Moi. Olen pian 20v täyttävä nainen. En ole oikein ikinä ollut sosiaalisesti lahjakas. Ja koska luonteeltani olen yleensä todella hiljainen ja ujo niin ei se paljoa auta asiaa. Vihaan ihmisiä jotka eivät tunnu hyväksyvän mua tälläisenä kuin olen. Yleensä mulla onkin vieraista ihmisistä usein ennakkoluuloja itseäni kohtaan. Tämä juurtaa kouluajoiltani. Etenkin viikonloppuisin saan usein kuulla miten mussa on aina jotain mätää kun aina istun kotona, miten mä oon tällänen kotihiiri ja että mun pitäis olla jo kovaa vauhtia ryyppäämässä ja seikkailemassa pitkin kaupunkia eikä olla tälläinen hissukka. Mielialani riippuu niin paljon ihmisten käyttäytymisestä mua kohtaan. Jos mua pidetään suoraan ihan mätänä kun en juo tai käy missään niin tottakai tulee heti sellainen tunne ettei mihinkään edes halua lähteä. Ja aina kun nämä samat tyypit tulevat viikonloppuisin pienessä tuitelissa käymään niin olen heti varautunut enkä osaa olla normaalisti. Jos olisi vähän ymmärrystä mua kohtaan niin oloni olisi parempi.
Mutta pakko se on myöntää että häpeän vähän itseäni kun olen tälläinen eikä mulla ole edes kavereita joiden kanssa viettää sen kummemmin aikaa :(
Mutta pakko se on myöntää että häpeän vähän itseäni kun olen tälläinen eikä mulla ole edes kavereita joiden kanssa viettää sen kummemmin aikaa :(
Vastaukset 27
Vanhimmat
Sä oot hyvä just sellasena kun olet!
Ole hiljaa hymynaama.
Aloittaja, kannattaa alkaa ottaa opiksi tästä maailmasta, on kahdenlaisia ihmisiä, massaa, joka ryyppää ja tekee muuta typerää ja turhaa, ne on onnellisia ja sitten on niitä yksinäisiä "susia", jotka kattoo maailmaa laajemmin ja näin oppii tulemaan paremmiksi ihmisiksi. Ongelma näillä jälkimmäisillä on se, että ne ei voi hyvin.
Eli tiivistettynä kuuluu joko ryyppäävään onnelliseen massaan, tai viisaaseen, mutta surulliseen yksinäisiin.
millä perusteella ryyppäävät ihmiset on onnellisia? kaikki ne vaan pakenee todellisuutta, niillä se paha olo on eikä uskalleta jäädä kotiin kun silloin voisi hiipiä mieleen kaikki asiat mitä ei halua ajatella. arvostan itse aloittajan kaltaisia ihmisiä, idiootteja ihmisiä lähipiirissä hänellä jos yritetään väittää että on jotain vikaa hänessä jos ei lyö päätä seinään samalla tavalla kuin kaikki muut. siinä ei ole mitään ihailtavaa. älä usko mitä ne sulle yrittää suoltaa :) ymmärrän että kaverittomana tuntuu että esim. ryyppääminen voisi tuoda niitä kavereita, mutta on muitakin vaihtoehtoja.
Baareissa voi juoda muutakin kuin alkoholia, itse olen käynyt ja juonut ihan vain vichyä. Minä taas en pidä ihmisistä jotka käpertyvät itseensä, ja odottaa muita hyväksymään itsensä mutteivat hyväksy muita "Vihaan ihmisiä jotka eivät tunnu hyväksyvän mua tälläisenä kuin olen", eli muilta vaaditaan itseltä ei. Sitäpaitsi harvemmin kukaan tulee kotoa hakemaan, keksii jotain muuta, lenkillä käy paljon ihmisiä, jotka eivät siis vietä aikaansa baarissa.
Sinulla taitaa olla poikaystävä?
Oon täysin samanlainen...
Parempi yksin kuin paskassa seurassa.
Olen kyllä pitkälti perusluonteeltani samanlainen, mutta olen tutki-
nut ihmistä niin perusteellisesti kuin se vain on mahdollista.
Tärkeintä on että tuntee rehellisesti itsensä. Silloin ymmärtää oman tilanteensa suhteensa muihin ihmisiin. Opi vain ymmär-
tämään omat hyvät puolesi. Silloin elämä on siedettävää.
Et todellakaan ole ainut. Mä olen nyt 21-vuotias nainen. Vasta viime vuoden puolella oon alkanu enemmän näkee ihmisiä ja käynyt reissuissa sun muissa. Mutta oon tajunnu nyt vasta sen, että ei ole mikään pakko lähtee ryyppää/pitää hauskaa, niinkuin ''kaikki'' nuoret tekee.. Jos viihtyy himassa ym. niin sitten pitää olla himassa. Tosin siinäkin huonot puolet, mulla kävi niin että syrjäydyin ja pahasti. Ylä aste aikoina oli vielä monta kaveria, jotka lopulta vaan hylkäs mut täysin. Kun menin duuniin, sain sieltäkin useamman kaverin, noin 4 vuotta sitten. Nyt edelleen sairastan vakavaa masennusta sun muuta, oon kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella, jouduin irtisanomaan itteni siis duunistakin, kun en vain enää jaksanu, en henkisesti en fyysisesti. Kun duunit lopetin, niin siitä työporukasta, mulle jäi tasan YKSI kaveri, jonka kans oon käytännössä aina, jos en ole himas. Oon ihan helvetin yksinäinen, ja tiedän että vika ei ole ollut vaan siinä, et oisin ollut huono kaveri ym. Mutta kun syrjäytyy, niin silloin mä huomasin, ketkä on niitä oikeita kavereita, ystäviä, jotka ei jätä. Mutta on tää elämä oikeesti tosi surkeeta, kun on vain se yksi kaveri, jota näkee silloin tällöin.. (tällä kaverilla 5 muuta hyvää ystävää mun lisäks, ja mun kanssa tää ei vietä aikaa koskaan vko loppuisin, uutenvuoten, juhannuksen jne. Silloin kaikki muut kutsutaan juhlimaan, paitsi mua, mua nähdään, ''kun kukaan muukaan ei suostunu lähtee tms''
Ja se loukkaa tosi paljon, ja saa mut tuntemaan tosi näkymättömältä ja hyväkskäytetyltä... Mutta enpä ole kieltäytyny näkemästäkään tätä kaveria, koska sillon mulla ei ole ketään, ei ketään kelle puhuu.. Mulla on paha sosialististen tilanteiden pelko, mutta oon silti yrittäny mennä paikkoihin josta vois löytyy niitä oikeita ystävia, mutta eipä ole löytynyt. Tunnen itteni ihan turhaks ihmiseks jolla ei ole väliä..
Pahinta se vielä, kun muut ihmiset pitää mua tyhmänä ja outona, ja pilkkaa, kun on vaan YKSI kaveri ja että on näin säälittävä yksinäinen nuori nainen..
Kuinka monen miehen kanssa olet harrastanut seksiä?
Tämä seikka on tietenkin otettava esille heti kun on naisesta kysymys.
Miksi?
Koska et ymmärrä sarkasmia.
Hei Hissukka,minä olen jo 50v mies mutta ajattelin vastata. nuorempana minäkin olin sellainen joka ei viihtyny siellä missä ryypätään ja ollaan koviksia, olin varautunut erittäin jos olin humalaisen seurassa. sanottiin usein homksikin kun en ollut niin menevä kuin moni muu, ja se kyllä pani ajattelemaan että onko minussa todellakin jotain vikaa. en ollut sosiaalinen ja ujokin olin ja erityisesti tyttöjen keskuudessa. mutta nyt 50v sanon sinulle nuori nainen että minä pidin linjani, olin se mikä olin ja en yrittänyt muuttua toisenlaiseksi toisten mieliksi. se jos mikä on vahvuutta loppujenlopuksi.
tänä päivänä minä olen raitis terve henkisesti en manipuloitavissa. koska pidin linjani minusta ei tullu alkoholistia tms, mutta useat sen nuoruuden ajan ns. kaverit on juoneet itsensä hengiltä tai muutoin menettäneet elämänsä. Usko minua kun sanon sinulle että sinä olet erittäin terveillä arvoilla varustettu nuori nainen, harvinainen tämänajan maailmassa, ole rohkeasti oma itsesi, sinä olet erittäin arvokas ihminen.
et todellakaan ole menettänyt mitään jos olet kotona viikonloppuisin ,sinä säilyt terveenä etkä riko itseäsi turhuuden perässä juoksemalla. minä todella toivon että annat ajan kulua vaan ja teet mitä itse haluat, älä anna kenenkään painostaa.
minä luulin nuorempana että minä halua seurustella niinkuin muutkin ikäiseni mutta en tuntenut itseäni ja meni vuosia kun asiat alkoi näyttäytyä oikeassa valossa ja tajusin itseni kohdalla etten haluakkaan samoja asioita kuin muut ja nyt olen omaitseni , ystäviä on vähän mutta laatu ratkaisee ei määrä.
Sinulla ei ole mitään syytä hävetä sitä mitä olet, se tuottaa häpeän loppujelopuksi jos yrität olla jotain muuta mitä et sitten kuitenkaan olisi.
en yritä sinua mielistellä tai olla vain ymmärtävinäni sinua , tiedän että olen oikeassa.
sinulla elämä edessä, älä pilaa sitä heti alkumatkasta vaan haistele asioita tuumaile!!! MH
Lonely2 ja hissukka, I feel you sisters! Olin juuri samanlainen vielä muutama vuosi sitten.. Istuin kotona yksin ja tunsin oloni aivan turhaksi, enkä nähnyt elämässä mitään järkeä. Sairastin myös nelisen vuotta keskivaikeaa masennusta ja kävin terapiassa. Muistan, että yhdenkin "kaverin" kanssa ollessani hän saattoi vastata puhelimeen ja sanoa olevansa kotona, kun ei kehdannut sanoa olevansa mun knassa.
Sitten kuitenkin tein päätöksen, etten halua olla tekemisissä niiden ihmisten kanssa, jotka lisää mulla tollaista oloa ja olin jonkin aikaa aivan yksin ilman ystäviä, perheen tuella. Sitten vähitellen tutustuin yhteen, kahteen, kolmeen itseni kaltaiseen ihmiseen, monien kymmenien uusien tuttavuuksien mennessä menojaan, koska olivat vain liian erilaisia ja nostivat vanhoja epämiellyttäviä tuntemuksia minussa. Ja nykyään mulla on aivan ihania, rakkaita ystäviä, jotka mielellään istuvat koti- ja peli-illoissa. Olen heidän seurassaan täysin oma itseni eikä minun tarvitse esittää olevani jotenkin sosiaalisempi kuin oikeasti olen. :) Olen itse muuttunut vuosi vuodelta sosiaalisemmaksi ja itsevarmemmaksi, kun olen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka antavat mulle energiaa.
Joten, tarinan opetuksena. Uskalla vaatia itsellesi parempaa, älä tyydy olemaan se " kakkosvaihtoehto" vaan anna sellaisten ihmisten mennä ja huomaat vielä, että elämä tapahtuu ja saat juuri niin hyvää kuin vaadit ja ansaitset. Voimia ja rauhaisan ihanaa joulua! Olette mielenkiintoisia, hyviä ja ihania juuri noin.
Toivottavasti et ole joutunut sylkykupiksi, jolle muut ihmiset haluavat ainoastaan tilittää omaa elämäänsä oman mielensä mukaan.
Olen 50v nainen jolla on ollut vaikea lapsuus ja sitä kautta ehkä vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin.
Nuorempana valittelin sitä,kun ei ollut kavereita. Mutta menetinkö mitään?
On minulla olemassa nekin harvat kokemukset juoppotteluista "kamujen" kanssa...
En ole menettänyt mitään kun varsinaista normaalia nuoruutta ei ole ollut sen vuoksi,että teini-iän elin uskovaisilla kasvatusvanhemmilla.
Jos joku pitää normaalina nuoruutta sekoiluineen ja känneineen,niin pitää pitää mielessä,että muunlaistakin nuoruutta on.
Ja hyvä niin.
Me olemme yksilöitä nuoruudestamme huolimatta.
Ja onhan myös niin,etteivät kaikki ole niin seurallisia kuin mediat ja netit antavat ymmärtää.
On jopa tutkittu,kuinka monta tuttavaa/ystävää ihmisellä oikeasti voi olla,jotta homma toimii.
Ja se piiri on aika pieni.
Joten älä Hissukka väheksy yhtään itseäsi,sillä sinä olet,mikä olet.
Toiset saavat isomman ystäväpiirin,toiset tulevat toimeen vähemmällä.
Minulla ei mielestäni tällä hetkellä ole yhtään ns tosiystävää,eikä ole ollut aikoihin.
Enkä koe edes tarvitsevani,sillä minulla on ollut huonoja kokemuksia niistäkin harvoista ns tosiystävistä...
Ehkä löydän vielä sellaisen tosiystävän,jonka kanssa voi jutella ummet ja lammet toisen tuomitsematta,mutta sellaisen löytänee kerran vuosisadassa...
Sama vika rahikaisella, olen joutunut olemaan yksin ikäni, 27 vuotta olen ollut ilman kavereita ja ystäviä, ainut ihminen ketä musta pitää sellasena kun olen on mun mutsi.
Joudun olemaan yksin koska olen oma itteni, kapakassa en ole koskaan käynyt enkä tule käymään jatkossakaan koska en juo, leffat ei kiinnosta koska niihin menee turhaan rahaa ne ahdistavaa istua salissa tuntikaupalla ihmisten ympäröivänä, en myöskään mee kattoon lätkää, tuloksethan näkee tekstikanavalta ja netistä...pukeudun niin kun tahdon ja missä tunnen oloni onnelliseksi enkä vaihda päivättäin uusia vaatteita päälleni (sairasta mun mielestä).
Jos et mene tässä hyvinvointivaltiossa valtaväestön mukana ja tee juuri niin kun idiootit örveltäjät tulet olemaan elämässäsi todella paljon yksin ilman kavereita ja ystäviä.
Itteeni en tule koskaan muuttamaan, jos en saa tällä olemuksella kavereita niin olkoon sitten niin.
Mulla on sama vika, en tykkää örveltää enkä pidä leffoista. Telkkaria mulla ei ole ollut vuosiin eikä tule. Nykyajan leffat ahdistaa, ne on väkivaltaisia ja muijat esittää prostituoituja. Vanhoissa leffoissa oli jotain ideaa.
Olen tottunut elämään yksin (lukuunottamatta avopuolisoa.) Minulta menee kaikki energia jos joudun esittämään muuta kuin olen ihmisten seurassa. Teini-ikäisenä minua häiritsi yksinäisyys ja koin olevani luuseri. Nyt asia on päinvastoin. Viihdyn omissa harrastuksissa ja olen todennut olevani viisaampi kuin ikuiset örveltäjät. Sosiaalinen olen jos minun annetaan olla oma itseni, mutta jos tunnelma on negatiivinen ja paikalla on päällepäsmäreitä, ei tule mitään. Onneksi puoliso on myös kunnollinen, kodissa viihtyvä ja tykkää lukemisesta. Käymme yhdessä lenkkeilemässä. Se on elämää :D
Lopeta vihaaminen niin helpottaa heti. Hyväksy heidät sellaisina kuin he ovat.
Olet todella liian riippuvainen muista vaikka koetat olla päinvastoin, muuta sanelevat päivän mielialasi eli sinun on kasvettava ulos tästä oravanpyörästäsi.
Tässäkin jo juttelet kovin asioistasi, eli kyllä sinulla ilmaisukyky on, mutta
mikä sitten estää sitä käyttämästä? Olisiko niin onnettomasti ettet uskalla olla se kuka olet, taidatkin olla itse se itsesi mielen ja kielen sulkija oivaltamatta sitä?
Harjoittele vaikka joogan kautta mielenrauhaa, näe itsesi selvemmin voidaksesi murtaa muurisi ja tulla ulos. Näkisin että uskalluksen kautta sinulle avautuu paljon enemmän mahdollisuuksia elää tätä päivää. Näin näen :)
Trendikästä tuo joogan tuputtaminen vastaukseksi kaikkeen.
hmmm no miksi pitäisi toista ihmistä sitten pelätä, voin ehkä kyllä tunnustaa että olen sosiaalinen persoona, pidän toisten ihmisten kanssa jutusteluista..... nimeni taitaa sitten ollakin, I hope you guess my name, it is Randall, Randall Flagg.
Kyllä se on niin että ne ketkä juo ja käy baareissa ja jos et itse juo niin ei sellasta kutsuta mihinkään ja silloin susta tulee epäsosiaalinen ja kaverit unohtaa sut äkkiä. Näinhän mulle on käynyt. Ei tarvii hävetä jos ei juo vaan pitää kai sitten kkeksii muita harrastuksia.
Näinhän se tuppaa olemaan. Itseltäkin rupes kaverit vähenemään, kun tultiin siihen ikään että rupes alkoholi ja tupakka astumaan kuvioihin.
Muut juo ja tupakoi, minä en. :(
Mä en tee mitään muuta kun ryyppään, vihaan suunnilleen kaikkia. En voi sietää naisia mutta en kyllä miehiäkään. Mun paras kaveri on 20 vee hevostyttö, olen niin saatanan vittuntunut kaikkeen. Joskus tuntuu että voisin muuttaa sinne asumaan, eikä huvita mikään muu kun eläinten hoito.
Aikoinaan ei ollut tällaisia pulmia "nuorisolla" kun ensimmäinen lapsi saatiin alle 20v. Niin ei tarvinnut mistään baareista löpistä vaan hoidettiin perhe, työt ja kotihommat. Ei silloin kukaan syrjinyt jollei ryypännyt. Nykyihmisillä on liikaa aikaa ja ovat itsekeskeisiä mutta on huono olla ja siihen lääkkeeksi sitten alkoholia tai pilleriä, jippii...
No sä nyt olet niin nuori. Toi sun mieli muuttuu kun vähän kasvat. Asiat ratkee vain ajan kanssa ole vain kärsivällinen.