..mutta ei häviä. Minulla on tunne, että kuljemme yhdessä lopun ikäämme joko vierekkäisillä poluilla tai samaa polkua. Nähtäväksi jää miten se lopulta menee. Yhdessä olisimme vahvempia, mutta yksin olen tähänkin asti joutunut elämässäni taistelemaan, joten..
Hyvää yötä hänelle.
Hyvää yötä hänelle.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaikille poluille.
ei oo hauras
vaan niinkuin ikuisuuden
sinut tuntenut mä oisin
vaikka juuri kohtasin
olit vahvempi kuin minä
sinä tartuit käteeni
Nyt on kyllä pakko kysyä, että mitä sinä taistelet? Jos vain antaisit elämän olla ja eläisit sinäkin.
Kun hyväksyy elämän ja itsensä siinä, mitäs siinä taistelemista. Kaikilla on mahdollisuus, kunhan vain on armollinen itselleen ja hyväksyy itsensä kaikkine puolineen.
Ei vain tuntuisi niin raskaalta... että haluaisit vielä toisenkin siihen vierellesi taistelemaan...MISTÄ?
Minusta ainakin tuntuu, että kaiken kokemani jälkeen en tarvitse ketään tähän rinnalle. Vapaus on sitä mitä haluan. Hyväksyä ihan jokainen tavallani, eli saada nähdä se kaikki hyvä niiden sanottujen sanojen takaa, tekojen takaa ja minun ei tarvitse olla osallisena siitä, kuinka huonoksi/vajavaiseksi/puutteelliseksi toinen tuntee itsensä kanssani. Mun hyvä olo tulee minusta itsestäni. Ja se riittää silloin muillekin.
En ole vastuussa toisen huonosta olosta, tunnereaktioista, käytöksestä enkä valinnoista. Eikä minun tarvitse olla osallisena siinä, jos joku ei ole päässyt sieltä mustasta aukosta, vaan haluaa edelleen velloa siellä, vaikka eläkeikä jo lähenee. Tiedän, mitä voin tehdä, mitä olen tehnyt ja mihin rahkeeni riittävät. Jos olen itse käyttäytynyt niin hyvin kuin mahdollista omat rajani tuntien, olen tehnyt voitavani.
Minun pieni elämäni. Onneksi minulle riittäa vain minä, muutama tärkeä ihminen ja tunne.
Ain niin ja se, että minä saan olla normaali ihminen, vaikka viihdynkin itsekseni. Vaikka urheilen itsekseni. Vaikka istutan kasveja itsekseni. Vaikka en aina saakaan sanoja suustani, kun pitäisi. Mutta nyt tulee se tärkein kohta: Minä osaan jumalauta käyttäytyä! Minä olen kohtelias ja hillitty. Minä saan olla. Se on selviytymiskeino. En halua kenellekään pahaa. En voi sille mitään, että käytökseni tulkittiin joksikin muuksi. EN OLE VASTUUSSA HEIDÄN AJATUKSISTAAN! Minä voin tehdä sen. Minä saan perustella. Minun ei tarvitse tietää! Ei tarvitse. Voin tarvittaessa nojata viisaampien tukeen. Minun ei tarvitse olla nössö. Kun on alalla, jossa kovaäänisimmät jyrää vailla minkään valtakunnan oppia, minulla on oikeus sanoa mitä mieltä olen ja miksi. Se on silloin oikein. Minulla on oikeus seistä sanojeni takana. Ei ole minun syyni, että toinen alkaa vihaamaan minua siksi, koska on ensin itse käyttäytynyt paskasti. Minun ei tarvitse ottaa vastaan sitä. Minkäs teet, jos toinen syöttää lavoittain paskaa niskaasi ja sulkee suutani yhä uudelleen ja uudelleen.
Eläkeikään aikaa 23 vuotta.
Minulle riittää myös ne tärkeät ihmiset ja läheiset. Yksin oleminen on silti taistelua, kuka haluaa olla yksin lopun elämää.
Minusta tuo kyllä törkeää käytöstä varsinkin jos olet nainen. Kyllä miehen pitäisi olla aina sen verran korrekti ja käyttäytyä herrasmiesmäisesti että osaa käyttäytyä ja antaa toisten puhua.
Tsemppiä sinulle ja yritä kestää vaikka varmastikkaan se ei ole helppoa.
Ymmärrän kyllä. Eihän kukaan sellaista halua. Voimia sinulle kumppanin etsintään. Joku viisas totesi joskus, että voi myös tyytyä läheiseen, romanttiseen suhteeseen, vaikka toisessa olisikin piirteitä, joista ei pidä. Että kaikkea ei voi saada. Mutta ystävän ja kumppanin vierelle kulkemaan. Jos molemmat pitävät toisistaan. :)
Haluan pienen kodin. Haluan keltaiset lintutapetit ja huonekauja, jotka olen itse entisöinyt. Haluan kierrellä kirppareita ja etsiä aarteita. Haluan eteisen, jossa on avaruutta. Kiiltävät, valkoiseksi maalatut lattiat. Haluan herätä virkeänä klo 5.30, suoriutua ei niin miellyttävistä asioista ennen klo kahdeksaa. Haluan energiaa, jossa elämä täyttyi siitä, että siellä oli jotakin tavoittelemisen arvoista.
En halua miettiä täsmällisesti seuravaa kolmea tuntia, jossa pitää tietää mitä ruokaa tarjotaan, millaista se on ja mistä se koostuu. En halua istua ruokapöydässä, jossa karjutaan, että lopeta tuo pelleily, keskity siihen mitä olet tekemässä ( vaikka tuohon itse tapahtumaan menee hyvässä tapauksessa kaksikin tuntia) Voin hyvällä tuntumalla sanoa, että se aiheuttaa enemmän käytösongelmia kuin se, että tilanne olisi ns. rento ja normaali näläntappamis tilanne, jossa vain syötäisiin ja oltaisiin tyytyväisiä itse elämään.
En myöskään halua, että jokainen ilta ja jokainen aamu olen joko pihtari tai riippuen illasta alkoholisti. Riippuu siitä, milloin on saanut.
Minun heikkoushan se on, mutta masennuslääkkeeni eivät aina poista sitä todellisutta jossa elän, jotta en kokisi niin suuria tunteita. Eihän mun lpulta tarvitse kuin levittää jalkani. Kyllä se siitä sitten omaa tahtia hoituu.
Niin siis en halua sitä, että väsyneenä minun pitää väistää tuo ym karjumistilanne keksimällä juttua , jolla saan ihmiset keskittymään pois tilanteesta ja syömään ruokansa. Joka päivä. Monta vuotta, sama kuvio.
Ja kun päivälliseltä päästään, jo mietimme iltapalaa. kaksi tuntia väliä! Samaa palasta, samasta kaupasta, sama maailmanloppu, sama ruisleipä! ASPERGER????
Ja kun lapset nukkuu, istun sohvalla hänen vieressä pyynnöstä katsellen tv:tä samalla kun hän päivittää sm liigaa netissä. Ja minun pitää olla kiinnostunut siitä. Ja olla onnellinen voitoista.
Tälläisen tapetin haluan. Osalle seinästä!
Ja avonaiselle ikkunalle jotakin yrttiä kasvamaan. Ja mulla olisi puhdas, valkoiseksi maalattu lankkulattia!
http://verkkokauppa.seinaruusu.fi/Eijffinger-Pip-tapetti-Early-bird-yellow-386014
Sama tunne minulla. Toivon, että polku olisi yhteinen. Hyvää yötä.
Ei häviä ei. Samoin koen minäkin. Kauniita unia.
Ja kiitos vaan näiden polkujen täällä, mä vihaan niitä! Poikkean polulta, koska inhoan sitä jo ihan sananakin, niin voi vittu minä menen sinne minne haluan! Ja näissä metsissä ei pahemmin voi edes eksyä!
Taidan ryhtyä suunnistajaksi! Ja toivon samalla että puissa kasvaisi liaaneja, jotta maahan ei jäisi jälkiä. Tallatkaa omat polkunne perkele. En voi kuin toivoa että et koskaan enää ikinä tule mun "polulleni".
Niin joo, mulle on ihan sama mistä löydän itseni tai minne eksyn mä vittu selviän siellä tai sitten en! Sama se.En ole tekemässä retkeä mihinkään Amatsooneihin. Ihan tähän lähimetsiin ja vielä koiran kanssa! Kunhan en näe häntä!Eksyksissäkin on mukavampaa, voi ainakin olla sellainen kuin on. Eksynyt. Mutta se on vain perkele tilapäistä. Sattuuhan sitä!
Mene sinä salille pumppaamaan. Reitillä tulee vastaan ainakin 15 ihmistä, joihin voit tehdä vaikutuksen. Kokeile! Jos ne juoksee pakoon, niin älä nyt ainakaan ala vihata heti, vasta kolmen viikon päästä voit harkita vihaamista! Ja anna sen sitten näkyä. Ehkä helpottaa! Ehkä!
Minulla on sellainen tunne, että kuljemme lopun elämää eri polkuja, ja näin on hyvä. Polkumme eivät olleet tasaiset, ei kuoppia enää. Onnea valitsemallesi polulle. Näin on parempi.
jotka mulle luotiin
Kohtaan ihmisiä
jotka tielleni suotiin