Professori Jarkko Hautamäki Helsingin yliopisto:
"Modernin valtion ei tule turvata menneisyyden uskonnollisten valtapoliittisten asemien tai modernin ajan poliittisen sattuman kautta tulleita oppiaineita"
"Modernin valtion ei tule turvata menneisyyden uskonnollisten valtapoliittisten asemien tai modernin ajan poliittisen sattuman kautta tulleita oppiaineita"
Vastaukset 7
Vanhimmat
LOISTAVAA!
Helkutin hyvin tiivistetty.
Siinä tuli suruille näpeille, kun he aina korostavat ruotsin historiallista
asemaa virallisena kielenä.
Selvästi proffa vältti mainitsemasta pakkoruotsia, mutta juuri se on sanoman ydin.
Hyvä! Hei voitolle!
Olisi järjestettävä tilaisuus, jossa Helsingin yliopiston professorit väittelevät pakkoruotsin järjöttömyydestä. Minun valintani väittelyyn on taloustieteen professori Vesa Kanniainen.
Valitettavasti yliopistiprofessorit ovat enemmän tai vähemmän kammioihinsa hautautuneita ja samantyyppistä kammioajattelua on tämän päivän fennoilla. Eli tuollaisia proffalausuntoja hyväksyvät vain ahtaasti ajattelevat fennomaanit. Tulkaa fennot ulos historian kammioista ja katsokaa tulevaisuuteen ja antakaa kielien elää.
Så, så! Kukkahattutäti Ministeri Astrid Thorsin mielestä artikkeli on liian keskusteleva. Hän suosittelee rikosilmoituksen uhalla palaamaan takaisin yhteen totuuteen maahanmuutosta ja pakkoruotsista.
Tyypillinen etelänrantaruotsalainen.
”Jag vill vittu köpa en vittu ny kevari i marraskuu vittu!”
~Tyypillinen suomenruotsalainen (Ikävä kyllä tämä lause ei ole vain Hikipedian väsynyttä läppää, vaan oikea sitaatti)
”Norsen, Hanken, Handelsbanken.”
~Suomenruotsalaisten elämänkaariruno
Suomenruotsalaiset (ruots. finlandssvenskorarrorna) ovat pieni kansallinen enemmistö Suomi-nimisessä diktatuurissa. Heidät voi jakaa karkeasti ottaen kahteen heimoon, etelänrantaruotsalaisiin (bättre folk) ja lännenrantaruotsalaisiin (sämre folk). Molempia kutsutaan yhteisnimellä ankdammen. Suomenruotsalaiset puhuvat äidinkielenään suomenruotsia, jota oikeat ruotsalaiset kutsuvat nimellä muminsvenska.
Etelänrantaruotsalaiset
Etelänrantaruotsalaiset ovat vakuuttuneita ylivertaisuudestaan ja katsovat sivistyksen saapuneen Suomeen vasta, kun joku ruotsalainen[1] pilipalipastori käväisi täällä kylässä ja jätti maksamatta ylläpidosta Lalli-nimiselle talonpojalle. Lallikin oli todennäköisesti suomenruotsalainen, mutta pöyristyi tapahtuneesta kuitenkin.
Tosiasia on, että Suomessa on tasan yhtä paljon suomenruotsalaisia ja biseksuaaleja, kumpiakin 5,6 %.
Pitkällisen aivopesun tuloksena myös osa suomenkielisistä on saatu uskomaan etelänrantaruotsalaisten ylivertaisuuteen, se on jopa kirjattu diktatuuriin perustuslakiin. Myös Yleisradio on mukana tässä aivopesussa, ja niinpä se omistaakin suuren osan ohjelma-ajastaan tekstityille ruotsinkielisille ohjelmille, jotka käsittelevät pääasiassa saariston luontoa, Janne Holménia, Itämeren tilannetta ja uusia niksejä itsepainettujen lahjapapereiden valmistukseen.
Eteläsuomenruotsalaiset vaalivat ylpeinä omaa kylttyyriään, johon kuuluvat juhannuspäivän salkotanssit, paskanmakuinen saaristolaisleipä, marginaalilaji käsipallo ja sivistynyt pikkusormenheiluttelu, jossain mitoissa myös sisäsiittoisuus on osa etelänrantaruotsalaisten tapakulttuuria, jottei tulisi sekoituttua tyhmiin suomijuntteihin[2]. sekä tietysti siitä valittaminen, kuinka suomenkieliset suhtautuvat heihin niin vihamielisesti (tässä on nähtävissä selvä yhteys juutalaisiin). Eteläsuomenruotsalaiset ovat itseasiassa niin ylpeitä kulttuuristaan, että haluavat aivan välttämättä jakaa sen myös suomenkielisten kanssa.
Etelänrantaruotsalaisten elinkeinoihin kuuluvat golfpallojen lyönti mereen Itämeren pohjan höttööntymisen estämiseksi (Suomen ympäristökeskus maksaa tästä EU-direktiivissä säädettyä ympäristötukea) sekä purjehtimisesta saatava toimeentulotuki (Kelan kaavake Å 69).
Eteläsuomenruotsalaiset asustelevat pääosin Helsingin, Turun ja Maarianhaminan muodostamassa kolmiossa.
Lännenrantaruotsalaiset
”Va kostade nappulakenkä ylähyllyllä?”
”Va kostade haukikilo Kokkolan kalatorilla?”
Lännenrantaruotsalaisten on todettu olevan paljon eteläisiä heimoveljiään maanläheisempiä. Tähän tulokseen on tultu tutkimalla heidän haalareidensa lahkeista löytyvää ruskeaa kerrostumaa jonka on todettu koostuvan lähinnä rasvasta ja erilaisista eläinten jätöksistä, joita kumpaakin esiintyy pääosin maassa. Heitä kutsutaan myös nimellä svensktalande skräp
Lännenrantaruotsalaiset tuntevat tietämättään suurta henkistä yhteyttä venäläisiin. Tämän takia he mm. kutsuvat asuttamaansa Suomen länsiosaa omalla kielellään "Itäpohjaksi". Lännenrantaruotsalaiset kadehtivat myös kovasti venäläisten tapaa korvata vieraiden sanojen kirjain H kirjaimella G, mutta koska lännenrantaruotsalaiset eivät vain osaa, he raiskasivatkin vahingossa oman kielensä ja korvasivat kirjaimen D kirjaimella H ("he va he om he", suom. se siitä). Lännenrantaruotsalaiset myös lisäilevät mielellään turhia vokaaleja sanoihin, kukin omalla tavallaan.
Tämän takia länsirantaruotsalaisia murteita on noin kolme jokaista länsirantaruotsalaista kohden. Siksi keskimääräinen lännenrantaruotsalainen oppiikin elämänsä aikana kokonaista neljä toisistaan täysin poikkeavaa kieltä: oman kylän murteen, naapurikylän murteen sekä kyläkoulussa myös etelänrantaruotsalaisten korkearuotsin (ruots. högssvenska) sekä englannin kielen. Myös pakkosuomea opetetaan, useimmiten kuitenkin turhaan, sillä keskiverto lännenrantaruotsalainen ei törmää suomenkielisiin muualla kuin Vaasan baareissa opiskeluaikanaan. Perehtymättömän on kielen vuoksi helppo sekoittaa paikallista murretta puhuva lännenrantaruotsalainen toispuoleisesti halvaantuneeseen tanskalaiseen.
Perinteisiin lännenrantaruotsalaisiin urheilulajeihin kuuluu mopojen rassailu, pilluralli, traktoricruising kunnantalon parkkipaikalla, nuuskan kilpatykittäminen, nuuskan maaliinsylkeminen sekä kettutyttöjen ampuminen haulikolla. Viimemainitun lajin suosio on laskenut viime aikoina kettutyttöjen harvinaistuttua kettutyttöjen suurimman valmistajan mentyä konkurssiin. Lajiliiton sisällä onkin brännvinin voimalla keskusteltu vakavasti hippien, rastapäiden, sivareiden, kommareiden, vihreiden ja muiden rehulettien lisäämisestä hyväksyttyjen maalitaulujen listalle.