olen mielenkiinnolla seurannut tällä palstalla käytäviä keskusteluja eri venemalleista.
Ensimmäinen ja tärkein asia on ihmisillä pääseekö sillä luonnonsatamaan.
minulla on ollut useita cruising ja racing / cruising veneitä ( syväys 1.50- 2',50)
kaikilla veneillä on päässyt luonnonsatamiin. Minulle ylivoimaisesti tärkein asia
on purjehdusominaisuudet. Kun ollaan vesillä 99,9 % on purjehtimista ja 0'1 %
on luonnosatamaan menemistä. En vaan ymmärrä miksi pitäisi kärsiä 99% ajasta
sen takia että päästäisiin ensimmäisellä yrittämisellä luonnonsatamaan. Sitäpaitsi
suurin osa viettää iltansa palvelusatamissa joissa syväyksellä ei ole merkitystä.
Hyvät ihmiset unohtakaa ne 1,50 syvät huonosti purjehtivat 70 luvun pommit.
Ensimmäinen ja tärkein asia on ihmisillä pääseekö sillä luonnonsatamaan.
minulla on ollut useita cruising ja racing / cruising veneitä ( syväys 1.50- 2',50)
kaikilla veneillä on päässyt luonnonsatamiin. Minulle ylivoimaisesti tärkein asia
on purjehdusominaisuudet. Kun ollaan vesillä 99,9 % on purjehtimista ja 0'1 %
on luonnosatamaan menemistä. En vaan ymmärrä miksi pitäisi kärsiä 99% ajasta
sen takia että päästäisiin ensimmäisellä yrittämisellä luonnonsatamaan. Sitäpaitsi
suurin osa viettää iltansa palvelusatamissa joissa syväyksellä ei ole merkitystä.
Hyvät ihmiset unohtakaa ne 1,50 syvät huonosti purjehtivat 70 luvun pommit.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Haluat opettaa henkilökohtaisten mieltymystesi perusteella ja olet "vetänyt hatusta" vesilläolotilaston, jopa prosenttiluvun kärsimyksen määrästä.
Harmittaako sinua, etteivät kaikki ajattele samoin kuin sinä? Vai oletko kiusaantunut siitä, että jotkut ovat kiertäneet maapallon "70 luvun pommilla" ja pitävät sitä elämänsä parhaana kokemuksena? Sehän on väärin! Vai kiusaako sinua se, että enemmistö meistä perhepurjehtijoista nukkuu yönsä ankkurissa tai satamassa eikä vene todellakaan ole kulussa 99,9% ajasta?
Mitä oikeastaan tarkoitit niillä 99% kärsimyksillä? Ymmärsin viestisi niin, että sinä oletkin se, joka tässä kärsii muiden tekemisistä ja venevalinnoista.
Kerropa siis, miksi päädyit kirjoittamaan viestisi ja mihin sillä pyrit. Haetko ehkä vrtaistukea väärille venevalinnoillesi vai pahaan oloosi?
Tuntuupa, että olet rakentanut ns. "olkiukon", aika harvoin tuo luonnonsatamakysymys tulee esiin. Ja prosenteistasi:
-vesillä (veneessä tai jotenkin veneen yhteydessä) vietetystä ajasta on useimmilla selvästi alle 50% purjehtimista (merkityksessä "purjein kulkemista"). Itse asiassa vene on yleensä kulussa alle 50% käyttöajastaan. Tyypillisestä veneilyvuorokaudesta vietetään 6-8 h kulussa ja 16-18 vrk satamassa, joko luonnonsatamassa tai jonkinlaisessa laiturisatamassa (vierassatama tai seurasatama). Ja siitä 6-8 tunnistakin menee vähintään 0,5-1 h koneajossa satamamanöövereiden vuoksi, vaikka itse matkanteko tapahtuisikin purjeilla. Tosin keskimääräinen purjeaika on moninaisista syistä vähäisempi. (Eikä siinä ole mitään moitittavaa.)
-suurin osa porukasta ei koe mitään "kärsimystä" niiden sinun "pommeiksi" haukkumiesi veneiden purjehdusominaisuuksista.
2,5 m on jo varsin paljon myös palvelu- ja kotisatamien osalta. Omassa veneessäni on 2 m syväys ja silläkin joutuu jo usein katsomaan tarkasti mihin palvelusatamiin pääsee. Riippuu tietysti paljon alueesta kuinka yleisiä 1,5-2,5 m syvyysalueen satamat ovat. Viime kesän Göteborgin-reissulla jäi monta satamaa väliin jo tuolla 2 m syväyksellä, kahdessa palvelusatamassa osuttiin pohjaan rantautuessa ja yhdessä oli pakko jäädä ankkuriin lahdelle, kun vapaat paikat olivat liian matalia. Yhteen ajaessa kaiku kävi alle kahden ja satamapäällikkö sanoi 2,1 m olevan ehdoton maksimi satamaan pääsyyn.
2,5 m syväyksellä jää luultavasti yli puolet pääkaupunkiseudun purjeveneille tarkoitetuista kotisatamista käyttökelvottomiksi. Samoin useat tankkauspaikat.
Jep, oma laituripaikkani riittäisi noin 2m syväyteen, mutta veneen nostopaikalla ei onnistuisi laskut kevään matalilla vesillä. Köli menee mutaan jo nytkin, eikä todennäköisesti liikkuisi noilla syväyksillä mihinkään ennen veden nousua.
Suuri syväys vaikeuttaa myös purjehtimista: Luoviminen saaristossa, vaikkakin "väyliä pitkin", tarkoittaa aina vendailua virallisen väylän ulkopuolella. Ei reilun 2 metrin syväyksellä luovita yhtä reteästi rantoja nuollen kuin esim. mainitulla 1.5 m syväyksellä. Isolla syväyksellä (jos viitsii/uskaltaa edes luovia) joutuu usein sitten tikkaamaan enemmän ja häviää sen mainostetun paremman luovikulman edut.
Toinen juttu on sitten tuo luonnonsatamaelämä. Minulle se on tärkeää, mutta onhan selvää, ettei se kaikkia kiinnosta (onneksikin). Jotkut taas eivät kertakaikkiaan uskalla mennä luonnonsatamiin. Monet suositut luonnonsatamat ovat riittävän syviä mille tahansa veneelle (esim. Björkö) mutta niissä sitten populaa riittääkin ja meniniki on joskus niin meluisaa että on mukavampi siirtyä yöksi muualle.
Tämän aloittajan väite "Ensimmäinen ja tärkein asia on ihmisillä pääseekö sillä luonnonsatamaan" on tosin minusta jo pielessä: Jos näistä keskusteluista tilaston tekisi, niin eiköhän nopeus korostu (tarpeettomasti) joka ketjussa.
Jos tarkoitat Björköllä sitä Nötön vieressä olevan Björkön syvää poukamaa, sinne ei taida päästä 2,5 m syväyksellä. Väylä poukamaan on 1,8 m ja muistaakseeni kaiku on tuossa näyttänyt 2,2 m viitan lähistöllä. Poukamaan päästyä on sitten selvästi syvempää.
Valitettavasti 90% veneistä seisoo kotisatamassa 90% koko vesilläoloajastaan. Itse muistaisin björkö stä, että juuri voisi päästä em. syväydellä.
Kiva paikka. Olen käynyt siellä 2,05 syväyksen veneelläni, kyllä pääsee siis.
Tarkoitatko, että yhden käyntikertasi perusteella Björkön sisäänmenon kapeikko olisi kaikkina päivinä riittävän syvä 2,05 m veneille?
Muistatko ollenkaan, mikä sattui olemaan meriveden korkeus ko päivänä? Pääsetkö Björköön laguuniin tai laguunista ulos, jos onkin kesäinen 1030hPa korkeapaine ja veden korkeus vaikkapa -30 cm?
Noh, nimimerkki Hdhjdj ei väittänyt, että aina pääsisi, mutta on päässyt.
Se on ihan varteenotettava muistutus, että pääsy (luonnon)satamaan voi onnistua, mutta pois ei välttämättä enää pääse. Ihan riippumatta syväyksestä, niin jos marginaali on pieni kölin alla tullessa , niin se voi hävitä yön aikana. Nykyiset vedenkorkeuden muutoksen nettiennusteet vähentävät riskiä, onneksemme. Niitä seuraamalla voi vaihtaa maisemaa ennen kuin on liian myöhäistä.
Björkössä tosin voisi toki odotella veden nousua korkeapaineella. Olisi seuraa, makeaa vettä loputtomasti ja voisihan siinä sisälaguunissa käydä ajelulla vaikka septintyhjennyksellä ja palata rantaan odottelemaan vielä lisää :-D
Pointtini oli juuri se! Vähän kokenut purjehtija ei ehkä hoksaa seurata veden korkeutta, vaan uskoo Hdhjdj-tyylisiin tarinoihin.
Meidän saaristossamme veden korkeuden vaihtelu on onneksi minimaalista verrattuna vuorovesiin ;-)
"Ei reilun 2 metrin syväyksellä luovita yhtä reteästi rantoja nuollen kuin esim. mainitulla 1.5 m syväyksellä. "
Koska itämeren saaristoissa rannat jyrkkenevät nopeasti, niin turvallinen kulkusyvyys on vähintää 3 metriä 1.5m syvälle veneelle. Sama syvyys riittää myös 2m syvälle veneelle.
"Valitettavasti"? Eiköhän se ole kunkin veneenomistajan oma asia, paljonko veneilee. Vaikka varmaan useimmat ainakin toivoisivat ehtivänsä enemmän.
Normivuotena mun vene on vesillä n. 180 vrk. Siitä varsinaista veneilyaikaa ovat realistisesti viikonloput pe-illasta su-iltaan (syys-lokakuussa lähinnä la-aamusta su-iltaan pimeyden vuoksi) ja kesäloma 4 vkoa. Eli aika lähelle 100 päivänä vuodesta vene liikkuu ja n. 70-80 päivänä se kelluu kotisatamassa. Mieluusti reissaisi enemmän, mutta ei työssäkäyvältä onnistu. Mutta jää se kotisatama-aika tuossakin reilusti alle 50%. Varmasti monilla muillakin, paljon useammalla kuin 10%:lla.
"Koska itämeren saaristoissa rannat jyrkkenevät nopeasti"
Käy kertomassa tämä vaasalaisille ;)
Ei se paikkaansa pidä kaikkialla muuallakaan.
Kerro miten päädyit noihin lukuihisi "valitettavasti 90% jne". Veditkö hatusta vai onko sinulla jotain tilastoja?
Jos kysessä oli arvio, oletko viime vuosina keskittynyt tarkkailemaan kotisatamien käyttöä etkä enää purjehdi? Jos olet poissa kotisatamastasi, et näe ovatko muut veneet siellä.
Oma havaintoni on erilainen: parhaimman purjehdussesongin aikana pääkaupunkiseudulla venesatamat näyttävät olevan tyhjillään ja vastaavasti Saaristomerellä on hyvin vilkas veneliikenne. Suosituimmissa vierassatamissa ei ehkä ole tilaa lankaan, jos heinäkuussa ajoitat satamaan saapumisen iltaan.
Ilman tilastofaktaa väitän sinun laskelmasi menneen täysin pieleen. Lähempänä oikeaa voisi arvaukseni mukaan olla, että 90% veneistä on lomasesongin aikana liikkeellä lyhyempiä tai pitempiä aikoja ja vain alle 10% seisoo koko kesän kotisatamassa. Myös säätila vaikuttaa. Osa ehkä vain käy veneellään, mökkeilee, matkustaa tai ei kenties pysty pitämään vapaata ollenkaan, ehkä sairastelee. Mitä valittamista toisten tekemisissä on?
Hatusta vedin. Tarkoitus oli sanoa, että monella on vene rannassa käyttämättä suuren osan aikaa syystä tai toisesta. Juhannuksesta sesonki 3 vko muuten on käyttö monella vähäistä. Prosentit saattaa olla yläkanttiin, mutta jos otetaan Suomen talviaika mukaan 90% käyttämättömyys on jo alakanttiin keskimääräisellä käyttäjällä, mutu vaan. Itsellä käyttö on jäänyt 35-50 päivän väliin vuodessa vaikka kuinka on yrittänyt vapaata järjestää seilaamiseen.
Jos pystyy veneilemään koko loman 4 vko ja joka ikisen vklopun pe-su, onneksi olkoon! Itsellä työssäkäyvänä ja perheellisenä tuntuu vaan olevanmuita menoja aika lailla... joten 100 käyttöpäivää vuodessa on aivan mahdoton.
Se on vähän siitä kiinni, miten priorisoi. Minä lähden siitä, että veneilykautena ei ole muita menoja viikonloppuisin. Mutta tietysti monella perheellä on esim. jommankumman tai molempien aikuisten vuorotyö esteenä. Tällaiselle normaalia ma-pe -työviikkoa tekevälle ei kuitenkaan ole erityisempi ongelma häipyä merelle jokaisena perjantai-iltana. Loppukesästä/alkusyksystä tulee toki vastaan se, että pimeä tulee jo aikaisin eli kovin pitkälle ei kerkiä, jos haluaa välttää pimeäajon saaristossa.
Tai eestiläisille... Tai naantalilaisille...
Toi oli niin tuttua umpikahjoutta, ettei siihen voi vastata muuta kuin 'eieeroa'.
Eiköhän niillä 1,5 syväyksen veneilläkin voi viettää ihan mukavia hetkiä merellä. Mutta hienoa, jos sinä olet löytänyt oman tyyppisen veneesi! Jollekin kelpaa Buster, toisille kajakki, kolmannelle Pogo.
Kirjassaan “World Cruising Survey” J.Cornell oli haastatellut useita tunnettuja valtameripurjehtijoita ja kysynyt heidän käsitystään cruising-veneen optimaalisesta syväyksestä.
Kukaan ei pitänyt syvää köliä optimaalisena pitkiin reissuihin. Matalin mahdollinen syväys, esim. 1 m, olisi suojasatamien kannalta paras, mutta purjehdusominaisuuksien takia päädytään kompromisseihin. Näiden purjehtijoiden omien veneiden yleisin syväys näytti olevan 1.5-2 m , jotkut olivat päätyneet nostoköliin kuten Skip Novak ja Cornell itse. DeHart kokeili nostoköliä yhden kierroksen maapallon ympäri ja muutti käsityksensä: “Next tim I´d probably go for a shallow 6-foot draft version of a fixed keel and keep it simple”.
Kilpapurjehtija ei tietenkään valitse venettä sillä perusteella, että sillä pääsisi suojasatamiin tai että peräsin kestäisi kolhuja. Veneen valinnassa pitää jostain ominaisuudesta tinkiä, käytännössä useimmiten hankintahinnasta. Vegassakin voi asua ja nähdä maailmaa ;-)
Tässä on lyhyt katsaus erilaisista köleistä ja syväyksistä
http://www.goodoldboat.com/reader_services/articles/keeldesign.php
Itse asiassa ihme, ette meillä Suomessa nostokölit ovat niin harvinaisia. Luulisi että meidän matalarantaisessa saaristossamme ne olisivat aivan ehdottaman käteviä.
Ei kai nostokölisten harvinaisuus ole mikään ihme, jos katselee tunnettujen nostokölisten hintoja. Varmasti esim. englantilaiset Southerlyt olisivat kivoja tai miksei ranskalaiset tai hollantilaiset nostoköloiset alumiiniveneet.
Korkean hinnan lisäksi on tietysti sekin näkökohta, että yksinkertainen ratkaisu merkitsee vähemmän ongelmia kuin huoltoa vaativat mekanismit. Jos veneessä on nostoköli, myös peräsimessä on oltava jonkinlainen nosto/lasku-mekanismi.
Luonnon satama, onko se se naisen pesä...
vähän niinkuin kaislikko: tuuhea ja kostea...
itse taas olen mielenkiinnolla seurannut, miten toisilla on vahvat näkemykset siitä, että mikä on sitä oikeaa purjehdusta. Taannoisessa Vene-lehden keskustelua herättäneessä kolumnissa viitattiin matkapurjehtijoista käytettyihin termeihin pelargoniapurjehtijat tai mökkiläiset. Ehkä tämä kuvaa tietyn porukan asennoitumista meihin matkaveneilijöihin.
Asiaa voi ajatella eräänlaisena jatkumona, jossa toisessa ääripäässä on veneen käyttö lähes pelkästään purjehdukseen, ja toisessa ääripäässä veneen käyttö kesämökkinä esim. kotilaiturissa. Suurella osalla matkapurjehtijoista käyttö osuu johonkin välimaastoon. Kuka määrittelee, että missä vaiheessa homma muuttuu mökkeilystä oikeaksi purjehtimiseksi. Esim. kesälomareissu saattaa sisältää pidempiä avomeriosuuksia/yöpurjehduksia, mutta perillä saatetaan kunnolla mökkeillä – ts. tehdä lyhyitä päivämatkoja, viettää aikaa kaupunkikohteessa useampi päivä jne.
Itselleni purjehdus on harrastuksena koko paketti, eikä sitä oikein voi tai ole edes järkevää arvottaa itsenäisinä kokonaisuuksina. Joku kovan kelin yöpurjehdus saattaa jälkikäteen ajateltuna olla kesän hienoin muisto, mutta toisaalta sellainen voi olla myös aamu luonnonsatamassa ainoana veneenä. Itselläni mieleenpainuvimmat purjehduskokemukset liittyvät monesti luonnonsatamien (usein muiden kuin satamakirjaan merkittyjen) löytämiseen. Tuollaisella 2,50 syväyksisellä veneellä ainakin osa näistä olisi jäänyt kokematta...
Tuost kolumnista ei voi olla mainitsematta, että siinä todella riitaa haastavalla tavalla hyökättiin niitä "väärällä tavalla" purjehtivia vastaan. Kaikkien ei tarvitse arvostaa kaikkien muiden tapoja, mutta niitä pitää sietää ilman avointa vihanpitoa. Ja sietämiseen täytyy kuulua joidenkin sanontojen, kuten pelargoniapurjehtijat tai lakananntuulettajat. Hyvä olisi omata sen verran itsetuntoa, että pystyisi sellaisesta jopa lievästi huvittumaan. Kolumin kirjoittajalta oli huvittuminen kaukana ja sietäminenkin hukassa.
Itse kuulun siihen tavalliseen joukkoon, joka osan kesästä mökkeilee, osan kiertää poijuja.
Onko poijujen kiertäminen tavallista?
Ainakin se on, että jos kiertää poijuja, myös mökkeilee.
Mielestäni jotenkin harrastan purjehdusta - näillä kotovesillä. Ja etsin hyviä ankkuri- ja rantautumispaikkoja ihan siksikin kun miehistöön kuuluu koira ja kissa. Kissa tietysti ei tarvitse maata ei rantaa, kun sillä on takahytissä oma huussi, mutta koiran kanssa. Kartan ja kelien perusteella voi saarimaissa arvailla sopivaa paikkaa ja niitä tulee "varastoon" etsittyäkin. Peräankkurilla suoraan maihin kiinnittyminen on purjeveneellä - malli mikä hyvänsä harvinaista herkkua. Ankkuripaikka helpompi ja jollalla maihin.
Uutta paikkaa mennenä kesänä etsiessä oli kartan mukaan lupaava paikka suojassa pohjoistuulilta saarten välissä reitistä sopivasti sivussa. Kartta lupasi kolmee niin kun kaikukin. Kalakaiku, mikä näyttää pohjankin laatua ja keilaa hiukan eteen. Näytti hyvältä tasaiselta savelta ja kurvi ympäri. Loppukaaressa vajaalla solmulla pamahti kuin seinään. Ei hyvä paikka mistä kotimaan karttakaan ei kertonu enkä merkannu ankkuripaikasi. Oli iso jyrkkäreunanen laattakivi ja ylösnousemuksen jälkeen syksyllä lyijykölistä pala pois noin puolestatoista metristä...
Järvillä kerran mentiin hailla saareen, piti olla jyrkkä ranta ja jo pimeetä. Haillahan pääsee keulan maihin. No ei, otti köli kiville mutta saaren porukka tuli kysyyn ootteks merihädässä:-) Saatiin köysi maihin asti ja peräankkuri piti pitkälle aamuyöhön. Ja kiitoksia järvimaiseman väelle he tämän jälkeen rahtasi hain miehistön kalaveneellään maihin makkaranpaistoon ja vielä takaisinkin.