Min kommun är tvåspråkig.

Har någon frågat av PYTTISborna om de vill bli Kotkabor.

Om ni är fler än 3000 så är det inget problem. Då består era rättigheter. Men även om så intte vore faller kan ni, kräva att era rättigheter inte försämras från nuläget. Och ni kommer att bli hörda.

En helt annasak är sedan hur era tjänster i praktiken kommer att fungera. Det blir nog antagligen lite sämre på den punkten, men det viktigaste är att det fortfarnade finns skolor för minoriteten. Några läkare och skötersor kommer även att finas i närvådren. Resten av kommunens språkliga tjänster kommer nog att bli lite sämmre, men dem behöver man ju mer sällan.

Det är nu bara minoritetens lott att bli åsidosatt. Men vi är födda till det, vana med det och kämpar emot det. Då blir det sällan stora märkbara försämringar. Och vår minoritet har det ändå hyfsat välspänt för sig.

RKP:n politiikka on aiheuttanut vallitsevantilanteen. Tai okeastaan suomenruotsalaisuus.


Suomenruosalaisuus on aina sortanut suomenkielisiä tavalla tai toisella niinkauvan kuin ruosalaisia on ollut suomessa.. Likainen suomenruotsalaisuus = hakusana.

Just kolumnen har undrat varför RKP webbplatsen bort omnämnandet av kvällen , är Freudenthal partiets andlige fader , och varför Freudenthal medalj i divisionen har varit på is sedan 2007 .

Det är också frågan om vad Freudenthal trodde finska . Dags att få en bra bild av professor John H Wuorinen finländsk kultur , historia av boken (WSOY 1935) :

" Några år efter Sohlman därmed analyserades den finska frågan och dess krav , var hennes grundidé utvecklades i den svenska medborgarskap läran . Dess skapare var AO Freudenthal , vars familj hade flyttat till Finland från Sverige till sekelskiftet . Freudenthal var fortfarande fosterland Sverige och det svenska folket för nationerna . Fem mitten av femtiotalet ( 1850 ) , " Scandinavian debatter " gjorde honom till en passion för skandinaverna , som fördömde den finska nationella riktning och syftena med skadliga , hävdar de bara hade till russifieringen , och blev snart Fennoman mest hård motståndare unga akademiker inom . Acceptera utan att kompromissa SOHLMAN bevis Freudenthal skapade ett program som , med några modifikationer , de svenska nationalister har under de senaste decennierna har följt .

Freudenthal hävdar att hela beloppet av nationalitet språket , inte de lagar och seder , är sociala institutioner och historiska faktorer , anger inte villkoren för dess fundament . Förhållandena i Finland när man talar om hans åsikt svensktalande kunde och inte kunde kallas som finska , eftersom de var aitoruotsalaisia ​​, även asuivatkin i ett land som inte längre tillhörde Konungariket Sverige .

När finska medborgare ville avyttra sina naturliga svenskt medborgarskap , användes därför i stället för denna rörelse som kallas Fennomania ( glöd finländska kulturen ) . Att arbeta i den finska befolkningen hade en mer försvarbart , och de omständigheter som gjorde det till en viss mängd av vad som är nödvändigt , även om finländarna var svenskar " utländsk nationalitet " . Men det bör inte undergräva den svenska positionen i landet , och minst av allt skulle vara den svenska som överklass suomalaistamista du borde , eftersom det bidrog till den svenska befolkningen som talar nedgång .

Båda språkgrupperna är så olika varandra och gjorde upp , att de hade yhteensulattaminen talet - en omöjlighet , och därför inte användbar nationella politiken inte kan baseras på antagandet att den faktiska språklig smälter ibland vara genomförbart . "

TILL SIST

" FINLANDS SVENSKA försvara oavsett vad det kostar , Svensk- talande dominans FINSKA LAND " .

Fennomaanien vaatimukset yhdestä yhteisestä kielestä Suomessa ja halu pakko-assimiloida maan rannikko-osien ruotsinkielinen väestö herättivät pelkoa ruotsalaiskansallisessa liikkeessä. Ajateltiin, että ruotsin kieli ja ruotsalainen kulttuuri tuhoutuisi maasta kokonaan. Näitä pelkoja pyrittiin Clas Zilliacuksen mukaan torjumaan ylimielisyydellä.

Germaanisen rodun ylemmyyteen tarjosi tukea ruotsalaisen August Sohlmanin ja norjalaisen P. A. Munchin kirjoitukset, joiden mukaan suomalaiset olivat mongolien ja tataarien kanssa samaa rotua ja kykenemättömiä luomaan arjalaisen tasoista sivistystä..

Jotkut svekomaanit, kuten ruotsalaisen liikkeen perustajiin kuuluva Axel Olof Freudenthal, saivat virikkeitä näistä rotuteorioista. Freudenthalin kirjoituksissa ja hänen perustamassaan Vikingen-lehdessä suomenkieliset leimattiin toiseksi roduksi; suomessa oli kaksi kansallisuutta, joilla ei ollut verisiteitä toisiinsa. Suomenkielisten rodullisella alemmuudella perusteltiin sitä, miksi suomenkielisten ei kuulunut saada tasavertaisia oikeuksia. Suomen kielen katsottiin olevan alemmalla kehitysasteella, eikä se siksi kelvannut hallinnon ja kulttuurin kieleksi. Freudenthal näki ruotsinkielisen väestönosan tulevaisuuden päämääränä, että se kehittäisi ja vahvistaisi tietoisuutta omasta kansallisuudestaan (ruotsalainen) ja oikeudestaan elää kansallisuusperiaatteen nojalla.

Vuonna 1850 annettiin kieliasetus, jossa kiellettiin muun kuin uskonnollisen ja taloudellisen kirjallisuuden julkaisemisen suomeksi. Lain tarkoituksena oli estää aikakauden eurooppalaisten vallankumouksellisten ajatusten leviäminen kansan keskuuteen.

Keisarin asettaman aikarajan alkaessa tulla vastaan Suomen slavofiilinen kenraalikuvernööri Fjodor Logginovitš Heiden pyrki asetusteitse saattamaan suomen toiseksi viralliseksi kieleksi. Hän kuitenkin törmäsi senaatin ruotsinmielisten senaattorien ja lakimiesten, ennen kaikkea prokuraattori Robert Montgomeryn, näkemykseen, jonka mukaan suomi oli vieras kieli, jota ei voitu käyttää oikeusistuimissa.

1800-luvun loppupuolella alkanut suomenkielisen koulutuksen kehittäminen johti 1900-luvun alkuun mennessä siihen, että maahan oli syntynyt suomenkielinen koulutettu väestöryhmä, ja 1910-luvulle tultaessa suomesta oli muotoutunut täysivaltainen kulttuurikieli. Ruotsi säilyi edelleen kansalliskielenä, mutta sitä ei enää voitu pitää koko kansakunnan kielenä vaan kielenä, jota puhui selvä vähemmistö maan kansalaisista. Tämä johti myös siihen, että ruotsinkielinen väestö alkoi nähdä itsensä aikaisempaa selkeämmin omana kansanryhmänään, johon kuului koulutetun ruotsinkielisen talous- ja kulttuurieliitin lisäksi myös tavallista rahvasta. Tämä toimi kimmokkeena Ruotsalaisen kansanpuolueen syntyyn vuonna 1906, johon vaikuttivat myös lisääntynyt kiistely kielikysymyksen ympärillä ja suomalaismielisten piirien pyrkimys saattaa suomi ainoaksi hallinnon ja korkeamman opetuksen kieleksi.

Vuoden 1919 hallitusmuodon säännös, jossa suomi ja ruotsi todetaan maan kahdeksi kansalliskieleksi, oli kompromissi, johon päädyttiin pitkien neuvotteluiden päätteeksi.

Suomen itsenäistyminen vuonna 1917 nosti esiin kysymyksen Ahvenanmaan maakunnan asemasta niin Ahvenanmaalla kuin Ruotsissakin, jossa erityisesti oikeistopiirit pyrkivät liittämään sen osaksi Ruotsin valtakuntaa. Ruotsin kuningas otti vastaan vuonna 1918 yli 7 000 ahvenanmaalaisen allekirjoittaman adressin, jossa pyydettiin saariryhmän liittämistä Ruotsiin. Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan Ruotsi otti asian esille voittajavaltioiden kanssa ja esitti, että saariryhmän kohtalo ratkaistaisiin Pariisin rauhankongressissa. Suomessa kiista sai myös sisäpoliittisia ulottuvuuksia, koska Ahvenanmaan siirtyminen Ruotsille olisi pienentänyt ruotsinkielisten osuutta väestöstä entisestään ja siten heikentänyt heidän asemaansa. Tästä syystä RKP vastusti sekä ahvenanmaalaisten että pohjalaisten separatistisia pyrkimyksiä.

Vuoden 1935 valtiopäivät olivat Suomen kielikiistojen huipentuma ja aitosuomalaisten viimeinen suuri esiintyminen. Pikkuhiljaa kansainvälinen tilanne, Neuvostoliiton ja mahdollisen sodan pelko pakotti myös voimakkaimmin aitosuomalaisen puolueen, maalaisliiton, muihin pohjoismaihin suuntautuneen ulkopolitiikan taakse ja Kokoomuksessa aitosuomalaisten vaikutusvalta väheni Paasikiven astuessa puolueen johtoon ja syrjäyttäessä puolueen oikeistosiiven vuonna 1934. Pohjoismaista ajateltiin saatavan ainakin poliittista ja ehkä myös aseellista tukea mahdollisen kriisin sattuessa.