mon. genetiivi)
        oritta (yks. partitiivi), oriita (mon. partitiivi)

        Meniköhän oikein? En ole mitenkään hevosmiehiä. Voi olla, että kielenhuolto hyväksyy nykyisin myös vähemmän poikkeavia taivutusmuotoja.


      • Oriiton
        Hevosmiest tietotsto kirjoitti:

        Ori-sanan perinteinen taivutus ei noudattele kaavaasi vaan on poikkeava:

        ori (yks. nominatiivi), oriit (mon. nominatiivi)
        oriin (yks. genetiivi), oriiden (mon. genetiivi)
        oritta (yks. partitiivi), oriita (mon. partitiivi)

        Meniköhän oikein? En ole mitenkään hevosmiehiä. Voi olla, että kielenhuolto hyväksyy nykyisin myös vähemmän poikkeavia taivutusmuotoja.

        "oritta (yks. partitiivi), "

        Minun mielestä yksikön partitiivi kuuluu kirjakielessä muodossa oria. Ainakin raviohjelmissa olen kuullut selostajien tällä tavoin sen lausuvan.

        Tuo muoto "oritta" on savon murretta.


      • Ihan oikein
        Oriiton kirjoitti:

        "oritta (yks. partitiivi), "

        Minun mielestä yksikön partitiivi kuuluu kirjakielessä muodossa oria. Ainakin raviohjelmissa olen kuullut selostajien tällä tavoin sen lausuvan.

        Tuo muoto "oritta" on savon murretta.

        Mielestäni sanoit oikein. Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi.


      • Meneekö saivarteluks
        Ihan oikein kirjoitti:

        Mielestäni sanoit oikein. Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi.

        "Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi. "

        Vaan eikö siinä abessiivimuodossa pitäisi olla kaksi iitä eli "oriitta"?

        Minun mielestä myös yksikön genetiivi pitäisi kuulua kahdella iillä eli muodossa "oriin".

        On se lyhyydestään huolimatta melko kinkkinen sana!


      • saivarintorjunta
        Meneekö saivarteluks kirjoitti:

        "Muoto "oritta" on myös yksikön abessiivi. "

        Vaan eikö siinä abessiivimuodossa pitäisi olla kaksi iitä eli "oriitta"?

        Minun mielestä myös yksikön genetiivi pitäisi kuulua kahdella iillä eli muodossa "oriin".

        On se lyhyydestään huolimatta melko kinkkinen sana!

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta


      • saivarintorjunta
        saivarintorjunta kirjoitti:

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta

        Saati:

        pari - paria - sinkku
        kutri - kutria - kalju

        :P


      • Oritmies
        saivarintorjunta kirjoitti:

        Onko muka _väärin_ taivuttaa oria (sanaa, ei hevosta) kuten muitakin samanoloisia sanoja? Esimerkiksi:

        pari - paria - paritta
        kutri - kutria - kutritta
        tori - toria - toritta

        "Onko muka _väärin_ taivuttaa oria..."

        Kyllä se minun mielestä on väärin, jos abessiivimuotoa esimerkilläsi tarkoitat.

        Tämä johtuu siitä, että ori-sanan monikon yksikkömuoto kuuluu oriit.
        Sen genetiivimuoto taas kuuluut oriin. Siksi se abessiivimuoto mielestäni kuuluu: oriitta.

        Tuossa ylempänä on tämä räme- sana, jossa myös,kuten monissa muissa sen kaltaisissa, tätä viimeisen vokaalin pidentämistä joudutaan samoissa taivutusmuodoissa soveltamaan.

        Ori-sanan kohdalla vain on se taivutuksen partitiivimuotoa koskeva epäjohdonmukaisuus, jota myös tuolla ylempänä käsiteltiin. Vaikka rämeen kohdalla sanotaan partitiivin yksikkömuodossa rämettä, ei oriin kohdalla sanota oritta.


    • Staneless steal

      Ruostetsaari on mielessäni aina hahmottunut muodossa ruoste-tsaari.

    • syys esmes

      Kevät on yksi tyypillinen.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Keitä täällä on??

      Kertokaa nimenne!! 🤔
      Ikävä
      135
      1402
    2. Mitä sanoisit

      juuri nyt kaivatullesi jos uskaltaisit/kehtaisit?
      Ikävä
      104
      1103
    3. Nostetaanpas kissa pöydälle: Onko Kuhmossa työpaikkakiusaamista?

      Kuka uskaltaa puhua? Vai uskaltaako kukaan? Naisvaltaisella alalla on kuulemma Kuhmossa ruma tilanne. Mitä aikuiset ede
      Kuhmo
      26
      983
    4. Tiedät, että en voi enää laittaa viestiä

      Aikaa kulunut. Eikä se näyttäisi enää luontevalta vastata näin pitkän ajan jälkeen. Tiedän myös, että sinä et enää lait
      Ikävä
      89
      954
    5. Tuleeko Martinasta rouva Muhis

      Saako vihdoinkin ne haaveilemansa prinsessa häät Hajjin entinen Muhammad kanssa, 😂 yhteistä heillä on se, että molemmat
      Kotimaiset julkkisjuorut
      310
      845
    6. Mitä hyvää

      Mitä hyvää hän on tuonut elämääsi?
      Ikävä
      99
      813
    7. Miten näytät / näytit ihastumisesi hänelle?

      Toimiko, miten hän vastasi? vinkki5
      Ikävä
      38
      702
    8. Ei enää kauaa rakkaani

      Ensin minun pitää saatella narsistit oikeuden eteen ❤️
      Ikävä
      109
      666
    9. Oletko miettinyt sitä

      Että jos meidän persoonat ei sovi yhtään yhteen ;) No onneksi kumpikin on fiksu eikä halua toiselle mitään pahaa.
      Ikävä
      56
      648
    10. Eipä oo näkyny montakkasn etelänvetelää vielä kylällä.

      Liekkö tuo pensanhinta vetelille liian kallista, kun ovat jeäneet kesäksi kottiinsa vetelehtimmään. Pärjätään iliman vet
      Suomussalmi
      144
      624
    Aihe