Vakavat mielenterveysongelmat ja lapset

Tuossa vauvakuumepuolella kyseltiin mitä vastata skitsofreenikolle, kun tämä sanoo tahtovansa lapsen. Aihe meni niin asiattomaksi, joten avasin uuden. Oma tilanteeni on: Itsellä on lähes samankaltainen sairaus ja mies ja kaksi pientä lasta yritämme kolmatta...
Kai sinulla on se tiedossa että sairauksissa on eri vaiheita? Niitä jolloin voi huonommin ja sitten taas oikealla hoidolla paremmin. Olen mukana normaalissa arjessa opiskelupaikassani ja kukaan siellä ei tiedä sairauttani, sillä hoito on niin hyvää. Ja juu, noita huonoja hetkiä laitoshoidossa on ollut mutta siitä on taas ponnistettu.
Omat lapset ovat ihania ja kyllä, epäilijöille tiedoksi, minun ja mieheni huollettavana, ei minnekään viety.
Nykyisin on monia keinoja tukea perhettä, mikäli toinen (tai se molemmat) vanhemmista on sairas. Ja oma mieheni ei ole... Silti olen kelvannut jo 10 vuotiseen suhteeseen ja avioliittoon.
Kaikki eivät ole noin ahdaskatseisia ja voin kertoa että satuttaa kun tahdoitte, sen myös teitte.
Näinkö oikeasti ns. normikansa ajattelee henkisesti sairastuneista kuin nuo herjaajat. Asiallista tekstiä kiitos!
2158
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Skitson lapset pitäisi steriloida ennenkuin ehtivät aikuisikään.
Levittävät vain tautia eteenpäin muuten.

Äänestä

itse sairastan skitsofreniaa ja kyllä vaan tulee sellainen olo tuolla ammattiauttajien luona käydessä että parempi oisi kun kaikki skitsofreenikot steriloitaisiin, on nimittäin sellaista tekstiä aina kun käyn sairaanhoitajan juttusilla, odotan siis ensimmäistä lastani, mieheni on terve ja itselläni sairaus hyvässä hallinnassa toistaiseksi ainakin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


vieras111 kirjoitti:

Tuossa vauvakuumepuolella kyseltiin mitä vastata skitsofreenikolle, kun tämä sanoo tahtovansa lapsen. Aihe meni niin asiattomaksi, joten avasin uuden. Oma tilanteeni on: Itsellä on lähes samankaltainen sairaus ja mies ja kaksi pientä lasta yritämme kolmatta...
Kai sinulla on se tiedossa että sairauksissa on eri vaiheita? Niitä jolloin voi huonommin ja sitten taas oikealla hoidolla paremmin. Olen mukana normaalissa arjessa opiskelupaikassani ja kukaan siellä ei tiedä sairauttani, sillä hoito on niin hyvää. Ja juu, noita huonoja hetkiä laitoshoidossa on ollut mutta siitä on taas ponnistettu.
Omat lapset ovat ihania ja kyllä, epäilijöille tiedoksi, minun ja mieheni huollettavana, ei minnekään viety.
Nykyisin on monia keinoja tukea perhettä, mikäli toinen (tai se molemmat) vanhemmista on sairas. Ja oma mieheni ei ole... Silti olen kelvannut jo 10 vuotiseen suhteeseen ja avioliittoon.
Kaikki eivät ole noin ahdaskatseisia ja voin kertoa että satuttaa kun tahdoitte, sen myös teitte.
Näinkö oikeasti ns. normikansa ajattelee henkisesti sairastuneista kuin nuo herjaajat. Asiallista tekstiä kiitos!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu