minuuteni ei hajoa

miten se olikaan se sanonta, että ehjimmät meistä on tehty sirpaleista, ehkä myös murusista :)

ei välttämät paha kirjoitti:

miten se olikaan se sanonta, että ehjimmät meistä on tehty sirpaleista, ehkä myös murusista :)

Jos on vielä elossa senkin jälkeen kun on ollut jonkun aikaa sirpaleina ja murusina, niin aika hyvin kestää hajoamiset, kun on jo kokemusta miten sirpaleet ja muruset saadaan näyttämään eheältä taas. Kokemus kokemuksen perään vahvistaa ja kohta sitä kokoa itsensä vaikka silmät ummessa!

:) ei tässä mitään huvittavaa silti ole.

semmosta vaan kirjoitti:

Jos on vielä elossa senkin jälkeen kun on ollut jonkun aikaa sirpaleina ja murusina, niin aika hyvin kestää hajoamiset, kun on jo kokemusta miten sirpaleet ja muruset saadaan näyttämään eheältä taas. Kokemus kokemuksen perään vahvistaa ja kohta sitä kokoa itsensä vaikka silmät ummessa!

:) ei tässä mitään huvittavaa silti ole.

Usein nämä korjaantuneet sirpaleiset ihmiset ovat säröissään ymmärtäväisempiä ja inhimillisempiä. Kokonaiset taas ovat vielä raakileita :D

ei välttämät paha kirjoitti:

miten se olikaan se sanonta, että ehjimmät meistä on tehty sirpaleista, ehkä myös murusista :)

En tiedä sanoa, mut tunnen, ettei ehjää saa rikotusta aina, välttämättä.
Voi jäädä se heikko kohta, joka ei toimi, ei kestä, ei korjaannu, rasittaa koko muuta olemusta, vioittaa raajarikoksi kokonaan.
Käyttökelpoinen, ehkä, tai käypä johonkin muuhun tarkoitukseen, jollekin muulle,ehkä.
Tarinansa sillä on kerrottavana, katsottavana, tunnusteltavissa. Olemassa eletty elämä ja jotain siitä opittua.

ei välttämät paha kirjoitti:

Usein nämä korjaantuneet sirpaleiset ihmiset ovat säröissään ymmärtäväisempiä ja inhimillisempiä. Kokonaiset taas ovat vielä raakileita :D

:) sirpaleista koottu, voi myös nähdä elämän kauniimpana, kokemukset kun rikastuttaa, jos ei katkeroidu.

Se, miten ja mistä vinkkelistä katsot.

Ristikon takaa, kaksi katsella näki. Toinen näki lokaa toinen tähtiä näki.

kivionaina….. kirjoitti:

En tiedä sanoa, mut tunnen, ettei ehjää saa rikotusta aina, välttämättä.
Voi jäädä se heikko kohta, joka ei toimi, ei kestä, ei korjaannu, rasittaa koko muuta olemusta, vioittaa raajarikoksi kokonaan.
Käyttökelpoinen, ehkä, tai käypä johonkin muuhun tarkoitukseen, jollekin muulle,ehkä.
Tarinansa sillä on kerrottavana, katsottavana, tunnusteltavissa. Olemassa eletty elämä ja jotain siitä opittua.

Kipunsa kullakin, oli sitten mikä oli.

haluan nähdä tähdet kirjoitti:

:) sirpaleista koottu, voi myös nähdä elämän kauniimpana, kokemukset kun rikastuttaa, jos ei katkeroidu.

Se, miten ja mistä vinkkelistä katsot.

Ristikon takaa, kaksi katsella näki. Toinen näki lokaa toinen tähtiä näki.

kirjoitinkin korjaantuneista rikotuista ;)

kivionaina….. kirjoitti:

En tiedä sanoa, mut tunnen, ettei ehjää saa rikotusta aina, välttämättä.
Voi jäädä se heikko kohta, joka ei toimi, ei kestä, ei korjaannu, rasittaa koko muuta olemusta, vioittaa raajarikoksi kokonaan.
Käyttökelpoinen, ehkä, tai käypä johonkin muuhun tarkoitukseen, jollekin muulle,ehkä.
Tarinansa sillä on kerrottavana, katsottavana, tunnusteltavissa. Olemassa eletty elämä ja jotain siitä opittua.

:) Ei ihmisen välttämättä tarvitse olla ehjä. Säröinen voi kuitenkin olla vahva ja kestävä. Meissä kaikissa on eletyn elämän jäljet, ne peitetään, mutta ne on ja niiden kanssa voi elää.

Tähän on hyvä lopettaa. Huomenna on taas aamujen aamu!

öitä vaan kirjoitti:

:) Ei ihmisen välttämättä tarvitse olla ehjä. Säröinen voi kuitenkin olla vahva ja kestävä. Meissä kaikissa on eletyn elämän jäljet, ne peitetään, mutta ne on ja niiden kanssa voi elää.

Tähän on hyvä lopettaa. Huomenna on taas aamujen aamu!

Niinpä. Korjaantunut ei ole täydellinen kuten ei ole ehytkään, jos sellaista edes on.

niinhä se on kirjoitti:

Niinpä. Korjaantunut ei ole täydellinen kuten ei ole ehytkään, jos sellaista edes on.

:) No, sanon vielä Tän, että täydellinen olisi aika monelle liian kova pala, siinä oma epätäydellisyys vaan korostuisi.

Mieluiten sirpaleina ja murusina samankaltaisten kanssa kun muruna täydellisyyden kanssa.

muttapa kirjoitti:

Kipunsa kullakin, oli sitten mikä oli.

Niin on., kullekin omansa. Mutta on tyhmää ja lapsellista sanoa, että särkyminen tekee aina vahvemmaksi.
Viisaammaksi se voi tehdä - toivottavasti, ettei tekisi mielenterveyshäiriöiseksi lopun elämäänsä.

kivionaina kirjoitti:

Niin on., kullekin omansa. Mutta on tyhmää ja lapsellista sanoa, että särkyminen tekee aina vahvemmaksi.
Viisaammaksi se voi tehdä - toivottavasti, ettei tekisi mielenterveyshäiriöiseksi lopun elämäänsä.

VOI vahvistaa. Kaikki ei kestä, ja joku särkyy lopullisesti. Ei aina, kukaan tuskin väitti.

No, mä olen pelkkä paperinen kuori. Mut voi kuka tahansa rutistaa ja viskata kaatopaikalle.

Sekin olisi jotakin. Tuntisin sen ilmavirran, joka veisi minut roskikseen ja sitten seuraavaksi tuntisin roska-auton myllyn, kun se jauhaisi minut sinne haisevaan mätään ja sitten seuraavaksi vain odottaisin, kun minun maalliset, jauhautuneet jätökseni toimisivat elatusalustana vaikka juolavehnälle. Maan vaivaksi. Kitkettäväksi. Torjuttavaksi, johon ei tunnu myrkytkään tehoavan.

Tai sitten minusta kasvaisi joku tavattoman uljas tammi! Lapset keinuisivat tukeville oksilleni ripustettussa keinussa ja kestäisin urheasti naulojen jäljet, jotka lapset olisivat tehneet rakentaessaan majaansa houkutteleville oksanhaaroilleni.

Toisaalta, voisinhan joutua linnunulosteen mukana itämään sellaiseen paikkaan, johon ollaan kaavailtu moottoritie. Se olisi minun tarinani loppu!

Olipa törkeä kommentti.