Huomasin sun olemassaolosi noin vuosi sitten, välitunnilla lukiossamme. Wau, näytit hyvältä. Eniten kiinnitin huomiota sun hymyyn, joka on poikkeuksellisen kaunis ja täynnä lämpöä. Harmi vaan, etten ole ikinä saanut sitä minulle tarkoitetuksi. Sun silmätkin on niin kauniin siniset. Sininen on ehdottomasti mun lempiväri. Oon salaa katellu sua ja jos en oo henkisesti valmistautunut siihen että oot jossain lähellä ja vaikka yhtäkkiä kävelet mua vastaan, meen paniikkiin, sydän käy jossain kurkussa ja sählään. Viimeks taisin tehdä piruetin.. kuitenkin. Mä harvoin ihastun kehenkään, mut sun kohalla nappas. En oo maininnut kellekään ihastumisestani, mutta silti oon kuullut susta paljon hyvää eri ihmisiltä. Vaikutatkin tosi mukavalta. Oot abiturientti ja lähet aika pian pois koulusta. Mitä ihmettä teen, että saan sut? Aika käy vähiin. Voisitko joskus olla edes pientä hetkeä ilman kaverilaumaasi? Voisitko vastata hymyyni käytävällä? En oo pystynyt ja tuskin tuun pystymään ihastumaan kehenkään muuhun.
sinulle, poika, joka et ehkä tiedä minua
lovebirdyyy
1211
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"En oo pystynyt ja tuskin tuun pystymään ihastumaan kehenkään muuhun. "
Moni voi tähän tulla kuittailemaan, että olet vielä nuori ja tulet vielä ihastumaan useita kertoja. Mutta sinun tapauksessa näyttäisi siltä, että tunteesi ovat vahvoja, ellet sitten ole luonut täydellistä mielikuvaa ihastuksestasi pääsi sisällä.
Harvoin vastailen täällä kenenkään viesteihin, mutta kirjoituksesi muistutti omaa tilannettani lukioaikanani neljä vuotta sitten. Olin myös ihastunut erääseen henkilöön erittäin vahvasti - enkä sitten koskaan kertonut siitä hänelle. Hän on jättänyt jäljen elämääni, vaikka en olekaan nähnyt häntä neljään vuoteen. Hän edelleen vierailee unissani ja ajatuksissani arkiaamun ruuhkabusseissa. Hetken vain, mutta siellä hän yhä on. Säälittävää. Olen ajatellut löytää hänet, mutta helpompaa tämä olisi ollut tehdä silloin, kun opiskelimme saman katon alla.
Kannattaa tosissaan tehdä jotain, ettei jää mieleen kummittelemaan. Ja vaikka olisi aina kavereiden ympäröimänä, niin kannattaa ihan rohkeasti mennä silti juttelemaan - vaikka sanoa, että moikka, mulla olisi sulle asiaa, voisitko tulla hetkeksi tuonne. Ja oikeastaan se, mitä sanot, ei ole väliä - selkä suorana ja hymyssä suin menet, niin antaa erittäin hyvän kuvan, vaikka sanoja ei kunnolla suusta tulisi.