Minkä takia ihmiset tuntevat olevansa niin kovin yksin? Jos on yksin niin se pitää korvata muulla tekemisellä. Nykysin on konsolit, tietokoneet, musiikkia, elokuvia, tv, kotieläimiä, harrastuksia ja vaikka mitä tahansa mitä sitä keksii.
Ajatelkaas ennen ihmiset asuivat kivitaloissa ilman sähköä ja tekniikkaa. Voitteko yhtään kuvitella millasta oli elää silloin yksin? Kaiken sai tehdä itse, ei ollut koneita tai mitään nykymaailman hilavitkuttimia tai mukavuuksia. Moniko nykyajan ihminen kestäisi elää ilman ipadeja ja tietokonetta tai yleensä ilman mitään pelkkä tuli seurana vaikkapa? Ja siihen joku sairaus päälle, kun ei ollut särkyyn lääkettä tai lääkäri oli vaikkapa monen kilometrin päässä eikä ollut taksia millä pääsee lääkäriin helposti nykysin? Miettikääs tätä ennen kuin valitatte.
Ajatelkaas ennen ihmiset asuivat kivitaloissa ilman sähköä ja tekniikkaa. Voitteko yhtään kuvitella millasta oli elää silloin yksin? Kaiken sai tehdä itse, ei ollut koneita tai mitään nykymaailman hilavitkuttimia tai mukavuuksia. Moniko nykyajan ihminen kestäisi elää ilman ipadeja ja tietokonetta tai yleensä ilman mitään pelkkä tuli seurana vaikkapa? Ja siihen joku sairaus päälle, kun ei ollut särkyyn lääkettä tai lääkäri oli vaikkapa monen kilometrin päässä eikä ollut taksia millä pääsee lääkäriin helposti nykysin? Miettikääs tätä ennen kuin valitatte.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja vielä yksi näsäviisas, joka luulee, että tietää jotain elämästä. Kannattaa vähän sivistyä, ettei tulisi kirjoitettu näin tyhmiä viestejä.
Olen täysin samaa mieltä aloittajan kanssa.
Edes tämä nykyajan ääliöhelppo tapa ottaa yhteyttä muihin ihmisiin ei kuulosta auttavan tietynlaista porukkaa sosiaalistumisessa, päinvastoin.
Mitä enemmän on ns. kohtaamisen kanavia, sitä enemmän ahdistaa jo ajatuskin yksin jäämisestä.
Yksinäisyys vaikuttaakin olevan juuri sen näköistä millainen on yksilön oma asenne itseensä ja muihin ihmisiin. Omastakin kokemuksesta tiedän, että kun tarpeeksi sinnikkäästi yrittää, alkaa kyllä syntyä hyvänpäiväntuttuja, kavereita ja lopulta ystäviäkin. Eivät ne tule kotoa ketään hakemaan, se on päivänselvää.
Ka se on helppoa löytää kavereita jos on tavallinen, mutta täysin toinen juttu on, jos olet harvinaista persoonallisuustyyppiä, niin että valtaosa ihmisistä ei halua viettää aikaa kanssasi etkä sinä heidän.
rikas ja laiska ?
On niitä yksinäisiä jokunen varmasti ollut aina, mutta tämä yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenten aikana. Ennen vanhaan oli enemmän yhteishenkeä. Maaseudut ovat hiljentyneet. Ei silloin ennen vanhaan yksin isolta pellolta satoa korjattu. Siellä kuules peltotöissä on ollut silloin porukkaa monesta ikäpolvesta. Ei ole ollut hienoja koneita vaan ruumiillista työtä on yhdessä tehty. Sama homma puusavotassa. Siellä on ukkoja heilunut useampia, ei vain yksinään istuttu koneessa ja kaadettu puita.
Aivan vallanmainiosti pärjäisin ilman tietokonetta. Sairauksista ei kaikkeen tänä päivänäkään saa apua. Hoitoa ei ole kaikkeen.
Kyllä minä väittäisin, että tämä tälle ajalle tyypillinen kilpailuhenki on omiaan erakoittamaan heikompia. Linja on vähän sellainen, että jos en hyödy sinusta, olet turha. Jos et ole koko ajan iloinen, en jaksa katsella sinua, koska haluan piristävää seuraa.
Jopa kaikki itseapuoppaat kehottavat välttämään näitä kielteisiä "energiasyöppöjä". Se tuntuu aika rankalta minunlaisesta, joka olen aika melankolinen ja pessimistinen nykyisin, mutta ehdottoman luotettava ja solidaarinen. Jälkimmäiset ominaisuudet ovat yhtä tyhjän kanssa tällä tyhjännauramisen ja pinnallisuuden luvatulla aikakaudella.
Jos ei ole rahaa tai hilpeää perusluonnetta, jotka vetävät ihmisiä puoleensa, "ystäviä" voi ostaa tekemällä palveluksia. Joku jaksaa tuota koko elämänsä, minulla tuli itsekunnioituksen raja vastaan.
Niin, ja tämä valittaminenhan koskee yksinomaan yksinäisiä. Jatketaanpa listaa.
Ennen vanhaan naiset palasivat synnytyksen jälkeen pellolle duuniin. Nykyajan pullamössöpaskat saavat luppoaikaa pentunsa kanssa ja palkkakin juoksee. Nainen itse päättää tulla paksuksi ja sitten ruvetaan nipottamaan omista oikeuksista. Ennen ei ollut kortsuja, eikä lapsilisiä ja vastasit itse tekosistasi, nykyään ollaan totuttu siihen, että yhteiskunta palkitsee tämän suorituksen ja siitäkin löytyy valittamisen aihetta.
Ennen tehtiin töitä palkkana ainoastaan leivän saanti pöytään, nykyään nipotetaan liian pienestä palkasta, vaikka entisaikojen rehkimiseen suhteutettuna palkat ovat aivan liian isoja.
Ennen ei ollut ihmisoikeuksia ja piti pärjätä, vaikkei pärjännytkään. Nykyisillä vässyköillä on lait ja tuet, ynnä muut nössöavut ja silti valitetaan.
Ennen ei ollut autoja ja kilometrien matkatkin taitettiin jalan satoi, paistoi, tai pyrytti. Nykyään kuljetaan se parinsadan metrin matkakin autolla ja valitetaan vieruskaverille, kun joutuu rattia vääntämään, taikka bensaa kuluu, tai autossa on liian huonot stereot.
Ennen ei ollut paristoja, joten naiset joutuivat käyttämään sormiaan, jotta elämä olisi nautinnollisempaa. Nykyään valitetaan, kun paristot loppuvat.
Ennen ei ollut televisioita ja sekin aika piti täyttää jollain muulla. Nykyään valitetaan huonosta ohjelmatarjonnasta. Myös ne, jotka eivät ole yksinäisiä.
Eikä ollut nettiä, jolloin sinne pankkiin piti mennä ihan oikeasti asioimaan. Nykyään valitetaan, kun on liian hitaat yhteydet, tai täytyy kaivaa tunnuslukutaulukko esiin.
Nykyään pädetään netin välityksellä ja valitetaan yksinäisten olemassaoloa ja yritetään antaa heistä sellainen kuva, ettei heistä ole yhtikäs mihinkään, ja samalla nämä nipottajat unohtavat, että ilman virtaa heidänkin elämänsä vaikeutuisi huomattavasti, kun päteminen täytyisi tehdä silmästä silmään, kuten ennen vanhaan. Silloinhan ei ollut kunnon lääkäreitäkään. Kun tuli turpaan, ei ollut ketään hoivaamassa, tai antamassa kriisiapua, korvauksista puhumattakaan.
Pitää muistaa että ennen ei ollut myöskään psykiatriaa.
Kylillä sai hillua hulluna kunhan ei ollut väkivaltainen. Nykyään joutuu laitokseen, paitsi jos on väkivaltainen joka ei vaikuta harhaiselta. Psykopaattien päitä silitellään ja muut mielenterveysongelmaiset menettävät ihmisoikeutensa.
No tuota, mistäs me varsinaisesti tietäisimme, ettei ennen ollut yksinäisiä? Ainakin erilaisia valitusvirsiä on säästynyt, jotka vähän päivitettynä sopisivat tällekin palstalle. Minusta on epäloogista olettaa, että "nyky"ihminen olisi jotenkin heikompi, tai valittaisi enemmän, kuin yksikään edellinen sukupolvi, milteinpä päinvastoin, sillä koskaan ihmiset eivät ole olleet näin hyvin koulutettuja kuin nyt.
Eikä nyt ole aivan niinkään, että "ei saa valittaa, koska ennen asiat oli huonommin", koska tuo nyt pätee mihin tahansa aikakauteen. "Ihan turha valittaa, että 50-luvulla oli vaikeaa, kun piti mennä metsäsavotalle, miettikääpä kivikautta ennen kuin valitatte, kivikirveellä piti puut kaataa!" Vaikeudet pitääkin suhteuttaa omaan aikaansa, sillä on hyvin vaikea objektiivisesti verrata, kuinka "vaikealta" elämä tuntui, sanotaan nyt 1700-luvun kisällillä verrattuna vaikkapa minuun. Jos tuo kisälli jotenkin mystisesti joutuisi nykyaikaan, olisi hän täysin sekaisin, mutta jos minä joutuisin hänen aikaansa, todennäköisesti pärjäisin siellä ainakin joten kuten. Miksi? Koska meillä olisi erona se, että minulla on koulutus, jota hänen aikanaan edes rikkaat eivät saaneet, ja toisekseen, tietysti, historian avulla meillä on jonkinlainen kuva siitä, millainen tuo aika oli.
Väitänkin, että ihmiset valittavat AINA, koska AINA on jokin asia pielessä. Miljardöörilläkin voi olla hammassärkyä. En usko, että nykyaikana olisi yksinäisyyttä sen enempää kuin ennenkään, paitsi toki sitä kautta, että ihmisiä on enemmän, ja absoluuttisesti yksinäiseksi itseään tuntevia on toki enemmän, mutta suhteellisesti uskon määrien pysyneen suhteellisen samoina.
Mielenkiintoista tässä onkin se, että tuntuu, että aina ajatellaan asioiden olleen "ennen" paremmin, vaikka loogisesti katsottuna asiat paranevat sitä enemmän, mitä pidemmälle aika kuluu. Yksinäisyyskin ratkeaa teknologian avulla, kun niin pitkälle kehityksessä vain päästään.