Mulla on kohta 1 ja puol vuotta ollut syömishäiriö. Kaikki alkoi bulimialla, tajusin sen kun tein koulussa esitelmän syömishäiriöistä (anoreksia, bulimia ja ortoreksia).
Aloin vertaamaan omaa syömistäni edellämainittuihin syömishäiriöihin, ja hoksasin että sairastan bulimiaa.
Eräänä päivänä kun kun olin poissa koulusta, sanoin tekosyyksi äidilleni, että minulla on migreeni, samaa sanoin opettajalle, mutta kun tuli terveystarkastus, minä idiootti kerroin siitä terveydenhoitajalle. Jouduin psykiatrille, todettiin että olen myös pahasti masentunut.
Koko viime kesän sairastin bulimiaa, mutta kun tänään mietin menneitä päiviä, tajusin, en sairasta enää bulimiaa. Luin ensimmäisen kerran BEDistä ja tajusin, että en enää kärsi bulimiasta.
Kärsin BEDistä.
Tämän on muututtava. Mieluummin sairastan bulimiaa kuin BEDiä. En halua olla läski. En halua olla ahne. En halua olla minä.
Pituuteni on 162.5 paino: 72.3. Säälittävän paljon.
Aloin vertaamaan omaa syömistäni edellämainittuihin syömishäiriöihin, ja hoksasin että sairastan bulimiaa.
Eräänä päivänä kun kun olin poissa koulusta, sanoin tekosyyksi äidilleni, että minulla on migreeni, samaa sanoin opettajalle, mutta kun tuli terveystarkastus, minä idiootti kerroin siitä terveydenhoitajalle. Jouduin psykiatrille, todettiin että olen myös pahasti masentunut.
Koko viime kesän sairastin bulimiaa, mutta kun tänään mietin menneitä päiviä, tajusin, en sairasta enää bulimiaa. Luin ensimmäisen kerran BEDistä ja tajusin, että en enää kärsi bulimiasta.
Kärsin BEDistä.
Tämän on muututtava. Mieluummin sairastan bulimiaa kuin BEDiä. En halua olla läski. En halua olla ahne. En halua olla minä.
Pituuteni on 162.5 paino: 72.3. Säälittävän paljon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mene heti vessaan! --->
Olen ollutkin, mutta ei oksennus tule. Oon koittanut tunkea sormia kurkkuun ja kaikkea mahdollista. No success
Bullshittiä! Taidat olla oikeesti vain jokin pelleilevä teinityttö joka epätoivoisesti vihaa itseään. Mutta siinä tapauksessa, mikäli olet tosissasi, lue myös viestini koko sydämelläsi. Hanki apua, heti, ennenkuin on liian myöhäistä. Syömishäiriön perkele on voimakas, muttei mahdoton voittaa. Se vaatii taistelua, kamalaa taistelua.. Mutta jos vain tarpeeksi itseäsi lempeällä kädellä ohjaat, jonain päivänä voit jopa naurahtaa jutulle mielessäsi.
Ja ensinnäkin, unohda ruokien kieltäminen, itsesi ruoskiminen ja kaikenlaiset paastot ja paskadieetit. Hyväksy se että hiljaa hyvää tulee.
Hyvä mietelause juuri BEDiin onkin tämä:
"Remember sweetie, there's always, ALWAYS hope"
Älä luovuta!! Mene ravitsemusterapeutille, lääkärille, jonnekkin missä sinua autetaan. Itselleni ensimmäinen askel oli se hemmetin täsmäsyöminen ja kunnon ateriat. Ruoka-aikojen väliin ei _missään_ nimessä yli neljää tuntia. Keskity vain syömiseen, älä lue mitään, näpytä kännykkää tai katso telkkaa, vain syö.
Juo paaaljon vettä ja nauti aterioistasi. Kuuntele kehoasi ja salli sen tuntea nälkää, vain niin voit oppia hallitsemaan sitä.
Itseni henkiinjäämisen ja parantumisen osatekijänä oli myös kirja: Irti ahminnasta - kohti tasapainoisempaa suhdetta ruokaan. Kirja on t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n!! Meinaa itku tulla vieläkin kun olen niin onnellinen ja kiitollinen kirjan (ja totakai muunkin avun) tuomasta avusta.
Kaikkea hyvää elämääsi, rukoilen parannustasi.
Usko pois, elämä voittaa.
YOU GO GIRL!