Mä olen niin väsynyt sairauteeni. Virallisesti mulla ei ole todettu kuin ocd mutta se johtuu vaan siitä etten ole koskaan kertonut.
Näen harhoja koko ajan jossa ihmiset makaavat maassa tai mä olen tehnyt jotain pahaa. Niinkuin nyt epäilen ajaneeni ihmisen päältä koska näin harhan. Jotenkin tiedän etten ole ajanut kenenkään päältä mutta koska mulla ei ollut aikas tarkista mietin asiaa nyt lakkaamatta.
Tuntuu että mun elämä on käynyt täysin kestämättömäksi. Ahdistaa ja pelottaa koko aika että olen tappanut jonkun.
Tilasin ajan psykiatrille mutta senkin sain vasta monen viikon päähän.
Läheiset ei tiedä.
Viimeaikoina on kasaantunut ihan hirveästi pahoja asioita päälle ja tuntuu etten jaksa enää käsitellä näitä.
En tee itsemurhaa koska rakastan lähimmäisiäni mutta en tiedä mitä tehdä.
Näen harhoja koko ajan jossa ihmiset makaavat maassa tai mä olen tehnyt jotain pahaa. Niinkuin nyt epäilen ajaneeni ihmisen päältä koska näin harhan. Jotenkin tiedän etten ole ajanut kenenkään päältä mutta koska mulla ei ollut aikas tarkista mietin asiaa nyt lakkaamatta.
Tuntuu että mun elämä on käynyt täysin kestämättömäksi. Ahdistaa ja pelottaa koko aika että olen tappanut jonkun.
Tilasin ajan psykiatrille mutta senkin sain vasta monen viikon päähän.
Läheiset ei tiedä.
Viimeaikoina on kasaantunut ihan hirveästi pahoja asioita päälle ja tuntuu etten jaksa enää käsitellä näitä.
En tee itsemurhaa koska rakastan lähimmäisiäni mutta en tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Olen 19-vuotias nuori nainen, ja olen sairastanut ocd:ta n. 12-vuotiaasta saakka. Et kertonut oletko käynyt ocd:n takia terapiassa, tai onko ocd:tasi yritetty hoitaa millään tavalla, joten ajattelin että yritän parhaani mukaan kertoa sinulle lyhyesti kuinka voit itse auttaa itseäsi parhaiten. :)
Ensinnäkin, käy kirjastosta lainaamassa kirja edna foa-kerrasta poikki. Siinä kerrotaan kuinka voit päästä eroon pakko-oireista, ja opettaa itse itseäsi.
Toiseksi, hanki apua. Tosin tämä sinun täytyy tehdä omasta tahdostasi, eikä siksi kun joku toinen niin tahtoo. Terapiasta tai muusta sellaisesta ei ole mitään hyötyä jos et sitä itse toivo ja halua.
Sitten, tiedä että on muitaki, jotka ovat samassa tilanteessa kanssasi.
Itse olen nyt muutaman vuoden ollut "vapaa" pakko-oireista, vaikka ahdistusta silloin tällöin vielä esiintyykin. Olen kuitenkin oppinut ymmärtämään, että pakko-oireeni eivät satuta ketään, ei minua eikä muita. Ja silloin kun sisäistin tämän asian, pakko-oireetkin alkoivat vähentymään. Minä saan suorittaa pakko-oireeni, jos niille on tarvetta, mutta nykyään niin ei juurikaan enää ole.
Mutta kaikki lähtee siis siitä, että hyväksyt itsesi, ja ongelmasi. Hyväksy itsesi juuri sellaisena kuin tällä hetkellä olet, niin kaikki alkaa sujumaan paremmin, lupaan sen.
Ja uskalla myöntää ongelmasi itsellesi ja läheisillesi.
Onnea elämään, tästä selvitään kyllä! :)
Saitkin jo ihanan ja asiallisen vastauksen toiselta ocd:tä tuntevalta.
Minäkin kannustan sinua olemaan sinnikäs ja pitämään istestä huolta.
Tuli mieleen myös se, että harhat sinulla liittynevät pakonomaisiin mielessäsi pyöriviin pelkoihin. Ne helpottunevat, kun saat ocd:tä enemmän haltuusi. Harhat eivät aina liity esimerkiksi skitsofreniaan, jos sitä olet pelännyt. Kaikki ihmiset ovat aistihavainnoissaan taipuvaisia näkemään, kuulemaan, tuntemaan sitä,mitä he olettavat näkevänsä, kuulevansa ja tuntevansa. Aistit eivät suinkaan ole tarkkaa rekisteröintiä, vaan liittyvät kokonaisvointiin ja -oloon.
Kerrasta poikki - kirj aon hyvä. Irti ahdistuksesta on toinen hyvä kirja.