Enää ei tunnu missään, vaikka kuinka upea ilmestys katsoisi silmiin, sisällä ei värähdäkään. Voin vastata hymyillen kaunottaren flirttiin ja olla täysin rauhallinen, ennen tämä ei olisi onnistunut..
Sinua en kuitenkaan voi saada, joten voin nyt aivan hyvin jäädä tähän väljähtyneeseen liittoon ja parsia kasaan sen mitä voi. Ei tarvitse etsiä enää parempaa, sinut olisin vain halunnut.
Sinua en kuitenkaan voi saada, joten voin nyt aivan hyvin jäädä tähän väljähtyneeseen liittoon ja parsia kasaan sen mitä voi. Ei tarvitse etsiä enää parempaa, sinut olisin vain halunnut.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Miksi et saa häntä? :( en ihan ymmärtänyt..
Mikset voi saada häntä, oletko varma asiasta?
Kannattaako väljähtäneeseen liittoon jäädä?
Minne päin menee?
Älä luovuta!
Miksi pitää jäädä liittoon jos on onneton. Toisen takia? Miksi valehtelet itsellesi ja kiellät oman onnen "vai ettet halua loukata toista"?? Milloin SÄ lakkasit elämästä? Onko hyvä olla samassa sängyssä toisen kanssa jos viimeisenä ajatuksena on kaipuu toisen luo? Teet hidasta kuolemaa!
Vaikka olikin surullinen tarina.
Joku nainen on tehnyt ison jäljen sydämeesi ja koskettanut sinua syvältä.
Jaksamista sinulle mies liittoosi ja jos parsiminen ei auta niin ajattele omaa jaksamistasi ja omaa oloasi ja tee ratkaisu niiden mukaan, itseäsi ajatellen.
Jokin viestissäsi kosketti minua kovasti, ehkä se että se on erilainen kuin yleensä miesten viestit täällä, ei ollenkaan karkea eikä seksistinen. Voimia sinne.
Voi sinä ihana mies.miten kauniisti ja aidosti kirjoitat.
Toivon sinulle onnea minkä ratkaisun sitten teetkin.
Ihminenhän ihastuu naimisissa ollessaankin useastikin,mutta sinulla
taitaa olla voimakkaampaa.Olet kohdannut jotain ainutlaatuista.
Nainen joka saa tuonkaltaisen vaikutuksen on kohtalosi.
Toivon sinun saavan onnesi
Minäkin ole kiitollinen jollekin, joka katsoi minua.
Suoraan silmiin ja kaikilla katseilla, kiertelemättä.
Ajattelen monesti, että siksi mun oli helpompi sietää tämä kaikki.
Hänen ansiotaan on paljon, että pystyn katsoa itsekin.
Anteeksi ja Kiitos.
Tuo kuulostaa jonkinasteiselta masennukselta, ei kai ole ihan normaalia jos tunne-elämä mataa ihan tasaista viivaa, eikä mikään enää hetkauta?
Ja sitäkin vähän kyllä ihmettelen, että miten ihmeessä olet päädyit aikoinaan liittoon, jos koko ajan olet kuitenkin etsinyt jotain parempaa? Hyvä kuitenkin, jos mielesi on nyt rauhallinen ja seesteinen.
Kannattaa ottaa käteen parsinneula ja alkaan huoltaan sitä vanhaa liittoa.
Moni asia ei vaihtamalla parane ja sama saattaisi olla edessä myös uudessa suhteessa. Monesti siinä kursii ja parantaa juuri itseään toisen avustuksella. Niihin särmien löytymiseen ja hiomiseen tarvitaan juuri sitä toista. Sitähän voisi jopa luulla olevansa täydellinen, jos siis yksin olis :)
Kyllä ihmissuhde on uskollisuutta ja halua panostaa siihen. toki ruoho voi näyttää vihreämmältä siellä toispuol jokkee.
Hoida myös itseäsi, jos sinusta tuntuu, että henkisestikin voimia tarvitset.
Kyllä tämä kaamos koettelee kaikkia. Ja vielä ei edes olla lapin kaamoksessa. Mutta viikon päästä talven selkä taittuu ja päivä alkaa pikkuhiljaa pidetä kevättä kohti mentäessä. Jo se tieto auttaa. Lupaus ja tieto keväästä jo auttaa silloin kun sitä ei vielä voi nähdä. Kun alkaa ehkä jo näkemään, että lehdet puhkeavat, niin tietää, että kevät on jo aivan ovella.
Usein muuten paranee vaihtamalla kun on kasvettu erilaisiksi ihmisiksi kuin naimisiin mentäessä ollaan oltu tai pysytty yhdessä vain lasten takia. Kamalaa elämän haaskausta olla väljähtyneessä liitossa, näin minusta. Mene ja tavoittele onneasi hyvä mies!
Tämää on kyllä täysin totta.
Kyllä ne lapset aistii ja tietää.
Hölmöä olisi kun aikuiset valehtelisivat tunteista ja onko se minkään arvoista? Ei ole!
Tietenkin ero ja yhteinen pesäero on ikävää tuntea mutta kun on sydän muualla jaksaa se ajattelemaan ja kantamaan pitkälle. Minä toivon että saan vielä sen ihmisen rinnalle sillä se mitä tunnemme. Wau.. aika uniikkia!
Riippuu tietty arvoista, mihin ratkaisuun päätyy.
Se vaihtaminen onkin se helpoin tie, mutta jos puhutaan Rakkaudesta niin se onkin jo jotain muuta. Moni ihminen muuttuu ja kasvaa vielä varsinkin jos on nuorena menty yhteen, mutta tosi ja oikea Rakkaus kestää senkin. rakkaus ei pääse kasvamaan , kun vaihtaa.
Sanon eriävän mielipiteeni tuohon neuvoon.
Totta kyllä lapset aistii ja tietää. siinä voikin olla rehellinen. Mutta eihän se tarkoita sitä, että pitäisi erota ja vaihtaa. Ihastuksia tulee ja niitä myös menee.
Eikä se tarkoita myöskään sitä, että pitäisi valehdella tunteistaan. Ihmehän se olisi, jos ei tuntisi mitään eikä joskus kipinöis. Mutta eihän joka kipinästä voi alkaa eroamaan ja pesäeroa tekemään. Tai onhan tietty niitäkin jotka voi :)
Parempi olla masentunut ja elämäänsä kyllästynyt tietäen että elämä voisi olla paremmin jonkun toisen kanssa? Ei, ei, ehdottomasti kannattaa seurata sydäntään eikä tyytyä elämään puolella liekillä.
http://www.youtube.com/watch?v=nWAUCVbnDUg
ketä?
Sun aviomies. .
Häntä ei enää ole, Hän on siellä mistä ei paluuta ole.
Miksi piikittelet tietämättä mikä kenelläkin on taustalla?
Haluat ilmeisesti satuttaa jokaista ihmistä, olkoonkin tuttu tai tuntematon.
Kivää Joulun odotusta sinullekkin, ja muista, hillitse kielenkäyttöäsi.
Tais osua kipeeseen paikkaan..hih..
Lähtikö nuoremman ja parempi kroppasen matkaan ja sä jäit lasten kans.. wau..
Hyvää joujoujoulua mulle!
Mä rakastan kovia paketteja ja blingbling koruja..joista SÄ vaan unelmoit.
Muista et mä saan lahjoista parhaimmat ja pudän taatusti huolen että lapsille ei anneta lahjoihin rahaa ..ei ne niitä tarvitse! Pysyis vaan poissa. Yök!
Et siis ymmärrä lukemaasi?
Jos joku kirjoittaa että Häntä ei enää ole, tarkoittaa sitä ETTÄ HÄN ON KUOLLUT! Menikö perille vieläkään?
Unelmoiko minä koruista? Olisit kade jos näkisit minun koruni, mutta onneksi et edes tiedä, joten ei muuta kun vedä herne nenään ;o)))))))))).
Sua huolettaa minun lapseni vai? Mitkä minun lapset? Missä ne on kun niitä ei onnekseni edes ole.
No en minä sun lapsilles lahjarahoja anna, Jätä muuta kalja vetämättä naamariin, ja jätä kiihkeät kapakkareissut tekemättä jos sillon jotakin niille lapsilles saisit ostettua.
No kukas tollasen vanhan korpun kanssa mitään äpäriä edes halua.
Ja sun tiimari korut..
Tuksutasoa.
Oot joku lähiö ämmä joka on jossain v i t u n siwan kassalla
Ja taatusti ihan v i t u n ruma!
kivasti kuvailla ittes. Jatka vielä, niin voin suu hymyssä mennä nukkumaan.
Tiimaristako niitä helyjä voi ostaa? No osta itelles niitä kovia paketteja sieltä, ne sopii sun rahavarannolle oikein hyvin. Voit ehkä saada niille hyljeksimillesi lapsillekkin sieltä jotain.
Hahahah!!
Sun miehes teki oikean ratkasun kun delas!
Tollasta kukaan jaksa kuunnella.. keski-ikänen kuiva kanttu..
Mee vaan nukkuu..YKSIN.
sä tuut aina olemaan yksin. Muista se kun katot peiliin aamulla. Surkeeta toi sun köyhä piipitys..
?? Vaihdevuodet? ?
vaihdevuodet? Sulla vai?
Tämä on sulle väärä palsta. Eiköhän täällä ole joku mielenterveyspalsta myös teikäläisille.
Oletko varma ettet voi saada häntä? Miksi et voisi?
Väljähtänyt, huono liitto syö voimia ja väsyttää julmettomasti. Lähteminen on aina hankalaa, erityisesti jos omaa perinteiset ja uskolliset arvot. Varsinkin kun kaikki paikat tursuavat tietoa "turhista" eroista. Mutta jos suhteessa hukkaa täysin itsensä ja kaiken hyvänolon tunteen ei siihen voi jäädä.
Toi oli kauneinta kuka mulle koskaan on sanonut. Mä oon aina arvostanut suoraa rehellisyyttä. Nyt tuli kyyneleet ja itku. Sä tiedät kuinka herkkä ja empaattinen mä oon. Toi osu ja uppos. Mä nyyhkytän aika paljon vesikraanan tahtiin ja itkeehyrähtelen alasti nurkassa alahuuli täristen. Puran miäsenergiaa. Aamulla herään olohuoneen tai eteisen mattoon kääriytyneenä peukalo suussa sikiö asenossa. Primivitiivireaktioita tai ennenaikaista regressiota, en tiedä. Elämä on jatkumo. Herkkä sellainen.
Kiva, että sulla oli hauskaa.
Kiitos kannustavista vastauksista, tähän ja muihinkin ketjuihin. Tarkempia yksityiskohtia en nyt tähän laita, enkä usko että se täällä hyödyttäisikään. Jokaisella on tietysti näissä oma näkökantansa omiin kokemuksiin nojaten, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Kunhan nyt löytäisin itselleni sen oikean ratkaisun tähän tilanteeseen.
Tämä aloitus syntyi eräänlaisena oivalluksena, kun mietin tunteitani viime ajoilta ja tapahtuneita kohtaamisia eri ihmisten kanssa. Vahvasti hän on todellakin minuun vaikuttanut, kunpa sen osaisin hänellekin vielä kertoa tavalla jonka hän ansaitsee.
sen kertoa, mutta taitaa vaa rohkeus loppua kesken.
Laita vaikka s-postia, kerro siihen. Pyydä edes jotain vastaamaan, joko tia periaatteella.
Kulta! Sä et saa luovuttaa. En mäkään oo luovuttanu. Mä treenasin just ton Alvin Stardustin "Good Love Never Die" biisin ohjelmistoon, mä aina kuulutan sen sulle, elämäni suurimalle rakkaudelle.Nyt mua rupes itkettää, sä tiedät että mä oon herkkä ja empaattinen rocktaiteilja.Mulle tulee aina kyyneleet silmiin, kun mä vedän tän biisin sulle. Yleisökin aistii sen, siel ei montaa kuivaa silmää nää. Kaikki tajuu, että tää on tosi rakkaudella ja sulle. Rakasta mua edes säälistä ja arvosta.Mä tiedän, et mä en oo sun arvoses ja sä oot liian hyvä mulle, mut..jos mul olis ees joku mahdollisuus niin...You,you,you..Loving Anni..; )
Liian helposti kumppaneita käytetään kertakäyttötavarana. Aivan liian helposti annetaan neuvoja lähtemisestä parisuhteesta jossa ei ole jatkuvasti intohimoa ja toisen ihailua. Kun on kovasti ihastunut ohi parisuhteen vieraaseen, ei näe omassa liitossa olevaa hyvää vaan masentuu ajatellessa "vanhaa" tuttua elämäänsä. On sokea kaikelle sille hyvälle mitä jo on, kun uusi ihastus saa säteilemään onnea.
Olisiko opittava ensiksi kunnioittamaan toisia ihmisiä, heilläkin on vahvat tunteet. Neuvojina ovat usein ihmiset joilla ei ole parisuhteen elämänkaaren tuntemusta. Ei ajatella että tunteet käy välillä laidasta laitaan niin parisuhteessa kuin elämässä yleensäkin. Tilanteet muuttuu ja taas voi olla hyvä, jopa erittäin hyvä olla siinä suhteessa mikä on aikanaan solmittu. Itsestä riippuu haluaako siihen panostaa. Tahdotko vai etkö tahdo?
Vaihtamalla kumppania, ihastumalla, rakastumalla parisuhteessa ulkopuoliseen ei oma elämä välttämättä muutu sen paremmaksi. Elämä tuo aina omat ongelmansa, yhden kanssa yhdet, toisen kanssa toiset, vikaa on jokaisessa. Ei sitä muuta miksikään onko kumppani ihastuttavan viehkeä, ongelma kun voi olla ihan itsessä ja omissa käyttäytymistavoissa ja odotuksissa.
Paras suhde on seesteinen jossa on yhdessä hyvä olla, vaikka se ei aina olisikaan intohimoa. Ei ole tarvis lähteä kokeilemaan uutta jos välillä tylsistyy, jos elämä tuntuu tasapaksulta puurtamiselta. Voi etsiä mielenkiintoisia harrastuksia ja toimia loukkaamatta kanssamatkaajaa, jota on luvannut rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Masennut ja ankeus voi olla ohimenevää, elämässä on paljon muitakin ilon aiheita kuin suhteessa oleva kumppani. Juuri noista muista ilonaiheista voi parisuhteeseenkin tulla iloa ja lisää ymmärrystä omaan elämään.
Monessa mielessä samaa mieltä. Parisuhde ei ole aina seesteinen. Varsinkin pitkään parisuhteeseen mahtuu niitä ristiriitoja ja kuoppia. Kyse on siitä, miten niistä yhdessä selvitään. Kysymys on siitä, miten kaksi ihmistä kasvaa ja kehittyy yhdessä. Jos kasvua ei tapahdu, suhde kuolee tavalla tai toisella. Silloin on ehkä hyvä etsiä se ihminen, jonka kanssa kasvu voi jatkua. Tai kasvaa itsekseen kunnes on valmis ottamaan toisen rinnalleen.
Sinä "tahdotko vai et" voisit herätä sieltä omasta metsästä. Asiat eivät ole noin yksinkertaisia. Sinullekin tekisi hyvää ripaus suvaitsevaisuutta ja avarakatseisuutta. Yleensä toivon, että ihmiset ymmärtävät ja oppivat ajattelemalla. Sinulle voisin melkeinpä nyt toivoa oppimista kantapään kautta ja huom. olen hyväntahtoinen ihminen. Voin sitten myöhemmin kysellä sinulta kuulumisia ja toivottaa jaksamisia,jos olet huonon avioliiton valinnut.
Parisuhteen perusteet ovat muuten (vielä vuosienkin jälkeen): luottamus, toisen arvostus ja kunnioitus ja kyllä sitä huumoriakin tarvitaan. VÄLILLÄ huonoja hetkiä ja välillä vähän seesteisempää....
Olin naimisissa lähes kaksi vuosikymmentä. Ehkei alussa ollut suurta rakkautta välillämme, mutta vuosien myötä rakastin omalla tavallani puolisoani, hän oli vihonviimeinen ihminen jota olisin halunnut satuttaa tai kohdella kaltoin. Välillämme oli kiintymystä, arvostusta ja kunnioitusta ja olimme toistemme parhaat ystävät ja luotetut. Onnellisuus puuttui silti vaikka kaikki oli hyvin ja oli lapsiakin.
N. 15 vuoden jälkeen tapasin miehen johon rakastuin mutten uskaltanut riskeerata avioliittoani. Sitä kaduin muutaman vuoden, tajusin miten väärin molempia kohtaan oli olla naimisissa jossa ei ollut kunnon rakkauden tunnetta. Kuten joku ylempänä kuvasi, se oli elämistä puoliliekillä. Ymmärsin että ystävät ovat loppujen lopuksi eri asia kuin rakastettu, joka kuitenkin omalla tavallaan on myös ystävä. Pelkkä ystävyys ja kumppanuus ei riitä parisuhteeseen. Kuinka ollakaan, päädyin usean vuoden odottelun jälkeen eroamaan miehestäni ja yhteen tämän vuosien takaisen rakastettuni kanssa.
Nyt olemme olleet avoliitossa jo useita vuosia ja välillämme on aitoa rakkautta ja koen vihdoin onnea. Se, mitä aiemmin koin, oli tyytyväisyyttä ja sitä että elämä rullasi ettenpäin ilman ongelmia. Ero oli ehdottomasti elämäni suurin ja paras päätös. Täällä usein patistetaan pitämään kiinni liitosta vaikka se ei olisi enää tuonut mitään onnea vuosiin kummallekaan. Voisi ajatella metaforana vaikkapa työtä. Jos ei saa mitään iloa työstään ja tarjoutuisi tilaisuus uudelleenkoulutukseen tai toiseen, parempaan työhön, pitäisikö pitää vanhasta työstä kiinni vain siksi että joskus on siihen mennyt?
Tulee sellainenkin ajatus että minä en haluaisi olla suhteessa jossa mieheni rakastaisi toista mutta olisi kanssani koska on joskus vain päätynyt naimisiin kanssani, tai lasten takia. Kokisin sen nöyryyttävänä.
Eu tu myötätuntuoa.
sun vaimo on varmaan onnesta soikeena, että sä tyydyt vain häneen.
Olisin voinut itse kirjoittaa samoin. Rakastuin peruuttamattomasti, kaikki muut ovat vain tyhjiä kuoria, eivätkä millään tavoin kiinnosta. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että hän hengittää samaa ilmaa ja tallaa samaa maan kamaraa. Minulle riittää, että hän on olemassa ja todellinen. Tulen rakastamaan häntä aina, enkä tarvitse häntä omistaa, en esineellistää.
Ei mikään pikkuihastus. Ei ole mennyt päivääkään, ettenkö häntä muistaisi, kaikki 14 vuotta!
Kuinka moni tässä ja vastaavissa ketjussa voi rehellisesti myöntää, että toivoo jonkun tuntemansa tai tietämänsä pariskunnan eroa? Miksi. Rehellisiä vastauksia. Ne jotka vastaa kyllä, toivon, onko se teidän mielestä oikein? Aidosti hyvää? Ihan sinkkuna kysyn, ei tunteita varattuihin. Ihmettelen vain näitä kirjoituksia.
Minä olen toivonut, silloin lapsena omien vanhempieni eroa. Perhe väkivallan takia. Sentään henki säästyi läheltäpiti tilanteista huolimatta.
Olen kyllästynyt ajatteluun, että omat vanhemmat olisivat aina loppujenlopuksi lapselle parhaat. Kysynkin, miten paljon puoliso/lapsen surmia pitäisi tapahtua, että moralisoivat "kristityt" olisivat valmiita luopumaan mustavalkoisesta ajatusmaailmastaan?
Olen ollut auttajana veljeni vaimoa umpikujaan ajautuneessa avioliitossa, joka päätyi eroon ja veljeni itsemurhaan. Tunnen kuitenkin tehneeni oikein siinä tilanteessa ja läheltä seuranneena. Autoin myös veljeäni niillä voimavaroillani, mitä minulla oli.
Ihmettelen, miksi yleinen mielipide tuntuu tukevan niin kevyin syin avioliittoon päätymistä, mutta eroa, olipa syyt miten painavat tahansa, ollan valmiit vastustamaan viimeiseen hengenvetoon ja ei ole edes oma avioliitto näillä tuomion enkeleillä?
Aidosti kaikkea hyvää ja kaunista kaikille toivon koko sydämestäni. Toivon myös, että jokainen avioliittoa valmisteleva pysähtyisi ajattelemaan, onko oma suhde todelline rakkaussuhde, vai onko kyse vain riippuvuussuhteesta! Jatkuvasti törmää mielipiteisiin, joissa suhteissa on voimakkaasti esillä omistaminen. Omistaminen ei ole rakkautta, vaan alistamista.
Tänne ei kannata kirjottaa mitään. Nää ei ole anonyymipalstoja.